Petran haaste - faktoja minusta! / Laura

Kiitokset haasteesta paljon Petralle ! 

Haasteen tarkotuksena on haastaa blogeja, joissa on alle 300 lukijaa ja antaa blogeille näkyvyyttä.

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 faktaa itsestään
2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 300 lukijaa
5. Haasteessa tulee lukea kenet on haastanut ja kertoa se haastetuille
6. Etkä saa haastaa sitä joka haastoi sinut

11 Faktaa  (paljastuksia) minusta

1. Vihaan farkkuja. Ihan yli kaiken. Tuntuu että ne aina puristavat, kiristävät ja jotenkin onnistuvat likaantumaan sekunnissa. Käytän niitä kuitenkin esimerkiksi töissä ja baarissa jne, mutta heti kotiin tulessani vaihdan lökäreihin.

2.  Olen hitusen kännykkäriippuvainen - tai ehkäpä yhteydenpito riippuvainen. Voisin tekstailla ihmisille 24/7, jotenka kaverini ovat tottuneet siihen että pommitan heitä miltein koko ajan. Varmasti ahdistavaa, mutta ei voi mitään.

3. Nauran omille jutuilleni välillä. Saatan olla itseni mielestä niin nokkela ja hauska jossain keskustelussa ettei pysy pokka millään kasassa. Sen siitä saa kun on niin hauska ihminen.

4. Minulla on nenän alla leikkausarpi, jonka olen saanut ihan kakarana. Minulta ennen kyseltiin lähes päivittäin mitä nenälleni on käynyt - nykyään vissiin arpi on haalistunut tai meikkikerrokseni paksuuntunut, sillä kysymykset ovat vähentyneet sadasosaan siitä mitä ne olivat esimerkiksi viisi vuotta sitten.

5. Minulla on 'hajukammo' - en voi esimerkiksi koskea messinkiin tai tiskirättiin jos en pääse heti pesemään käsiäni sen jälkeen. Meillä oli vanhassa kodissa aina patakinnas vessan ovessa, sillä en päässyt vessaan sisälle kun en voinut sen messinkiseen oven kahvaan koskea. Tämä kuitenkaan ei näy suoranaisesti elämässäni, jouduin esimerkiksi poikaystävälleni tämän selittämään, kun ei hän ole huomannut mitään, mutta tiedostan sen itsessäni etten voi sietää 'outoja' hajuja käsissäni.

6. En pidä jäätelöstä. Se on kylmää ja vihloo hampaita, eikä siis ole lempiherkkuni. Samaan kategoriaan menee täytekakut - en voi ymmärtää kuka rakastaa niitä. Sen sijaan rakastan suklaata <3

7. En ole ikinä ollut jälki-istunnossa, enkä ole myöskään ikinä myöhästynyt koulusta tai miltään tunnilta. Tosin tätä ehkä vähän auttoi vanhemmat jotka valvoivat että olin ajoissa koulussa ;)

8. Olen todella kilpailuhenkinen ja yllytyshullu. Lisäksi olen 'pelkäämätön' esimerkiksi "totuus ja tehtävä" - kaltaisissa peleissä. Jos joku väittää ettei esimerkiksi jotain drinkkiä voi juoda, voin juoda sen ykkösellä alas. Minua käytetään myös makumittarina - jos irvistän drinkin jälkeen on se kuulemma juomakelvotonta.

tää oli hyvää ennenku sinne tippu juustonaxu

9. Olen perusluonteeltani ihan käsittämättömän ujo, mutta olen myös hyvä näyttelemään. Pystyn esittämään todella itsevarmaa ihmistä vaikka pieni ihminen sisälläni kiljuu kauhusta uusia ihmisiä tavatessani. Olen töissä myös todella sosiaalinen ja se "ilopilleri" kuka saa aina kaikki muutkin hyvälle tuulelle.

10. (edelliseen viitaten) Suosikki"hahmoni" on avuton blondi. Olen tosiasiassa yllättävän fiksu ihminen, mutta minulla on myös hämmentävä taito esittää ihan voimatonta tai tyhmää jos pääsen jostain sitä kautta helpommalla.

11. Tykkään kapinoida normeja vastaan. Saatan joskus ihan väen vängällä olla toista mieltä asiasta x vain siksi että pääsen 'väittelemään' asiasta. Lisäksi yritän olla mahdollisimman avarakatseinen ihminen, ja pyrin esimerkiksi olemaan ennakkoluuloton muita kohtaan. Joskus se ei tietenkään onnistu, mutta pyrkimys hyvä kymppi.

11 kysymystä haastetuille

1. Miten päädyit hevosharrastuksen pariin?
> Meillä oli vielä Helsingissä asuessamme lähellä talli, jolla kävimme hevosia katsomassa. Pääsin talutusratsastukseen ja pidin eläimistä jo ihan kakarana kauheasti. Lopulta ollessani 6-vuotias äiti tilasi meille paikan äiti-lapsi leiriltä, ja siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän säännöllisesti harrastanut lajia.

2. Mitkä ovat hevosesi kolme parasta ja huonointa puolta?
> Bagiran parhaita puolia on sen rohkeus, kiltteys ja halu hypätä. Huonona puolena voisin mainita sen osittain huonon keskittymiskyvyn tasaisella, vähän pienen kapasiteetin ja pienen koon.

3. Jos et ratsastaisi, mitä harrastaisit?
> Uintia varmaankin. 

4. Mitä muuttaisit itsessäsi ratsastajana?
> Ehdottomasti pidempää pinnaa tänne ja lisäksi hitusen lisää rohkeutta!

5. Mitä muuttaisit hevosestasi?
> No jos saisin Bagiralle lisätä kokoa noin 13cm ja kapasiteettia noin 20cm niin sitä parempaa junnuheppaa ei Suomesta löytyisi, siitä laitan pään pantiksi. 

6. Kuuma vai kylmä?
> KUUMA! Vaikka en niinkään tykkää esimerkiksi saunoa, on inhoni kylmää kohtaan jotain ihan käsittämätöntä.

7. Koulu- vai esteratsastus? Miksi?
> Esteet. Ei riitä jaksaminen kouluratsastukseen - yksittäiset 'temput' on kivoja, mutta en millään jaksaisi edes kokonaista rataa ratsastaa.

8. Mitä toivoit joululahjaksi?
> Omaa kämppää, uutta autoa, tatuointia ja napakorua. Mitäkö niistä saan? En yhtään mitään. Tänä vuonna aidosti toivon läheisten kanssa olemista ja vähäsen suklaata.

9. Kerro parhaat piirteet parhaasta kaveristasi?
> En omista yksittäistä parasta kaveria, mutta siis parhaassa kaveriparissani yhteistä on se, että kummatkin ovat kauniita, hauskoja ja luotettavia. Tykätään samoista jutuista, meidän jutut on myös aina yhtä vajaita ja jaksamme aina innostua uusista ideoista. Tykkäämme bilettää ja kuunnella hyvää musiikkia, mutta myös välillä pohdimme syvällisiä asioita ja aina jeesaamme toisiamme hädän hetkillä ♥

10. Olisitko kuuro vai sokea?
> Kuuro, vaikka musiikkia rakastankin. Kerran luulin sekunnin verran sokeutuvani kun silmästäni vuoti verta - se tunne oli niin lamauttava että oksensin samantien kauhusta. Ei kiitos enää ikinä.

11. Mitä blogia tykkäät seurata?
> Tuttujen juttuja tykkään lueskella, esimerkiksi Juulin blogi kiinnostaa aina tosi paljon. Myös kaikki kilpailujutut kiinnostavat :)


peace ja one love eiks nii

- Laura

Hyvää joulua!

Rauhaisaa ja ihanaa joulua kaikille - syökää, nukkukaa ja etenkin viettäkää ihanaa aikaa rakkaittenne kanssa. <3

Pienen kysymyspostauksen vastaukset! / Laura

Minä

Mitä lähdet opiskelemaan?

« Minusta tulee lähihoitaja ja sieltä suuntaudun hammaspuolelle. En tiedä tulenko tekemään oman alani hommia päivääkään, mutta haluan koulutuksen jossa on varma työllisyys.

