Vauvveli pellolla ja maneesissa / Laura

Vauvelista ei ole vielä kuvia sadetakki päällä - kyllä niitäkin tulee! Se kasvaa niin kauheasti että oli pakko ostaa sille hieman isohko sadeloimi, ja nyt se näyttää lähinnä teltalta pikkuisen päällä. Hyvin se antaa kuitenkin laittaa loimen päälleen. Ei voi olla kuin ylpeä pienestä pirulaisestani!

Eilen kävin kuvailemassa varsaa laitumella. Se oli suhteellisen haasteellista, sillä Orvokki on niin innostunut ihmisistä ettei malttaisi pysyä kaukana kamerasta. 

Jos sitten Orvokki päätti jättää minut rauhaan, oli sen pakko kiusata emäänsä tai juosta hirveää kyytiä ympäri laidunta.

Aina se kuitenkin tuli takaisin yhtä vikkelästi kuin lähtikin. Tuntuu hirmuisen hyvälle että Orvokki pitää minusta. Tottakai se on varmaan leimaantunut jokaiseen perheenjäseneen, mutta huh että se on söpö!

Tänään vuorossa olikin taas jotain uutta - ratsastin Rowilia yli vuoden tauon jälkeen maneesissa ja kuriton vintiö sai tulla mukaan.
Orvokki käyttäytyi sinänsä ihan hyvin, joskin sitä oli välillä muistutettava ettei äidin päälle saa hyppiä kun on kuski kyydissä. Ja mikä parasta, Rowil oli aivan superupea itsensä! Siellä se tepsutteli kaula kaarella ympäri maneesia - ihan kuin ei olisi ollut päivääkään poissa töistä!

välillä piti hörppiä maitoa

sitten jaksoi riehua taas

Kaikkein parhaimman näytöksen kuitenkin taas kerran Orvokki veti hyppäämällä itse esteitä. Ne vissiin sattuivat tielle - 75cm okseri ja samankokoinen ristikko. Tosin ristikko kannatti yrittää ylittää 130cm kohdasta joo-o...

Nauroin niin paljon tuolla selässä - ihan oikeasti tuolla otuksella ei vain voi olla pokkaa hypellä yksinään esteitä! Minulle jo facessa ehdittiinkin naureskella että taisi tulla kouluvarsa... just joo, sillähän on intoa ja paloa esteille, kunhan vain oppii kykynsä käyttämään!!

Tälläistä täällä landella siis. Jatkoa seuraa taas :)

- Laura

Ypäjä 22.9 - hallikausi avattu! / Laura

Hallissa tosiaan ensimmäistä kertaa aikoihin. Tietenkin kotona kerran hyppelin tätä ennen maneesissa, ja Tepolla on jo muutaman kerran oltu sisällä. Tietenkin Ypäjän hallissa on aina semmoinen olo kun olisi kotiin tullut - siellä on enemmän vietetty maajoukkueleiri aikoihin aikaa kuin kotona.

Luokat 120cm ja 130cm (vai 135cm? lol en tiedä...) olivat päivän suunnitelmat. Mitäs siinä, verkkailemaan radan katsomisen jälkeen. Verkassa oli hirmuinen sirkus päällä, mutta onneksi Rasse oli rauhallinen kun mikä. Teki mitä pyydettiin eikä kertaakaan koskenut puomiin.

120cm rata oli ihan kiva. Muutama linja, vähän eteen ja yksi hurja muuri. Kaikki sujui hyvin kunnes 7 ja 8a koitui kohtaloksi kun edellinen linja oli menty eteen - nyt vain missasin ratsastuksen ja yhteistulos 8vp. Hevonen vähän oli ihmeissään kun oli hallissa mutta käyttäytyi silti todella hyvin - eikä pelännyt muuria.


130cm (vai 135cm?? Kisakutsussa luki 130cm, mutta equipe näytti 135cm...) meni odotettua paremmin. Rata oli iso (toisiksi viimeisellä tasaokserilla pituutta taisi olla lähes puolitoista metriä....) ja sisälsi mm kolmoissarjan. Huh.

