KERRA 27.4

Eilen starttasimme joskus kymmenen aikoihin hakemaan Ipeä. Olin muistanut vasta aamulla ilmoittaa Nealle milloin tulemme hakemaan, onneksi Nea kerkesi ... ai miten niin hoidan asioita vähän toisella kädellä hutiloiden? Kimpsut ja kampsut ja heppa kyytiin ja eikun nokka kohti Keravaa.

Ensimmäinen luokka 90cm kesti aivan luvattoman kauan. En tiedä miten voi olla mahdollista että vaikka saavuimme noin puoli tuntia luokan alun jälkeen (en siis kävellyt rataa) jouduimme odottamaan kaksi tai kolme tuntia että pääsen ratsaille!

Verryttely sujui tavalliseen tapaan, ratsastin ensin sisällä hieman pohkeenväistöjä ja ulos siirryttyä hyppäsin muutamia pieniä esteitä ja sitten isompia. Ipe oli aika ok, harmittavan jyrä se kyllä välillä oli ja jouduin pysäyttelemään sitä esteen eteen muutamia kertoja kun ei vain meinannut hevonen malttaa ja odottaa tarpeeksi.

Rata sujui myös oikein hyvin, ja tuntui aika 'pieneltä' jo meille. Ipe oli aika vahva edestä, mutta kun sitä ratsasti hieman saksalaisittain (vahva tuntuma ja vahva istunta) laukkasi se hyvin ylämäkeen. Tulos oli 0-0 ja sijoitus (15/90) 8/45 kun luokka jaettiin.

Metrissä olinkin lähtönumerolla 60, eli siinäkin välissä oli aikaa vaikka kuinka paljon. Istuskelin sitten katsomossa muiden TUURilaisten kanssa ja suunnittelimme grillibileitä. Oli ihan huikeeta nähdä kavereita pitkästä aikaa - tai no, viimeksi nähtiin maanantaina ...

Kun luokassa oli huoltotauko, kävin laittamassa Ipen kuntoon. Verryttelin aika samalla tavalla kun edelliseen luokkaan, tällä kertaa sisällä kuitenkin avoja ja sulkuja ja ulkona vähän enemmän kävelyä ja vähemmän hyppyjä. Hyppäsin kertaalleen verryttelyssä tasaokserin (110cm ja pituutta 110cm) - ja wow mikä fiilis hypystä tuli! Ipe hyppäsi todella ketterästi ja isosti okserin eikä todellakaan hipaissutkaan puomia. Jee, ehkä se 110cm radat eivät ole lainkaan kaukana enää!

Rata oli arvostelulla A.2.0 eli aikaratsastusta alusta loppuun. Olimme sopineet Nean kanssa jo ennakolta että otan rauhassa koko radan ja toteutin sitä parhaani mukaan. Toki käänsin jos jostain mahtui, mutta en alkanut väkisin vääntämään. Ennen kuitenkin estettä kahdeksan käänsin tiukan mutkan - ja unohdin aivan pohkeet. Ipe on niin iso hevonen että se tarvitsee todella paljon pohjetta tuekseen jottei laukka sammu. No hupsis, siirryimme sitten raviin. Hetken mietin että teen voltin, mutta koska rata oli puhdas siihen mennessä, niin päätin vain jatkaa ja ottaa vaikka sitten tyhmän kiellon tai puomin. Ipe kuitenkin päätti asian olevan ok ja hyppäsi okserin jostain laukka - ravi sekotelmasta puhtaasti yli!

Tulos oli tästä luokasta 0 virhepistettä ja 15/68!

***

En tiedä ollenkaan vielä mihin olen seuraavaksi menossa kilpailuihin koska kyydilläni (isä <3) on hieman nyt menoa toukokuussa, eli ensimmäistä kertaa varmaan ikinä minulla on se kuuluisa kyytiongelma! Ajattelin kuitenkin nyt treenata aika paljon toukokuussa, ja sitten kesäkuussa jatkaa 100cm ja 110cm luokista. Ipetsulla kun tuota on kokoa on siunaantunut niin ei sillä vielä ihan metrisetkään tunnu isoille. Tietenkin rutiinia tarvitaan reilusti jotta ne myöskin pysyvät ylhäällä jatkossakin. Olen muuten viimeksi tiputtanut puomin HIHSsissä. Hassua.

Kevään jatkoja - vieläkään varsaa ei ole tullut. 9pv yli jo....

- Laura

pääsiäisvalmennus / Laura

Olin maanantaina Tepon tunnilla näyttämässä Ipeä Tepolle. Verryttelimme ensin ravi - ja laukkapuomeilla (laukassa kahden laukan väliin kolme, ravissa suoristuksia), jonka jälkeen siirryimme hyppäämään. 

Ipe toimi ihan hyvin, joskin osittain sain kokeilla pomppukoikkaloikkia, eli siis kun vähääkään komensi herraa niin se tarjosi jotain ihan muuta kuin pyydettyä. Avotaivutukset meni lähinnä päällä huitoessa ja paikallaan laukatessa - sanoinkin Nealle että hevonen on työtä kaikin keinoin kartteleva ja sitä vieroksuva. Ei sen vuoksi ettei se osaisi, mutta Ipe tietää että seuraavaksi hypätään eikä viitsi siksi keskittyä pieniin esteisiin.