Mitä juot baarissa?

« Yleensä kevyttä päärynälonkeroa jos jotain juon. Harvemmin tulee siellä mitään ostettua kun ovat aika hinnoissa. 

Juotko usein? Poltatko?

« "Usein" ei ole kovin tarkka määritelmä. Kerran viikossa varmaan keskimäärin, tosin monesti vain muutamia lonkeroita tai vastaavaa kaveriporukalla. Pelailemme korttia jne, emme siis teinibiletä ;) Ja en polta.

Oletko enemmän kiusaaja vai kiusattu?

«  En varmaan kumpaakaan. En tosin jaksa olla mukava ihmisille jotka ovat inhottavia minulle.

Millaisia vaatteita käytät?

«  Tilanteen mukaan - töissä siistejä vaatteita, farkkuja ja t-paitoja. Kotona one pieceä tai muuta höntsävaatteita ja sit baariin yleensä farkut / hame ja joku juhlavampi paita. Tai mekko.

Kun muutat, niin aiotko jatkaa hevosten parissa?

«  Käyn kotoa käsin koulua eli joka päivä näen nuo kopukat pihassamme. Bagin kanssa jatkan kunnes se menee kaupaksi ja Rowilia olisi hinku kuntouttaa takaisin, mutta onko minulla jaksamista siihen ... aika näyttää. Sitten kun joskus muutan niin tilanne on taas ihan toinen eikä voi lainkaan tietää millainen. Kouluni kestää kuitenkin vain kaksi vuotta joten voisin tulla jo takaisin ratsukouluttamaan Orvokin sopivasti ;)

Mitä arvostat ihmisessä?

« Luotettavuutta ja spontaanisuutta. Parhaiten viihdyn ihmisten seurassa jotka eivät tarvitse alkoholia toteuttaakseen vähän hömppiäkin ideoita. Esimerkiksi jaksamme yhä nauraa noin puolen vuoden takaiselle "sangria-kannulle" jossa oli mm kokonainen banaani. Se oli todellakin oudoin drinkki mitä varmasti kukaan oli maistanut, mutta ulkomuodostaan huolimatta se oli hyvää!

Mitä arvostat hevosessa?

« Rohkeutta ja mutkattomuutta. Sitä että sinne tolppien väliin on aito halu - mä hoidan kyllä hevoselle kaiken muun, mutta aito halu hypätä on jotain aivan uskomattoman upeaa hevosessa.

Mitä arvostat valmentajassa?

« Pitkäjänteisyyttä ja kykyä vaatia asioita. Haluan tuloksia aikaan, mutta olen joskus vähän turhan temperamenttinen.

Ratsastus ja muut

Lempi estetehtävä?

« Hmm... tuntuu vaikealta sanoa suoranaista suosikkia, mutta ehkäpä suorat pysty - okseri linjat ovat ne mistä eniten nautin!

Lempi sileäntyöskentelyn tehtävä?

«  Pidän volteista sekä pohkeenväistöistä. Niissä missä saan oikein kiristää vatsan tiukoimmilleen ja keskittyä harjoitusravissa tekemiseen!

Kuinka korkealle pyrit ratsastuksessa?

«  Tällä hetkellä en omista tavotteita - tärkeintä on vain pitää nykyistä osaamista yllä kun ei tiedä mihin elämä minua vie. Ehkäpä haluaisin itse päästä Orvokin kanssa hyppäämään nuorten hevosten racing sarjaa, mutta siihen on vuosia :)

Montako tallipaikkaa tallissanne on, ja millaiset puitteet siellä on?

« Meillä on kuusi tallipaikkaa joista kaksi on yhdistetty, eli tällä hetkellä kaikissa karsinoissa on hevonen kun tallissa on viisi kopukkaa. Meillä on maneesi (22m x 44m) ja ulkokenttä (20m x 60m), sekä ns. derbykenttä jossa talvella voi lumen aikana laukkailla ja kesällä hyvillä keleillä hypätä maastoesteitä. Tallissa on myös vesikarsina ja varustehuone. Ei huono kun kyseessä on tosiaan vain minun harrastukseni....

Mihin asti Bagiralla on kapasiteettia?

« Uskoisin että se selviytyisi vielä 120cm radasta voittaen ollessaan tikissä. Yksittäisenä varmaan joku 140cm alkaa olla aika maksimia, se on aika pieni otus.

Mikä on isoin este minkä olet milläkin hevosella hypännyt?

«  Hmm. Ganz Buntella 150cm, Rowililla 140cm, Diptonilla 130cm, Bagiralla 125cm, Loverassilla 145cm ja Tellulla menin 110cm :) Yleensä minun pää loppuu ennen hevosen kapasiteettia. Ainiin ja haha Verutella 110cm!

Miksi et osta omaa hevosta?

«  Koska ei ole rahaa tällä hetkellä, enkä myöskään halua nyt sitoutua uuteen hevoseen. Kyllä noita omia silti on ihan tarpeeksi jo.

Mikä on hienoin hevonen millä olet ratsastanut?

« En pysty nimeämään yhtä sellaista, sillä kaikki ovat olleet omalla tavallaan hienoja. Rowililla olen päässyt tekemään koulupuolella ihan käsittämättömiä asioita - sarjavaihtoja, laukkapiruetteja... Kaisulla taas hyppäämään 140cm rataa ja Rassella 135cm rataa. Ehkä Kaisu kuitenkin, koska se on sydämeltään sopiva.

Mitä Saralle ja Verutelle kuuluu?

« "Hyvää, joskin Verppi vähän ollut kiukkuinen kiimojen takia! Tuntuu jo kuitenkin hyvältä hypätessä (kiitos kiima'lääkkeen'), toiset mj katsastukset ovat tulossa" :)

Ja kyllä, bannerin vaihtoaika olisi .... olen jo miltein saanut hommaa etenemään!

Huhhuh, huomenna 11h työpäivä, perjantaina "vain" 14h. Lauantaina normaali kahdeksan tuntia ... joo. Yöt ;)

TRS 8.12 / Laura

Toiset kilpailut meille Bagin kanssa tiedossa. Torstaina Tepon valmennukset meni niin hyvin että päätin uhmata kohtaloa ja hypätä kuitenkin sen metrin Tampereella.

Tullessamme kilpailupaikalle kävin maksamassa ja katsomassa radan - ihan ok, yksi vähän teknisempi tehtävä radan keskivaiheilla muttei kovin kummallinen. Bagira jaksoi seisoskella trailerissa ihan hiljaa ja kun otimme sen pihalle niin se vain seisoskeli ja katseli ympärilleen. Söpö poni ♥

Kävelin ensin ulkokentällä ja kun maneesiin mahtui niin siirryin sisälle. Bagira tuntui olevan kun kotonaan, ja ylipäätänsä sen kanssa oli hirmuisen helppo toimia. Sitä ei hirvittänyt yhtään että hölkkäilin vieressä ja taputtelin käsiä yhteen (oli muuten vähän kylmä) vaan enemmänkin se vain vilkuili että missä esteet mahtaisivat sijaita. Otin muutamia verryttelyhyppyjä ja kohta olikin aika mennä radalle. Näytin muutaman esteen ja sitten suuntasimmekin jo ykköselle. Rata oli todella hyvä ja siisti - aivan eri tunne kuin Jokeran kilpailuissa. Yksi hipaisu tuli sarjalla kun päästin oman ylävartaloni kippaamaan, mutta eipä onneksi se virhe kostautunut puomilla.

Metrin rata oli taas suhteessa helpompi - harmikseni vain paljon haahuilua ja pitkiä teitä. Yleensä sellaisilla radoilla kerkeän tekemään liikaa. Olimme radan katsottuamme menossa laittamaan Bagia, mutta onneksi emme olleet kerenneet vielä lähteä sillä verryttelyssä tapahtui onnettomuus ja ambulanssia jouduttiin odottamaan puolisen tuntia. Kun ratsastaja oli saatu ammattilaisten hoiviin pystyttiin kilpailua jatkamaan.