Alkurata meni todella hyvin! Pysty - okseri linja oli eteenpäin neljä, sitten vähän hallintaa ja 120cm luokassa ongelmia tuottanut pysty + sarja ongelmitta. Seuraava pysty alas - huolimattomuusvirhe - ja sitten okseri taas hyvällä ilmavaralla. Kolmoissarja tuli kulmasta tosi pahasti ja sieltä tulikin sitten a ja b alas. Hevonen ei edes nostanut toista takajalkaa  Loppurata taas todella hyvin - vihreää pystyä lukuunottamatta josta kiipesimme yli-  ja se iso okseri oli parhaita esteitä koko radalla!

hupsis rasse unohtuiko ponnistaa sillä vasemmallakin takasella..

Kokonaisuutena olin todella tyytyväinen. Katselin rataa nimittäin radankävelyssä sillä fiiliksellä että taitaa kuolema kutsua ... huh. Todistettua tuli ainakin se että tuo hevonen on kiltein otus varmasti ikinä. Ja tämä oli myös minulle ensimmäinen "oikea" 130cm hallissa ja selvisimme ihan kiitettävästi maaliin.

Seuraavaksi menemme varmaan hyppäämään eholle 110cm ja 120cm että saamme vähän hallirutiinia enemmän ja sen jälkeen on vuorossa HIHS :) Sitä kyllä odotan kuin kuuta nousevaa - ensin pääsee hyppäämään areenalle ja sen jälkeen sitten näkee kavereita ja varmaan olemme menossa Rider Afterpartyihin Helsingin yöhön :)

Jaksamista syksyyn! vauvvallakin on jo loimi päällä ♥

- Laura

Kerava 8.9 / Laura

Välikilpailuna hypätty Keravan aluemestaruudet menivät vähän miten menivät. Koska hevonen oli edellisenä viikonloppuna hypänny isompaa linjaa, oli nyt kiva käydä palauttelemassa mieleen että radalla on kivaa ja helppoa.

Metrin radankävelyyn en edes mennyt, sillä 81 lähtijää ja kuuma kesäpäivä.... todella epäreilua hevosta kohtaan. Rata tosin oli iso kahdeksikko jossa oli vain yksi linja. Vaikka tulimme tunti luokan alkamisen jälkeen, jouduimme odottelemaan todella kauan että oma starttini alkoi. Kävelin rauhassa ja verryttelin sisällä maneesissa ennen ulkokenttäverryttelyä ja totesin istuvani dynamiittipötkylän päällä. Minua vietiin etenkin sitten esteverryttelyssä kuin märkää rättiä... ei paljon naurattanut kun ajatteli menevänsä seuraavaksi arvosteltavaksi kentälle.

Itse rata meni yllättävän hyvin. Paikat osuivat kohdalleen, hevonen vähän yritti rynniä esteiden jälkeen. Puhdas rata ja 8-8.5 pisteet takasivat kuitenkin sijoituksen ja olimme lopulta jaetussa luokassa viidensiä (5/41).

110cm....

No mitäs siitä sanoisi. Rata oli ok, sarjalla hevonen valahti pitkäksi ja nappasi puomin. Ärsyttää ja harmittaa aivan suunnattomasti. Välillä tuo kopukka tuntuu ottavan puomeja joita sen ei todella pitäisi?

Hyppäsin tänään (19.9) esimerkiksi kotona 130 - 130 okseri okseri sarjaa joista toinen okseri oli todella pitkä. Ja ei edes koskenut puomiin? Silti kisoissa nappaa ihan turhia kosketuksia...

No tietenkin hevonen oli joutunut odottaa kuumassa traikussa ihan liian kauan, mutta sanotaanko että toivotaan että se keräisi niitä kinttujaan vähän tiuhempaan Ypäjällä...!! Treenii treenii pukkaa vaan.

Sellasta okok

- Laura

Kuulumisia ja Equiluxxin kilpailut / Laura

KERRAn postaus taas venyy ja venyy ja venyy ...