Hyppäsimme ensin tehtäviä noin 80cm tasolla (huomatkaa että olin jo siinä vaiheessa kuolla kauhusta, koska Tepolla oli jotain uusia jännitysmomentteja esteiden alla!), ja lopuksi hyppäsimme rataa noin 100-110cm tasolla. Sanoin jo ennen rataa kuinka hirvittää, mutta oikeasti rata meni paremmin kuin olisi voinut kuvitella. Tosin häpesin silloin (ja häpeän yhä!! :D) 'punaisen linjan' pystyä jonka ensimmäisellä kerralla Ipe taikoo paikaltaan. Kisoissa olisin välin mennyt viidellä ja se olisi ollut ok, mutta tässä tapauksessa tehtävä oli kuusi laukkaa odottaen, ja meinasin käydä todella ahtaaksi. Toisella kerralla menikin jo ihan ok, joten kysymys oli miksen ratsastanut niin ensimmäisellä kerralla?

Teppo totesi hevosen olevan todella mukava, luotettava ja tavallaan helppo. Sanoi että ratsastin sitä hyvin, mutta kehitettävää löytyy.

Ohessa video kaunistelemattomana ja pätkimättömänä. Haukkukaa vain, tiedän sen olevan vielä hataraa.

No mutta, sitten suosikkiosioni

mitä opin tällä kertaa?

Isoa, vahvaa hevosta ei tarvitse vielä tällä tasolla viritellä - rento käsi, jopa hieman löllö käsi, on parempi

Luota ja ole rohkea

Laske ja usko tekemääsi

Keskity jo ensimmäisellä kerralla tehtävää tehdessä

Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella. Kaisulla oli muuten 19pv laskettu aika, ei siis vielä pääsiäisvarsua syntynyt. Toivotaan että siitä olisi seuraava postaus, ei Keravan kisoista, mutta pahasti näyttää siltä että se kakaraansa pihtaa ... :(

- Laura

Dumi 12.4

Oikein hyvän kuvailun päivästä voitte lukea täältä.

Lyhykäisyydessään, kilpailut menivät oikein hyvin. Vaikka takana oli aivan kamalan rankka viikko (joka päivä 12h työpäiviä, lauantaina 'vain' 6h) ja hevosella olin mennyt kahdesti aiemmin, meni kilpailut todella hyvin.

80cm verryttely oli ehkä hieman lyhyt, mutta toisaalta Ipe oli niin cool ettei se häirinnyt niin kovin. Rata oli vähän jännittynyt ja 'kankea', muutama hyppy oli kamala (kiitos Ipelle joka hyppäsi esteen numero kuusi aivan paikaltaan!) ja oma ratsastus haparoiva, mutta tulos 0-0 ja viides sija!

90cm verryttely olikin sitten vähän venytetty, joten otin treenin kannalta ja hyppelin vähän 'ylimääräistäkin'. Verryttely oli kyllä ihan syvältä, sillä porukka ratsasti ihan liian läheltä (myös ne joilla oli punainen rusetti!!) ja vaaratilanteita syntyi. Ei oikeasti voi olla mahdotonta olla laukkaamatta kävelevän ratsukon vierestä juuri esteen kohdalla! Näin ihan punaista, ja hyvä etten kunnolla avannut sanaista arkkuani muutamalle urpolle.

Rata oli sama, joten ihan fiiliksellä vain yli. Rata oli jo paljon parempi, osittain kylläkin turhan villi ja muutamassa kohdassa vielä Ipe sai kiivetä yli esteistä. Hyvin kuitenkin sujui! Saimme taas 0-0 radan ja sijoituimme kuudenneksi. Ensimmäisistä kilpailuista kotiinviemisinä siis kaksi ruusuketta, kyllä kelpasi.

Seuraavista kilpailuista ei ole vielä tietoa, mutta ainakin olemme menossa maanantaina Tepolle hyppäämään Pikatsun kanssa. Huomenna myös on tarkoitus käydä heppailemassa, lisää postausta sitten siitä!

- Laura

Ipeilyä

Yllä olevassa videossa hyppyjä silloin sunnuntailta. Alempana taas eilistä hölkyttelyä ympäriinsä.

en tiedä kumpi on paremmin peräänannossa

:D

Kävin eilen sitten extempore ratsastamassa Ipen. Tarkoitushan oli mennä torstaina Tepolle, mutta työt pakottavat jättämään sen väliin ja menemään aika vihreänä Dumiin kilpailuihin. Luokkina tosin on 'vain' 80cm ja 90cm, mutta jos tavoitteena on päästä maaliin ilman että kuski pyörtyy kesken radan niin eiköhän ne ole ihan oikeat korkeudet. Tosin 90cm este on Ipeä ehkä polveen, kun herralle on siunaantunut se 183cm korkeutta....