Verryttelin aika samalla tavalla kuin edelliseenkin luokkaan - laukkaa ympäriinsä ja sitten muutamia hyppyjä.
Radalle mennessä vähän jännitti, mutta oikeastaan tiesin kyllä taitotasomme ja rata oli niin simppeli että oli vain pakko skarpata ja lähteä radalle. Rata sitten sujuikin oikein kivasti ja tuloksena oli taas nolla!

Radan jälkeen kävelin hetken aikaa ja sitten siirryin traikulle purkamaan Bagia. Hauskinta oli kun ripustin ohjan sen korvaan roikkumaan kun laitoin omaa takkini vetoketjua kiinni. Hevonen vain seisoi paikallaan hievahtamatta. Aika mutkaton tapaus.

Jep, semmoinen reissu tällä kertaa! Ajattelin kohta lähteä ratsastamaan. On nätti kelikin ulkona ;)

- Laura

Viikon töhöily Tepolla ja vklp juttuja / Laura

Ajatus kulkee kun mummo lumihangessa...

Torstaina suuntasimme taas Tepolle. Ei ollut kauheasti vapaata tälläkään viikolla, olin lähes joka päivä töissä ja jos en ollut niin oli pakko käydä kavereita moikkaa edes pikaisesti. Kehitin myös itselleni lisäjännitystä unohtamalla meikkilaukun alkuviikosta Nikolle - piti siis kaapit kääntää ympäri että jotain sai aamulla laitettua naamaan ennen töihin kiiruhtamista.

Tepolla aloitimme verryttelemällä hieman ravissa kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen siirryimme kahdelle täyskaarrolle josta muodostui kahdeksikko. Tehtävänä oli ylittää puomi, siirtyä käyntiin ja siitä takaisin raviin ja myöhemmin laukka - ravi - laukka siirtymiset. Onnistuminen oli jo yllättävän lähellä, vähän jäi kuitenkin puuttumaan. Bagira myötäsi jo muutaman kerran ok, muutaman kerran sitten tuntui että jäätiin vain hangoittelemaan vastaan.

Hyppäsimme alkuun innareita, jonka jälkeen menimme pientä (80cm?) s-mutkaa, ja siitä vähän pidempää rataa. Kyse oli tarkkuudesta ja pelkästä tien ratsastuksesta, laukka-askeleita sai ottaa 'oman maun mukaan' tarvittavan määrän. Kaikki onnistui ihan kohtuullisesti, joskus jäin vain jarruttamaan liikaa. Hyppäsin sillä Diptonin kimblewickillä joka on ihan ok kuolain, mutta edelleen vähän liian "iso" mutta menee nyt paremman puutteessa.

Viimeiseksi tulimme vähän isompia esteitä, korkein taisi olla noin 110cm okseri jolla hevonen jo väläytti oikein hyppyä! Tuntui todella hyvälle ja helpolle.

Mitä opin tästä kerrasta?
Siirtymisissä paina hevosta ulospäin pohkeella - ei pääse vastustelemaan kuolainta liikaa. Usko vieläkin siihen hevoseen. Pysy suunnitelmassa ja jos joudut sitä muuttamaan, tee se loppuun asti. 

Entäs viikonloppuni sitten?

Perjantain ja lauantain olinkin sitten töissä ja Bagira sai tuolla isolla laitumellaan tepastella ympäriinsä. Lauantaina töiden jälkeen kaverien kanssa lähdimmekin käymään Hämeenlinnassa katsomassa erästä kaveriani joka oli päässyt intistä iltavapaille. Siinä sitten istuttiin Hämeenlinnan jossain kuppilassa muutama tunti ja oli niin hauskaa ettei mitään rajaa. Tulen nykyään toimeen yleensä paremmin poikien kuin tyttöjen kanssa, joten ehkä se selitti myös illan hauskuuden. Siirryimme siitä sitten 'kotikaupunkiin' jatkoille ja ilta päättyikin vasta joskus kolmen aikaan omaan petiin nukkumaan.

Tänään suuntaankin sitten taas ratsastamaan, tarkoituksena olisi mennä ihan rennosti ja hakea vain sitä samaa vanhaa, - tuntumaa ja rentoutta.

Olen myös aloittanut jo tekemään kokoavaa postausta kaudestani, mutta se tuntuu todella pahalle ... tämä oli nimittäin taas verrattuna viime vuoteen aivan uskomaton kausi ja harmittaa että se on nyt ohi.

Palaillaan,
xx Laura

KYSYMYSPOSTAUS - kyselkää kaikkea

Aikaa on noin viikon verran, ja kysyä saa ihan mitä mieli tekee. Hevostelusta tai elämästä, mielipidettä tai ratsastusvinkkejä!

Kysyä voi myös poikaystävältäni tai ystävältäni tai vaikkapa Orvokilta.

kylmän talvipäivän ajatuksia / Laura

Viikkoa onkin taas kerennyt kulumaan ihan kivasti eteenpäin. Tämän tiistain Tepon tunti jää välistä sillä työvuoroja pukkaa siihenkin väliin - tosin ei hirveästi haittaa, sillä Bagi oli hieman epäpuhdas tänään. Menemme torstaina hyppäämään jos Bagi on ok silloin. Ei niin että olisi suoranaisesti ontunut, kunhan vain "arkoi", eli varmaan on liukastunut tai vastaavaa. Eilen kuitenkin liikkui ihan ok, kenties ihan vähän huonommin vasemmalle muttei kuitenkaan siis mitenkään huonosti.

Koitin uutta kuolainta eilisellä ratsastuskerralla - Diptonin kimblewickiä jossa on paksu kumiosa suussa. Koska kuolain on turhan kova ja vähän liian pitkä, enkä laittanut edes ketjua kiinni eli kuolain ei jää käyttöön kokoaikaiseksi. Vipukuolain on tarkoitettu ketjulliseksi, mutta kokeilu sujui ok myös tuolla viritelmällä. Bagi tykkäsi selvästi todella paljon enemmän kumiosasta suussa kuin metallikuolaimesta, joten kokeilen sille vielä ainakin meidän kuminiveltä sekä sen omaa kimblewickiä ennenkuin päätän "oikean" kuolaimen. On se vaikeaa kun kaikki hevoset eivät vain toimi yhdellä kuolaimella!

Orvokki myös vierotettiin tänään. Homma sujui oikein hyvin, ei varsa oikein mitään huutelua kummempaa tuuminut. Vähän se välillä tuppaa innostumaan liikaa ja komentaessa joskus keulii, mutta oikeasti hirmuisen kiva tapaus, on ja möllöttää onnellisena. Dipton on myös todella kiva seuralainen sille, se vain katsoo varsan menoa muttei lainkaan komenna turhaan tai ole ilkeä.

söpöliini.

Muutto Helsinkiin opiskelupaikasta huolimatta siirtyi nyt joksikin aikaa. Käyn sitten täältä keskeltä metsää koulussa ainakin puolisen vuotta, siihen se aika sitten kätevästi meneekin. Valittaminen ei sitä muuta, mutta toisaalta koen olevani niin kauheen business nainen ku mulla on kalenteri täynnä ;) 

Kysymys/toive/jotainpostaus on tulossa jossain vaiheessa, nyt yritän saada poikaystäväni läppärille wordia. Joo. 

Ainiin, mitä opin tänään?

Jos hevonen on kuuma, se tarvitsee yllättävästi enemmän kannusta jalkaan ja kevyempää kuolainta. Olisin olettanut että se on toisinpäin, muttei se ole. Heh.

- Laura

Teppoilua villiponin kanssa / Laura

On hyvä käydä viikottain Tepolla, silloin aina hyvä tsekata viikon kehitys.

Alkuverryttely sujui jo miltein kun sen pitikin - hevonen rentoutui ja myötäsi niskasta, haki alas ja kulki rentona. Laukassa oli vielä hakemista - ei meinaa malttaa laukata oikealle rauhassa kun rentoutua vaan laittaa vitosta silmään ja lähtee paahtamaan. Kuitenkin selvää edistystä oli tapahtunut ja Teppo kehuikin sitä kuinka olen oppinut PITÄMÄÄN ja MYÖTÄÄMÄÄN. Yleensä aina osaan tehdä toista, mutta toinen jää puolitiehen...