Olimme Diptonin kanssa Equiluxx tallin seurakilpailuissa lauantaina hyppäämässä 50-60cm luokka. Kilpailu oli ihan kiva, mitä nyt voi sanoa seurakilpailuista jossa on verkkaryhmät ja radalla joutuu tekemään laukanvaihdon päästäkseen kutoselta seiskalle, mutta oikeastaan muuta huonoa sanottavaa ei ollut. Lähtömaksu oli huima 12€ ja voittosumma (jonka luonnollisesti nappasimme kiitos pienen kiitävän elukkani) oli 50€! Voitolle siis jäätiin esimmäistä kertaa ... ikinä?

tulisalma.kuvat.fi

tulisalma.kuvat.fi

***

Rassen kanssa sitten olemme vain treenailleet. Sillä kävi hieroja perjantaina ja sunnuntaina kiipesin takaisin kyytiin todetakseni olevan tikittävän aikapommin selässä. Eilen koulutunnilla asiaa saatiin jo vähän oikeaan suuntaan. Laatua hevosssa on, mutta sitä on niin vaikea ratsastaa tälläisen kömpelön ihmisen ulos. Olen joko aivan liian nopea ja säpäkkä tai liian hidas itse. Huh... Ypäjällä pitäisi sunnuntaina startata 120cm ja 130/135cm (10 ensimmäisen kierroksen parasta starttaavat 135cm). Lähtökohtana on selvitä hengissä.

***

Vauva tänään sitten saikin taas testata jotain ihan uutta, nimittäin irtohypytystä! Rakensimme kujan ja laitoimme sinne puomit etäisyyksin | <-- 7m --> | <-- 10,5m --> |.

Vauva oli aivan älyttömän innoissaan! Muutaman kerran kuja käveltiin, saatiin namuja (ja Rowil muisti miksi pitikään irtohypytyksestä...!) ja sitten hommiin. Videoita tai kuvia ei harmikseni ole, mutta sanottakoon että tosi hyvin meni. Vauva vähän osaksi ylikuumeni ja sitten saattoi mennä maneesia ympäri vähän häntä töttöröllä, mutta Rowil on niin kiltti että vain söi ja odotteli että sen jälkikasvu vähän rauhottui.

Ihan viimeiseksi varsa hyppäsi kujan kaavalla puomi - laukka - 30cm ristikko - kaksi laukkaa - 30cm ristikko. Ja hyvin meni! Ei yhtään hidastellut, pelännyt tai mitään, ihan kuin vanha tekijä! Nyt se on sitten ihan poikki ja makaa vain laitumella ♥

***

Mitään kovin erilaista ei ole nyt tapahtunutkaan. Nyt HIHSsiin asti pitää sitten rauhassa treenailla ja hioa asioita, varsaa pitää myös opettaa taas kaikkeen uuteen. Traikkukin alkaa olla jo vakioasia tuolle otukselle ... huhhuh että se on hieno!!

- Laura

Hattel Horse 1.9 2/2 / Laura

POSTAUS AUTTAMATTOMASTI MYÖHÄSSÄ - kuvia en sitten saanutkaan mistään kuten toivoin....

Ensinäkin suosittelen kaikille ehdottomasti Hattelin kilpailuja jatkossa! Superpohja - etenkin kentällä, hyvät radat ja hienot esteet! Ainut huono puoli oli verkka, jossa kaikki 'ammattilaiset' ratsasti aina väärään suuntaan. Tuntuu että on joku pakollinen tarve aina tietyillä henkilöillä mennä väärään suuntaan verkassa, oli syy mikä hyvänsä. Hassua että itsekin selviän maaliin, vaikka aina menisin määrättyyn suuntaan.....

120cm
Verryttely oli ok. Sitä ei voi kauheasti paremmin kuvailla. Toista päätyä Rasse kyttäsi jonkin verran, mutta suoritti silti tasaisen varmasti koko radan kuten aina.

Rata itsessään meni hyvin, ensimmäistä kertaa ikinä tunsin niin sanotun rutiinin tulevan jo ihan takaraivosta. Ei siitä sen enempää - yksi aikavirhe vähän kaartelusta, yksi kolautus vikalta puomilta. Saldo onneksi vain 1vp. Sijoitus taisi olla 16/32, ei siis ruusuketta.