Verryttelimme pienellä puomi - laukka - pysty tehtävällä. Tehtävä oli muuten ok, tosin Bagi meinasi aina valahtaa ulkopohkeesta ulos eli tulimme helposti vasempaan reunaan. Toiseen suuntaan tulimme pysty - viisi lyhyttä - sarja tehtävää noin 80cm korkeudella, ok tehtävä mutta hyökkäsin liikaa kaulalle ja sain hevosen etupainoseksi. Tulimme samaa linjaa sitten noin metri - metrikymppi korkuisena toiseen suuntaan neljällä laukalla, ja hevosella ei ollut mitään ongelmia tulla 18,5m väliä neljällä. Se jäi itseasiassa vähän lyhyeksi kun en muistanut olla hypyssä pystyssä.

Lopuksi tulimme rataa noin metrin korkuisena. Sujui ihan ok, välillä vähän hevonen lähti juoksemaan avuilta ja kaarteissa yritti vastustella ohjaa, mutta muuten selvisimme etenkin toisella kierroksella jo hyvin. Uskalsin myös jättää hevosta "yksin", eli en ponnistuksessa häirinnyt sitä. Joillekin hevosille tyyli sopii, toisille ei ollenkaan - Bagiralle oikeastaan ei ole väliä, mutta jos itse jään puristamaan niin myöskin hyökkään hyppyyn liian innokkaasti ;)

Mitä siis opin?

Vatsalihakset tiukkana, yläkroppa reilusti pystyyn. Luota hevoseen, anna tulla kaarteesta, askel löytyy kyllä. Hengitä ja myötää, hevonenkin osaa katsoa askeleita eikä ota "paikattomuudesta" nokkiinsa. 

Videoita tulee myöhemmin, nyt on aika mennä nukkumaan jotta olen taas huomiseen työvuoroon valmiina. Hyvät yöt, palaillaan! :)

- Laura

Muutoksia tapahtuu myös tosielämässä / Laura

Yksi anonyymi olikin kerennyt pongailemaan Bagiran myynti-ilmoituksen ratsut.fi'stä.

 Jos siis kaipaat todella kivaa heppaa 110cm tasolle ja sinulla on paikka antaa hevosella jolla on suuri sydän ja kova hörinä, katsastathan TÄMÄN tapauksen?

 Hinta on neuvoteltavissa ja tavaraa tulee niin paljon mukana ettei tarvitse edes glittergeeliä ostaa itse ;)

Blogin jatko on vähän mietinnässä. Se tulee jatkumaan, mutten osaa vielä lainkaan sanoa miten. Minulle nimittäin tänään avautui opiskelupaikka stadin ammattioppilaitokseen, ja minusta tulee lähihoitaja (ja sieltä haluan erikoistua hammaspuolelle eli olisin sen jälkeen "hammashoitaja"). Lisäksi teen osaksi vuoroja työpaikoissani - minulle on jo tarjottu pitkälli ensi vuoteen koulun ohelle töitä - itseasiassa kahdesta eri paikasta.

Sara on lopettanut blogin pitämisen kokonaan, mikä ei varmaan näin pitkän hiljaisuuden jälkeen ole yllätys kellekään. Katsotaan tietenkin tuleeko joskus kertomaan kuulumisia myöhemmin.

Ratsastusharrastus pysyy elämässäni - pakkohan sen on kun omassa tallissa kasvaa aivan älyttömällä hypyllä varustettu varsa. Kuitenkaan kilparatsastusta tuskin harrastan ensi vuonna kovin aktiivisesti, sillä vaikka kävisinkin kotoani koulussa on päiväni aivan täyteen buugatut.

Oma olo on vähän tyhjä ja hämmentynyt. Haluan ratsastaa, rakastan treenausta ja etenkin kilpailuissa käyntiä. Pidän Bagirasta, pidän siitä että näen kuinka opin ratsastamaan sitä. Tiesimme tämän riskin omistajan kanssa kun Bagiraa kävin kokeilemassa - että opiskelupaikan tullessa joudun hevosesta luopumaan, mutten vain osannut ajatella ... en osannut arvella että todella joudun luopumaan siitä jo näin pian.

Kuitenkin kaikki on niin levällään etten edes tiedä mistä pitäisi aloittaa. Tämän vuoden kylmyys ei silti ole niin hyytävää että saisi minut yhtä surulliseksi kuin viime vuoden kylmyys.

- Laura

Tepon tunti / Laura

Tiistaina ennen töitä kerkesin käydä Tepolla valmennuksissa. Saattaa olla että tähänkin "ylimääräiseen" aikaan on tulossa muutosta, sillä töitä pukkaa suunnasta jos toisestakin. 

Olimme kahdestaan erään toisen ratsastajan kanssa. Mietinkin tunnin jälkeen että olemme varmaan Tepon kalenteriin merkattu pölötysryhmänä, kummatkin ovat semmoisia räpätätejä että huh! Verryttelimme varmaan kolmen vartin verran, jonka jälkeen siirryimme hyppäämään pientä linjaa edestakaisin. 

Tunnin suurin hankaluus oli (jälleen kerran ...) MINÄ. En tajua mistä mun ratsastukseen on pesiytynyt suuri "en osaa en tajuu tää ei tottele kuitenkaan" vaihe. Tulimme esimerkiksi viiden laukan ahdasta linjaa, ja kun ensimmäinen pidä ei mennyt ihan heti läpi niin heitin jo hanskat tiskiin. On totta, ettei Bagilla ole aina kaikkein helpointa koota sen laukkaa - hyppääminen on sen mielestä niin kivaa, että se haluaisi vain syöksyä esteitä päin. Silti ratkaisu ei ole se että luovutan, mun vaan pitäis uskaltaa työstää sitä rauhallisella ja vakaalla kädellä.

Lopulta päätin vain yksinkertaisesti, että nyt alan väläyttelemään taitojani. Kertasin tehtävän ennen suoritusta mielessäni ja käskin itseni osata. Teppokin totesi, että minulla on sen verran jo tunteja satulassa ettei varmasti kyseiset tehtävät ole minulle vaikeita. Joten päätin etteivät ne saa olla. Ja heti lähti kulkemaan!

Tiivistelmä opitusta; Ratsasta kädet ylhäällä - älä paina niitä alas jos hevonen painaa kättä vasten, se vain lukottaa käden. Ratsasta rennosti kohti estettä, odota hyppyä. Älä vedä ohjasta jos hevonen vetää vastaan, vaan käydä ulkopohjetta ja johda sisäkädellä. Usko itseesi.

Seuraavaksi pitäisi päättää mihin kilpailuihin tähtäisimme seuraavaksi. Luokat ovat luultavimmin 80cm ja 90cm, en näe syytä hypätä pienempää kun ne selviämme vaikka paikkaa ei olisikaan.

Hyvää loppuviikkoa jokaiselle!

- Laura

Jokera 9.10 / Laura

Kiireisen viikon lopuksi Bagiran kanssa lähdimme vielä käymään Jokeran kilpailuissa 9.10. Hyppäsin 70cm ja 80cm (alunperin mietin jopa 60cm menemistä mutta näin oli ehdottomasti parempi).

Tulimme paikalle niin että juoksin heti radankävelyyn. Rata oli simppeli, ehkä vähän tylsä ja "hassu" - kolmoselle lähestyminen tuli suorittaa mutkitellen ja siitä jatkaa okserille jonka joutui hyppäämään "vinoon" koska este ei ollut kohtisuorassa. Kuitenkin ne olivat vain pieniä pulmia, ja siirryinkin Bagiran kanssa ulkokentälle vähän ravailemaan ja laukkailemaan. Laukkasin laukkaa auki, vähän otin takasin ja kävelin pitkät pätkät.

70cm verryttely tapahtui maneesissa "ryhmäverkkana", mutta siis siellä oikeastaan tapahtui vain esteverkka eli muutama hyppy ja sitten jatkettiin kilpailuja.