135cm
Jo aiemmin alkoi päässäni pyöriä ajatus, että starttaisin taas isompaa linjaa jossain vaiheessa syksyä. Päätös sitten startata se Hatellilla - ja mennä ensimmäinen 135cm - syntyi kisakutsua katsellessa. Hieman riskialtis idea, mutta koska Kipaankaan ei missään tilanteessa jäisi rumaa "ute" merkintää, olin valmis riskeeraamaan maineeni juuri näissä karkeloissa.

Verkassa otin muutamia hyppyjä, lähinnä vähän isompaa linjaa. Pelotti, hirvitti ja kauhistutti. Hevonen oli silti oma upea itsensä - ei kertaakaan edes harkinnut mitään stoppaamista vaan liisi jokaisesta esteestä yli.

Rata itsessään oli ... mielenkiintoinen. Kolme ensimmäistä estettä pahasti alitempossa, kaksi seuraavaa super, sitten sarjalta turha puomi ja pakka levisi. Isolle okserille ratsastin vain hopotihopoti ja sen jälkeiselle sarjalle vain sisään painamalla ilman kontrollia. Ylipäätänsä ihme että selvisin sarjasta ....

Kaksi vikaa estettä taas ok. Viimeinen este oli 145cm korkea (Hevosurheilusta luettua :)), ja sen heppa hyppäsi paremmin kuin monet muut esteet.

Seuraavat upeat kuvat Heidi Lammi - http://tiimin.galleria.fi/

145cm

Mitäs siinä sit, 14vp oli kokonaissaldo ja sijoitus luokan loppupäähän - mut ei silti oltu huonoimpia! Tavoite saavutettiin jo siinä kohtaa kun selvittiin ykkösestä yli.

phuuuh....

Nohnoh, viikonloppuna oltiin Keravalla, mutta se on taas aivan eri tarina ;)!

- Laura

paras vauva ikinä ♥ / Laura

En oikeasti joka päivä muista kuinka kaunis ja ihana hevosvauva meillä onkaan. 

Se on upea, korvaamaton ja hyvin herttainen.

Sillä on rakkautta kaikille.

muodikkaasti liukuvärjätty tukka!

en tiedä miksi rakastan tätä kuvaa ♥ maailman söpöin varsa

orikaula !!

"voinko mamma syödä sut"

kisakorkeuksista ajatuksia / Laura

Taas rakas ht.net antoi ajatuksia joita haluaisin jakaa kanssanne. Mielipiteitä saa (ja pitääkin olla), ja tässä tapauksessa haluaisin kertoa miten itse ajattelen. Eriävät mielipiteet ovat tosiaan sallittuja. Kuten huomaatte, olen mielipideteksteihin mieltynyt, ja tykkään siitä että ihmiset ottavat suuntaan tai toiseen kantaa.

Lähettäjä: :) 

Päivämäärä:   4.9.13 12:51:40

Kattelin noita eteläsuomen mestaruuksia ja siellä mm yksi LK niminen henkilö hyppää tyylimestaruudessa 100cm tasolla, meni viime viikonloppuna Hattelilla kivan 135cm radan. Ei siinä mitään, hienoa että tyyliluokkaan lähtöjä, mutta millä järjellä nää ihmiset suunnittelee niiden kisat ja luokat? :D

Muutama fakta, ihan vain alustukseksi. Olen mennyt harvoin tyyliluokkia, ja osaksi inhoan niiden arvostelua. Osa tuomareista arvostelee täysin naamakertoimen mukaan, osa taas oikeudenmukaisesti. Osa painottaa taas aivan vääriä asioita (kuten blingin määrää varustuksessa), osa taas tietää selvästi mitä radalla pitäisi nähdä.

Kuitenkin olen mielelläni tietoinen missä pitäisi parantaa ja haluan ehdottomasti palautetta ratsastuksestani. Olisin halunnut mennä jo viime vuonna tyylimestaruuden, mutta olin silloin vasta startannut 80cm & 90cm luokat Rassella enkä ollut vielä valmis kyseiseen korkeuteen. Tietenkin nyt tuntuu vähän hassulta startata 135cm luokan jälkeen metri, mutta palataan siihen myöhemmin. Tänä vuonna sitten olen niin hyvällä mallilla mennyt että olen ehkä valmis starttaamaan tyylimestaruuden. Ilmottauduin jo ennen Hattelin kilpailuja - olin varma että tulen hylätyn tuloksen kanssa kotiin.