Meidän oma verkka oli hieman kaottinen, Bagi juoksi vähän kuolainta päin ja alkoi kuumenemaan. Verryttelyhypyt oli ok, mutta muutaman kerran laitoin liikaa painetta ja kiirehdin omalla ylävartalolla hypyn edelle ja saimme kolautettua puomia. Radalle päästyämme pieni turha pörheys jatkui, mutta puomit pysyivät ylhäällä. Otin vähän lyhyemmät tiet, mutten ratsastanut aikaa. Silti aika riitti sijoitukseen ja saimme kolmannen sijan napattua.

Palkintojenjako hoitui vähän "toisella kädellä", itse olin ihan pihalla missä olisi pitänyt olla ja miten päin, mutta lopulta saatiin ruusuke Bagin kanssa kouraan. Kotiin viemisiksi tästä luokasta saimme keksejä ja sukat. Jätin kunniakierroksen väliin ihan vain siitä syystä ettei hevosen tarvinnut yhtään ainakaan lisävirtaa saada.

80cm verryttely sujui jo vähän paremmin. En itse hätäillyt niin paljoa ylävartalon kanssa, ja maltoin odottaa etäisyyksiä paineistamatta hevosta. Ratakin sujui paremmin - vielä vähän alitempoinen suoritus, mutta ihan pätevää menoa kuitenkin. Tulokseksi 0-0 taas ja toinen sija.

Päivän paras kommentti oli kun juttelin toisen ratsastajan kanssa joka kysäisi minulta "oletko sinä ammattiratsuttaja? Hevosesi näyttää aika vaativalta...". Oho ...

Rata kuitenkin tässä, toivottavasti pimeästä maneesista huolimatta erotatte jotain.

Superheppa saa nyt tällä viikolla olla vähän kevyemmin, kuitenkin ihan liikutuksessa. Menemme Tepolle tiistaina ja loppuviikosta menen kavalettitreeniä kotona.

- Laura

Koulutuuppailuja ja estehyppelöitä / Laura

Tiistaina oli vuorossa Sarin tunti. Alkutunnista vaihdoimme koulusatulan pois sen ahtauden takia sekä hieman muokkasimme estesatulaa (laitoimme mm. karvan alle). Työskentelimme vain käynnissä ja ravissa ja aloitimme aivan perus asioista - kuinka hevosen tulisi myödätä paineelle. Lopputunnista sitten sainkin jo muutaman ravivoltin ratsastettua niin että Bagi oli rentona edessä alhaalla. Hämmästyttävä ero siis maanantaihin!

Keskiviikkona otin muutaman hypyn itsenäisesti kotona. Hyppäsin noin 30cm korkeita ristikoita edestakaisin  ympäri maneesia ja yritin vain oppia ratsastamaan hevosta niin kuin sitä pitäisi ratsastaa.

Torstaina suuntasimme Tepolle heti aamusta. Teimme töitä varmaan kolme varttia tasaisella ja sain taas paljon neuvoja pikkutamman ratsastukseen. Ensinäkin se että minun pitää uskaltaa VAATIA asioita, mutta se tosiasia ettei ne ikinä mene tappelemalla läpi. Eli ongelman tullessa olen ensin liian löysä ja sitten olen taas liian vahva - väärin. Pitäisi olla sitkeä ja sitten uskaltaa vaatia, mutta olla kuitenkin samalla herkkä. Äh.

Hyppäsimme kuitenkin noin 80cm tehtäviä, 90cm jumppasarjaa ja lopuksi vähän yli metristä okseria. Ja se on paljon minun kaltaiselle pelkurille!! Laitan myöhemmin videon tunnista, kyllä se niin hyvin meni :)

Ja hypätessä piti muistaa se että siellä pitää istua tekemättä mitään. On muuten vaikein asia ikinä minulle!!

Tänään taas ratsastelin hevosta vain rennoksi kaikissa askellajeissa. Ei mennyt erityisen hyvin, mutta lähtökohtiin nähden meni ihan kivasti.

maailman paras poni

- Laura

bagi tuli taloon! / Laura

Vanhempani kävivät serkun lapsen ristiäisissä ja samalla kävivät hakemassa Bagiran meille. Pieni söpö tamma käyttäytyi heti todella mallikkaasti ja jäi mutustelemaan ruokaansa tyytyväisenä.

Aamulla oli jo hörissyt isälle kun isä vei ruokia, ja kun tulin viemään hevosia pihalle niin minua odotti korvat hörössä söpö ilmestys joka edelleen käyttäytyi todella hyvin!

Tänään ensimmäinen ratsastus sujui myös hyvin, joskin huomasin, että sekä minun että Bagin ongelma on oikeassa ohjassa, jotenka välillä katselimme enemmän toisiamme yläkautta silmiin kuin olisimme menneet niinkuin suunnilleen pitäisi. Hevonen on kuuma, mutta myös aika kova tyttö hermostumaan kuskin toilailuista. Siksipä aloitimme ihan sillä että käyntiin - seis - käyntiin - seis. Lopuksi pääsimme jo tulemaan laukkapuomeja muutaman kerran jossa huomasin kuinka tärkeää kuumallakin hevosella on olla painetta. Jos en hevosta yhtään paineistanut, tuntui se tippuvan kokonaan "alta pois" tai lösähtävän. Outo tunne kuuman hevosen kanssa!!

ponityttö ilmottautuu!

Ratsastusvideota tulee kunhan vain saan muokattua sen isän koneella, omani ei vieläkään suostu toimimaan. Lisäksi huomenna on Sarin tunti tiedossa, ehkä sitten opin vähän jopa ratsastamaan. Ja ai että on ihana tunne kun pitkästä aikaa pääsi taas hevosen selkään! Pirteä ja iloinen olo :)

- Laura

Uusi heppanen talossa ! / Laura

Jos kaikki menee hyvin, tulee vielä tällä viikolla meille asustelemaan minulle uusi heppa :)

Tamma on 9-vuotias otus, joka on hypännyt tällä kaudella 100/110 ratoja. Se on hirmuisen pieni (iik 160cm!) ja niin kuuma otus että ihan nössömpiä hirvittäisi! Kuitenkin koko ajan sen selässä oli hyvä olo ja pidin tamman asenteesta. Koulussa hirmuisen raaka (ja nykyinen ylläpitäjä tehnyt todella hyvää työtä viedäkseen sitä eteenpäin), joten siinä työtä riittää ihan tarpeeksi.

Kävin Ypäjällä kokeilemassa tammaa sunnuntaina. Ensin nykyinen ylläpitäjä näytti tamma noin metrin rataa ja muutaman isomman hypyn, ja sitten itse kipusin selkään. Ensimmäinen ajatus oli että tamma on oikeasti todella kuuma. Siis semmoinen, että kun ottaa ohjat käteen niin neiti lähti jo. Eikä se siis ole lainkaan huono asia.

Pienen pätkän teille nappasin kokeilusta. Ratsastukseni on kaaottista ja kädet nousevat liikaa. Se on kuitenkin opittu paha tapa - välillä pitäisi vain myödätä enemmän eikä jäädä vetämään.

Mitä pidätte? Tällä viikolla tamman pitäisi meille kotiutua, eli kenties pääsen jo ensi viikolla treenaamisen makuun!

- Laura

Huomennaaaaa / Laura

Iiiiiik!!!

Hihs 2013 / Laura

Tarkemmin siis selotusta :) jos lyhyen version haluat lukea, katso kaksi postausta sitten oleva tiivistelmä.

Torstai

Herätys oli seitsemän aikoihin. Hevoset pihalle, otuksille ruokaa, itselle meikkiä naamaan ja ruokaa napaan. Hevonen sisälle, loppukuuraus ja sitten kohti areenaa. Radankävelyyn, hevonen traikusta, verryttelyä ja radalle.

Teppo avusti vähän radankävelyssä ja tokaisi että "hyvinhän tolle okserille tulee sisäkautta! Vilkaise vaikka!". Olin laiska enkä viitsinyt edes kävellä katsomaan, sanoin että uskotaan uskotaan. Verryttely tuntuikin tosi hyvälle, joskin huomasin tekeväni oikein vain silloin kun Teppo neuvoi. Muuten olin vähän avuton. Jännitti.

Radalla sitten menikin todella hyvin! Hevonen oli supervarovainen, skarppi ja kuulolla. Itse ratsastin liikaa taaksepäin (joo en pääse ikinä siitä tavasta eroon. Ärsyttää.), mutta onneksi hevonen pelasti. Pääsimme uusintaan, käänsin sarjalle - ja oli muuten todella tiukka kurvi, meinasi tulla ongelmia - ja jatkoimme siitä loppuun asti puhtaasti! TULOKSENA SIIS 0-0 ja sijoitus oli toinen ei-sijoittunut eli 11/34 :)

Radan jälkeen olinkin hymy korvasta korvaan koko päivän. Isä vei hevosen kotiin lepäämään (kun pääsimme siitä kauheasta härdellistä pois!), ja minä jäin katsomaan loppuillaksi ratsastusta kavereiden kanssa. Oli ihan huippuseura kaikin puolin - tosin anteeksi kaikille jotka joutuivat kuuntelemaan meidän väsyneitä juttuja. Illalla sitten tulin junalla Riihimäelle josta poikaystäväni tuli minut hakemaan. Söin vielä iltapalan ja menin nukkumaan aikaisin (ennen kymmentä).

Perjantai

Herätys oli samaan aikaan, 7:20. Sama rumba kuin edellisenä aamuna, mutta nyt jo vähän tottuneemmalla fiiliksellä. Tosin pihalla oli lunta ja vauva ei meinannut suostua kävelemään pihalle kun siellä oli outoja valkoista ainetta! Myös poikaystäväni jätin nukkumaan kun lähdimme, sillä ihan turhaan olisi aamulla pahimpaan lumimyrskyyn lähtenyt seikkailemaan kesärenkailla .... ei tänne tosin ihan vielä pitänyt sataa lunta :)

Perjantain rata oli aika helppo, ihan perus 120cm tasoinen. Päätin ratsastaa kuitenkin aikaa vain jos tuntuisi siltä että kannattaisi. Verryttely menikin ihan nappiin, mutta jotenkin samanlainen tunne jäi puuttumaan. Radalla sitten nostinkin laukan - ja ei huh kun se hevonen vain imautu pohjaan kiinni eikä suostunut liikkumaan metriäkään! Napautin raipalla, yritin laittaa painetta - mikään ei auttanut. Hevonen jämähti ihan kaikki neljä tassua kiinni Hartwall Areenan pintaan ja siihen jäi.

Rata oli siis pieni katastrofi. Kakkosesta valahdettiin ohi, toisella kertaa otettiin se mukaan, sitten joku okserin takapuomi, sarjan etupuomi ja viimeinen este plus aikavirheitä. Kiva. 22vp ja viimeinen ei-hylätty.

Päästiin sitten tasaisen verkkaan takaisin, niin hevonen levitti kaikki neljä kaviota haralleen ja sitten kyllä suostui pissaamaan. Ja siitä sitten tulikin semmoinen tekojärvi etten ihmettele ettei oikein hyppy maistunut. Harmitti - tottakai- mutta välillä tälläistä tämä harrastus on jos toinen puolisko on elävä olento.

Kamalin osuus oli kylläkin yritys päästä hevosen kanssa kotiin! Meille sanottiin ettei isä pääse trailerin kanssa hakemaan meitä - ei vaan ole kuulemma tilaa. Että joko läheiselle Shellille heppaa laittamaan (200m hevosen kanssa joka ei ole tuollaiseen liikenteeseen tottunut .. kiva?!) tai sitten kääntöpaikalle lastaamaan tai odottelua. No mentiin sitten kääntöpaikalle lastaamaan, ei ollut kyllä sekään mukava kokemus. Olin ihan varma että Rasse saa oikein kunnon kohtauksen autoista ja hulinasta, mutta onneksi hevonen malttoi olla rauhassa ja saatiin se lastattua tunnin odottelun jälkeen. Itse jäin taas katsomoon sen jälkeen ja illalla Kia (http://walkingddisaster.blogspot.fi/) tuli meille yöksi katsomaan varsaa.


Lauantai & Sunnuntai

Istuimme katsomossa kuin tatit. Tai no melkein - meillä oli tosin ilmiselvästi tarkoituksena syödä koko paikan nachopulju tyhjäksi :) rakastan jalopenoja, juustokastiketta, chilitomaattidippiä ja nachoja aivan yli kaiken! Tai ehkä Vapianon pasta ja kiinalainen menee edelle, mutta kuitenkin.

Hurrasimme ratsastajia voittoon parhaamme mukaan ja totosin yhteensä viikonloppuna 13e edestä. Voittoa tuli tosin vain 10e eli ilmiselvästi jotain oli pielessä.... Kaikki totoamani ratsukot tosin ottivat WC tai GP luokasta max yhden puomin eli en ihan ulkona kartalta ollut :)

Anteeksi ettei ole paljoa kuvia. Ja anteeksi ettei ole lainkaan videota! En ymmärrä mikä tuota mun kameraa vaivaa kun se väittää ettei pysty nyt ollenkaan videoita pätkimään? 

Huhhuh ... jatkosta (videota?) myöhemmin :)

- Laura

Heihei rasse / Laura

Loverass + Laura
19.8.2012- 20.10.2013
♥

Hevoseton on huoleton - toivottavasti

Superlyhyt hölöpölö / Laura

Torstai

0-0. Kuskia hirvitti. Heppa oli hyvä. Miltein oltiin hyviä.

Kaverit oli kivoja. Eiku parhaita.

Perjantai

22vp. Ponia pissitti, kuskikin kusi. Toista käytännössä, toinen vaa teoriassa. Ohilivahdus plus sata puomia.

Kaverit oli parhaita.

Lauantai

Pikavisiitti. Totossa hävisin milten kaiken, Edvina T-A oli nössö eikä menny kovaa.

... / Laura

Viiminen viikko vierähti käynnistyy ...

En oikein osaa kertoa mitään kovin fiksua, joten en kerro juuri mitään hyödyllistä. Hevosarki on rullannut turhankin tasaisesti - olen jokaisena päivänä (vapaapäiviä lukuunottamatta) kiivennyt kyytiin, mennyt derbylle ja tehnyt joka päivä ihan perusjuttuja. Laukkaillut eteenpäin, koonnut, tehnyt vaihtoja (suorana!), väistöjä, taivutuksia ... en oikein osaa sanoa mitään fiksua.

En ole ikinä ennen joutunut hevosesta luopumaan. En siis tiedä mitä tässä yleensä tehdään. Meidän viimeinen ratsastuskerta on siis perjantaina Hartwall Areenalla. Miltä se tulee tuntumaan? Tulla pois radalta ja tajuta että se oli sitten siinä? Outoa.

Tepon tunti meni todella hyvin viime viikolla. Siitäkin on oikeasti miltein viikko? En ole saanut videoita siirretyksi koneelle laiskuuttani. Opeteltiin puristamaan - ei potkimaan, ja ihan perusjuttuja. Isoimmillaan esteet taisivat olla 130 - 135, ei siis mitään ihan hirmuisen isoa.

Viikko tulee olemaan kamalan kiireinen. Ahdistaa jo valmiiksi etten kerkeä tehdä kaikkea mitä olen suunnitellut. Pitäisi kahtena iltana olla töissä, pestä hevonen, pestä tavarat, valita vaatteet, letittää harja, harjata häntä, harjata hevonen huolella.... suunnitella, laittaa ja kuurata. Pinota, pakata ja huolehtia. Tehdä sitä, tätä ja tuota. Ja ainiin, ratsastaa vielä välissä ja toivoa kovasti sormet ristissä että selviän radoista hengissä. Ja kaikki tämä ennen kuin edes starttaamme Pasilaa kohti torstai aamuna!