Tosiaan, viime viikonloppuna tuli startattua elämäni isoin luokka. Siitä on tulossa postausta, mutta alustukseksi sanon että satuin mokaamaan toisen sarjan ihan täysin ja vain hevonen suurella sydämellä suostui kiipeemään siitä yli. Oma pää ei kestä tuota korkeutta, ei vielä todellakaan. Olen aivan kun aloittelija yli 120cm esteillä ja onnistun vain mokaamaan kerta toisensa jälkeen lähestymiset. Panikoidun, ratsastan taaksepäin, tuuppaan ja sitten vain onnistun saamaan kaaoksen kasaan. 

Olisiko siis todella reilua viedä hevonen viikonloppu toisensa jälkeen luokkaan, jossa se joutuu venymään äärirajoille (sen lisäksi että siellä on kuskina vielä joku jolle ei olisi ikinä pitänyt hevosta antaa ensinkään)?

Mielummin siis välillä menen luokan, jossa hevonen varmasti tuntee olevansa hyvä, saavansa hyvää fiilistä ja sitä tunnetta että joka kerta radalla ei ole pakko venyä äärimmäisyyksiin. Silloin tuosta jännittävästä hevosesta saa irti sen parasta - luotettavaa suoritusta silloin kun sitä tarvitaan.

Tyylimestaruus on itsessään myös korkeus, jossa itse korkeudella ei ole mitään tekemistä suorituksen kanssa. Voin jo alustavasti vannoa etten tule luokasta ruusukkeen kanssa kotia - alan varmasti nimittäin miettimään sitä, että tämä on tyyliluokka - pakko ratsastaa kauniisti. Ja siitä tulee siis ratsastettua alitemmossa, pumpattua liikaa ja mietittyä vielä enemmän. 

Kilpailut on muutenkin jo manattu - tämä taitaa olla kuudes kerta kun hyppään kyseisen kilpailun ja olen tainnut kerran päästä uusintaan junnumestaruudessa. Mä todella toivon että nyt napsahtaisi sijoitus...... Myöskään tänä viikonloppuna ei oikein kivoja kilpailuja missään ollut aluemestaruuksien lisäksi.

Tuntuu että yritän kauheasti varmistella sitä jollekulle että olen menossa kyseiseen luokkaan, mutta olen puhtaasti sitä mieltä että teen silti oikean ratkaisun. Välillä on kiva kisata luokissa missä en meinaa oksentaa kauhusta ennen rataa.

Aina olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että jos joku luokkakorkeus menee hyvin, on siirryttävä eteenpäin. Ei ole kuitenkaan noloa hypätä joskus pienempää jos hevonen sitä vaatii. On aina eriasia mennä hevosta joka vaatii välillä kivaa hyppäämistä jaksaakseen hypätä. Kaisulla esimerkiksi en ikinä startannut enää 100cm luokkaa hypättyäni 130cm, mutta se olikin hevonen jonka olisi pitänyt mennä nurin noin 500 kertaa putkeen että olisi alkanut stoppailemaan. 

Kenties sitten taas Ypäjällä olen valmis uhmaamaan kohtaloa ja hyppäämään 130/135cm luokan ....

***

Mitä mieltä te olette? Miten te valitsette luokkanne? Olette täysin mielipidettäni vastaan? 

ps. kiitos sinulle jonka mielestä mun 135cm rata oli KIVA !! Päivän pelastava kommentti ♥

- Laura

Hattel 1.9 1/2 / Laura

Fiilis - uskomaton
Hevonen - uskomaton

135cm rata läpi, yksi sarja keilaten ja toisesta yhden puomin kanssa. Yhteensä siis "jopa" 14vp, joista kaikki olisi voinut estää paremmalla ratsastuksella. Upea hevonen jolla on sydän puhdasta kultaa. Emmekä olleet edes huonoimpia ammattiratsastajien (ja ratsukoiden...) joukosta!!!

Radat laitan teille seuraavaan postaukseen jossa kerron yleisesti kilpailuista :)

- Laura