Eiköhän tää tyhjä löpinä riitä, palataan taas asiaan kun on yhtään aikaa! Varmaan laitan jotain pientä sälää kännykällä tänne jos kerkeän :)

- Laura

Missä sää oot / Laura

Meillä meno on ollut samaa säätöä koko ajan. Rassea olen rarsastanut ... no, normaalisti? Sai lepäillä vähän viime viikolla, nyt taas vähän enemmän ollut treenissä. Käytiin Tepolla, meni oikeesti aika kivasti. Tietenkin alkuverkassa tihrutin etten osaa en ymmärrä en halua MIKSI MÄ OLEN YHÄ NÄIN SURKEA. Teppo sanoi että "ole hiljaa ja ratsasta - mä neuvon!". Paras vihje pitkään aikaan. Turpa kiinni ja duunia.

Kakara on ollut tietty tosi söpö. Hajottanu palloja, karkaillut tarhasta (tuhmis menee alitse...) ja ollut maailman ihanin otus. Oppinut pitämään loimet päällä ja kulkemaan mammankin edellä. Traikkuunhan se nousee jo ihan kyselemättä ja oli siellä kun laitettiin takaluukkua kiinni. Ja Jumalalle yhä kiitos superrauhallisesta äititammasta!

Itse sain töitä - olen kunnalla muutamia tunteja viikossa nuorisotoimessa. Kivaa duunia, ei siinä mitään. Harmittavan vähän tunteja vain (10h / vk tai vastaavaa). Eli ei tässä ihan tienaamaan pääse. Parempi silti kuin ei mitään - inhoan vain kotona löhöömistä!

No mitäs muuta .... Vähän mietityttää oma harrastaminen tässä, mutta onneksi minulla on - kuinka sen sanoisi - aina monta rautaa tulessa. Pitäkää peukkuja !

Rasse lähtee kotiin 20.10. Hevoseton on huoleton vai mitä? Toivotaan.

Yritän tässä väsäillä jonkinlaista koostetta Tepon tunnista, joskin varmaan liitän myös huomisen tunnin samaan. Kauhea päänsärky ja väsymys heti näin alkuviikkoon. Tsemppiä kaikille, tää kylmä tulee taas. Ainiin ja ne Ehon kisat ... huh, olisi voinut jättää menemättä.

- Laura

Vauvveli pellolla ja maneesissa / Laura

Vauvelista ei ole vielä kuvia sadetakki päällä - kyllä niitäkin tulee! Se kasvaa niin kauheasti että oli pakko ostaa sille hieman isohko sadeloimi, ja nyt se näyttää lähinnä teltalta pikkuisen päällä. Hyvin se antaa kuitenkin laittaa loimen päälleen. Ei voi olla kuin ylpeä pienestä pirulaisestani!

Eilen kävin kuvailemassa varsaa laitumella. Se oli suhteellisen haasteellista, sillä Orvokki on niin innostunut ihmisistä ettei malttaisi pysyä kaukana kamerasta. 

Jos sitten Orvokki päätti jättää minut rauhaan, oli sen pakko kiusata emäänsä tai juosta hirveää kyytiä ympäri laidunta.

Aina se kuitenkin tuli takaisin yhtä vikkelästi kuin lähtikin. Tuntuu hirmuisen hyvälle että Orvokki pitää minusta. Tottakai se on varmaan leimaantunut jokaiseen perheenjäseneen, mutta huh että se on söpö!

Tänään vuorossa olikin taas jotain uutta - ratsastin Rowilia yli vuoden tauon jälkeen maneesissa ja kuriton vintiö sai tulla mukaan.
Orvokki käyttäytyi sinänsä ihan hyvin, joskin sitä oli välillä muistutettava ettei äidin päälle saa hyppiä kun on kuski kyydissä. Ja mikä parasta, Rowil oli aivan superupea itsensä! Siellä se tepsutteli kaula kaarella ympäri maneesia - ihan kuin ei olisi ollut päivääkään poissa töistä!

välillä piti hörppiä maitoa

sitten jaksoi riehua taas

Kaikkein parhaimman näytöksen kuitenkin taas kerran Orvokki veti hyppäämällä itse esteitä. Ne vissiin sattuivat tielle - 75cm okseri ja samankokoinen ristikko. Tosin ristikko kannatti yrittää ylittää 130cm kohdasta joo-o...

Nauroin niin paljon tuolla selässä - ihan oikeasti tuolla otuksella ei vain voi olla pokkaa hypellä yksinään esteitä! Minulle jo facessa ehdittiinkin naureskella että taisi tulla kouluvarsa... just joo, sillähän on intoa ja paloa esteille, kunhan vain oppii kykynsä käyttämään!!

Tälläistä täällä landella siis. Jatkoa seuraa taas :)

- Laura

Ypäjä 22.9 - hallikausi avattu! / Laura

Hallissa tosiaan ensimmäistä kertaa aikoihin. Tietenkin kotona kerran hyppelin tätä ennen maneesissa, ja Tepolla on jo muutaman kerran oltu sisällä. Tietenkin Ypäjän hallissa on aina semmoinen olo kun olisi kotiin tullut - siellä on enemmän vietetty maajoukkueleiri aikoihin aikaa kuin kotona.

Luokat 120cm ja 130cm (vai 135cm? lol en tiedä...) olivat päivän suunnitelmat. Mitäs siinä, verkkailemaan radan katsomisen jälkeen. Verkassa oli hirmuinen sirkus päällä, mutta onneksi Rasse oli rauhallinen kun mikä. Teki mitä pyydettiin eikä kertaakaan koskenut puomiin.

120cm rata oli ihan kiva. Muutama linja, vähän eteen ja yksi hurja muuri. Kaikki sujui hyvin kunnes 7 ja 8a koitui kohtaloksi kun edellinen linja oli menty eteen - nyt vain missasin ratsastuksen ja yhteistulos 8vp. Hevonen vähän oli ihmeissään kun oli hallissa mutta käyttäytyi silti todella hyvin - eikä pelännyt muuria.


130cm (vai 135cm?? Kisakutsussa luki 130cm, mutta equipe näytti 135cm...) meni odotettua paremmin. Rata oli iso (toisiksi viimeisellä tasaokserilla pituutta taisi olla lähes puolitoista metriä....) ja sisälsi mm kolmoissarjan. Huh.

Alkurata meni todella hyvin! Pysty - okseri linja oli eteenpäin neljä, sitten vähän hallintaa ja 120cm luokassa ongelmia tuottanut pysty + sarja ongelmitta. Seuraava pysty alas - huolimattomuusvirhe - ja sitten okseri taas hyvällä ilmavaralla. Kolmoissarja tuli kulmasta tosi pahasti ja sieltä tulikin sitten a ja b alas. Hevonen ei edes nostanut toista takajalkaa  Loppurata taas todella hyvin - vihreää pystyä lukuunottamatta josta kiipesimme yli-  ja se iso okseri oli parhaita esteitä koko radalla!

hupsis rasse unohtuiko ponnistaa sillä vasemmallakin takasella..

Kokonaisuutena olin todella tyytyväinen. Katselin rataa nimittäin radankävelyssä sillä fiiliksellä että taitaa kuolema kutsua ... huh. Todistettua tuli ainakin se että tuo hevonen on kiltein otus varmasti ikinä. Ja tämä oli myös minulle ensimmäinen "oikea" 130cm hallissa ja selvisimme ihan kiitettävästi maaliin.

Seuraavaksi menemme varmaan hyppäämään eholle 110cm ja 120cm että saamme vähän hallirutiinia enemmän ja sen jälkeen on vuorossa HIHS :) Sitä kyllä odotan kuin kuuta nousevaa - ensin pääsee hyppäämään areenalle ja sen jälkeen sitten näkee kavereita ja varmaan olemme menossa Rider Afterpartyihin Helsingin yöhön :)

Jaksamista syksyyn! vauvvallakin on jo loimi päällä ♥

- Laura

Kerava 8.9 / Laura

Välikilpailuna hypätty Keravan aluemestaruudet menivät vähän miten menivät. Koska hevonen oli edellisenä viikonloppuna hypänny isompaa linjaa, oli nyt kiva käydä palauttelemassa mieleen että radalla on kivaa ja helppoa.

Metrin radankävelyyn en edes mennyt, sillä 81 lähtijää ja kuuma kesäpäivä.... todella epäreilua hevosta kohtaan. Rata tosin oli iso kahdeksikko jossa oli vain yksi linja. Vaikka tulimme tunti luokan alkamisen jälkeen, jouduimme odottelemaan todella kauan että oma starttini alkoi. Kävelin rauhassa ja verryttelin sisällä maneesissa ennen ulkokenttäverryttelyä ja totesin istuvani dynamiittipötkylän päällä. Minua vietiin etenkin sitten esteverryttelyssä kuin märkää rättiä... ei paljon naurattanut kun ajatteli menevänsä seuraavaksi arvosteltavaksi kentälle.

Itse rata meni yllättävän hyvin. Paikat osuivat kohdalleen, hevonen vähän yritti rynniä esteiden jälkeen. Puhdas rata ja 8-8.5 pisteet takasivat kuitenkin sijoituksen ja olimme lopulta jaetussa luokassa viidensiä (5/41).

110cm....

No mitäs siitä sanoisi. Rata oli ok, sarjalla hevonen valahti pitkäksi ja nappasi puomin. Ärsyttää ja harmittaa aivan suunnattomasti. Välillä tuo kopukka tuntuu ottavan puomeja joita sen ei todella pitäisi?

Hyppäsin tänään (19.9) esimerkiksi kotona 130 - 130 okseri okseri sarjaa joista toinen okseri oli todella pitkä. Ja ei edes koskenut puomiin? Silti kisoissa nappaa ihan turhia kosketuksia...

No tietenkin hevonen oli joutunut odottaa kuumassa traikussa ihan liian kauan, mutta sanotaanko että toivotaan että se keräisi niitä kinttujaan vähän tiuhempaan Ypäjällä...!! Treenii treenii pukkaa vaan.

Sellasta okok

- Laura

Kuulumisia ja Equiluxxin kilpailut / Laura

KERRAn postaus taas venyy ja venyy ja venyy ...

Olimme Diptonin kanssa Equiluxx tallin seurakilpailuissa lauantaina hyppäämässä 50-60cm luokka. Kilpailu oli ihan kiva, mitä nyt voi sanoa seurakilpailuista jossa on verkkaryhmät ja radalla joutuu tekemään laukanvaihdon päästäkseen kutoselta seiskalle, mutta oikeastaan muuta huonoa sanottavaa ei ollut. Lähtömaksu oli huima 12€ ja voittosumma (jonka luonnollisesti nappasimme kiitos pienen kiitävän elukkani) oli 50€! Voitolle siis jäätiin esimmäistä kertaa ... ikinä?

tulisalma.kuvat.fi

tulisalma.kuvat.fi

***

Rassen kanssa sitten olemme vain treenailleet. Sillä kävi hieroja perjantaina ja sunnuntaina kiipesin takaisin kyytiin todetakseni olevan tikittävän aikapommin selässä. Eilen koulutunnilla asiaa saatiin jo vähän oikeaan suuntaan. Laatua hevosssa on, mutta sitä on niin vaikea ratsastaa tälläisen kömpelön ihmisen ulos. Olen joko aivan liian nopea ja säpäkkä tai liian hidas itse. Huh... Ypäjällä pitäisi sunnuntaina startata 120cm ja 130/135cm (10 ensimmäisen kierroksen parasta starttaavat 135cm). Lähtökohtana on selvitä hengissä.

***

Vauva tänään sitten saikin taas testata jotain ihan uutta, nimittäin irtohypytystä! Rakensimme kujan ja laitoimme sinne puomit etäisyyksin | <-- 7m --> | <-- 10,5m --> |.

Vauva oli aivan älyttömän innoissaan! Muutaman kerran kuja käveltiin, saatiin namuja (ja Rowil muisti miksi pitikään irtohypytyksestä...!) ja sitten hommiin. Videoita tai kuvia ei harmikseni ole, mutta sanottakoon että tosi hyvin meni. Vauva vähän osaksi ylikuumeni ja sitten saattoi mennä maneesia ympäri vähän häntä töttöröllä, mutta Rowil on niin kiltti että vain söi ja odotteli että sen jälkikasvu vähän rauhottui.

Ihan viimeiseksi varsa hyppäsi kujan kaavalla puomi - laukka - 30cm ristikko - kaksi laukkaa - 30cm ristikko. Ja hyvin meni! Ei yhtään hidastellut, pelännyt tai mitään, ihan kuin vanha tekijä! Nyt se on sitten ihan poikki ja makaa vain laitumella ♥

***

Mitään kovin erilaista ei ole nyt tapahtunutkaan. Nyt HIHSsiin asti pitää sitten rauhassa treenailla ja hioa asioita, varsaa pitää myös opettaa taas kaikkeen uuteen. Traikkukin alkaa olla jo vakioasia tuolle otukselle ... huhhuh että se on hieno!!

- Laura

Hattel Horse 1.9 2/2 / Laura

POSTAUS AUTTAMATTOMASTI MYÖHÄSSÄ - kuvia en sitten saanutkaan mistään kuten toivoin....

Ensinäkin suosittelen kaikille ehdottomasti Hattelin kilpailuja jatkossa! Superpohja - etenkin kentällä, hyvät radat ja hienot esteet! Ainut huono puoli oli verkka, jossa kaikki 'ammattilaiset' ratsasti aina väärään suuntaan. Tuntuu että on joku pakollinen tarve aina tietyillä henkilöillä mennä väärään suuntaan verkassa, oli syy mikä hyvänsä. Hassua että itsekin selviän maaliin, vaikka aina menisin määrättyyn suuntaan.....

120cm
Verryttely oli ok. Sitä ei voi kauheasti paremmin kuvailla. Toista päätyä Rasse kyttäsi jonkin verran, mutta suoritti silti tasaisen varmasti koko radan kuten aina.

Rata itsessään meni hyvin, ensimmäistä kertaa ikinä tunsin niin sanotun rutiinin tulevan jo ihan takaraivosta. Ei siitä sen enempää - yksi aikavirhe vähän kaartelusta, yksi kolautus vikalta puomilta. Saldo onneksi vain 1vp. Sijoitus taisi olla 16/32, ei siis ruusuketta.

135cm
Jo aiemmin alkoi päässäni pyöriä ajatus, että starttaisin taas isompaa linjaa jossain vaiheessa syksyä. Päätös sitten startata se Hatellilla - ja mennä ensimmäinen 135cm - syntyi kisakutsua katsellessa. Hieman riskialtis idea, mutta koska Kipaankaan ei missään tilanteessa jäisi rumaa "ute" merkintää, olin valmis riskeeraamaan maineeni juuri näissä karkeloissa.

Verkassa otin muutamia hyppyjä, lähinnä vähän isompaa linjaa. Pelotti, hirvitti ja kauhistutti. Hevonen oli silti oma upea itsensä - ei kertaakaan edes harkinnut mitään stoppaamista vaan liisi jokaisesta esteestä yli.

Rata itsessään oli ... mielenkiintoinen. Kolme ensimmäistä estettä pahasti alitempossa, kaksi seuraavaa super, sitten sarjalta turha puomi ja pakka levisi. Isolle okserille ratsastin vain hopotihopoti ja sen jälkeiselle sarjalle vain sisään painamalla ilman kontrollia. Ylipäätänsä ihme että selvisin sarjasta ....

Kaksi vikaa estettä taas ok. Viimeinen este oli 145cm korkea (Hevosurheilusta luettua :)), ja sen heppa hyppäsi paremmin kuin monet muut esteet.

Seuraavat upeat kuvat Heidi Lammi - http://tiimin.galleria.fi/

145cm

Mitäs siinä sit, 14vp oli kokonaissaldo ja sijoitus luokan loppupäähän - mut ei silti oltu huonoimpia! Tavoite saavutettiin jo siinä kohtaa kun selvittiin ykkösestä yli.

phuuuh....

Nohnoh, viikonloppuna oltiin Keravalla, mutta se on taas aivan eri tarina ;)!

- Laura