Olen löytänyt btw uuden harrastuksen - olen alkanut pelaamaan CODia. Naurattaa ihan että tilasin heti tän innostuksen alettua itelleni pleikkarille Ghostin ja olin nyt sitä sitten pelaillut kaiken vapaa-aikani (jota tosin ei ole rutkasti kiitos 12h työpäivien...), mutta elämää voi vissiin tuhlata tavalla tai toisella.

Jatkan siis nytkin sen pelin pelaamista, palaillaan taas kun heppailussa tapahtuu käänteitä suuntaan tai toiseen :)

- Laura

Jos ostat uudet housut, sinulla tulee olla myös hevonen

Koska eihän se maailma nyt niin pyöri että ostaa kalliit kilpailuhousut ja kun hevonen ontuu niin koko kisakausi on sitten siinä. Ei. Silloin mietitään mistä saadaan hyvä hevonen jolla voi jatkaa kilpailemista.

Jotenka muutama tekstari Nealle ja Ipeä kokeilemaan. Olen jo aiemmin Nean kanssa siitä puhunut, että sillä menisin ja hyppäisin mutta jotenkin se on aina vain jäänyt. Omat hevoset olleet kunnossa tai jostain on tullut ylläpitoon hevonen. Nyt kuitenkin tilanne oli otollinen ja hyvä niin - Ipe oli aivan älyttömän hyvä, eli kilpailukausi näyttää taas vihreää valoa. Ongelmana on vain se, riittääkö kuukauden treeni 90cm vai 100cm tasoon?

Niin ja ne housut - aivan ihanat euro-starin Laura malliset housut. Housuissa kauheasti blingiä ja istuvat aivan törkeän hyvin. Bonuksena lahkeessa gripit, eli pitäisi kyydissäkin pysyä. Animoissa todella ihastuin siihen liimapintaan, eli hyvä että kilpailuhousuissakin sama pinta sitten on. Ainut ongelma on nyt puuttuva kilpailupaita ja se säkenöivä kello.

Mietin jo kilpailupaitaa mustana valkoisella kauluksella - saattaisi olla ihan siistin näköinen mustan takin kanssa. Hinta kuitenkin kirpaisee, kun kaikki kivat paidat ovat reilusti yli sata euroa. Jos tosin nyt pääsen starttaamaan vaikkapa sitä alue-tasoa, niin onhan mulla pakko kiva paitakin olla. Eikö vain?

Kaisu myös aiheutti yksi päivä pienen järkytyksen makaamalla laitumella. Eläinlääkäri käski tuoda sen karsinaan ja antaa kipulääkettä, sillä kääntyvä varsa aiheutti kipua. Lopulta Kaisu löysi 'hyvän' asennon, jossa se viihtyi puolisen tuntia. Sitten se kääntyi kyljelleen ja alkoi syödä heinää. Viimein puolentoista tunnin kuluttua kipu meni ohi ja Kaisu nousi seisomaan ja oli ok. Nisätkin alkoivat turvota eilen, jotenka varsan matka kohti maailmaa selvästi on jo lähellä! Jännittää aivan älyttömästi ....

Laskettu aika on lanka-lauantaina, eli 13 päivää on vielä aikaa. Useimmiten kuitenkin kylmällä ilmalla ja ensimmäiset varsat muutenkin venyvät vähän yli lasketun ajan, eli odotuksessa on joskus 21.4 aikoihin varsuli ... :)

- Laura

Ostoksia ja kisakauden odottelua

Piipahdimme työharjoitteluni jälkeen Hipposportissa Kilossa. Rakastan kaupassa käymistä (löydän sieltä aivan älyttömästi kaikkia ihanuuksia - olisin mm ostosten lisäksi himoinnut yhtä takkia, kahta kisapaitaa, kimalle UGG-kenkiä, t-paitaa ja muutamia housuja), mutta tällä kertaa sorruimme vain yhteen 'heräte'ostokseen oikeiden tarpeiden lisäksi.

Mukaan tarttui uusi riimunnaru (tummansininen 4m) ja ajopiiska. Lisäksi sain sponroritavaroina ihanan tupsupipon ja sateenvarjon, joista kummatkin varmasti tulevat käyttöön.

Kuitenkin nälkä kasvaa syödessä, ja listalla onkin nyt uusi kisapaita (millainen? Blingbling pakko olla ja joko valkoinen tai kultainen, mutta valinnanvaraa on niin paljon!) sekä uusi kilpailuihin soveltuva kello. Kyllä, koska olen nykyään aivan addiktoitunut kaikkeen hileeseen ja kimaltavaan, tulee minun etsiä jostain tarpeeksi säihkyvä vekotin käteen.

"tukka hyvin näkyyks kello oon vieläkin leija ei pääty lento"

Ehdottomasti ihanin ostos oli kuitenkin nyt tilauksessa olevat housut! Valkoiset kilpailuhousut pienellä kimalteilla ja kripeillä. Naureskelinkin että nyt on ainakin treeni-into huipussaan kun ihania tavaroita sai ostettua. Pitäisikin joskus kuvailla kilpailuvarusteeni läpi - vaikka ne ovatkin jo näkyneet esimerkiksi kisavideoilla niin ne on kyllä (vaikka itse sanonkin) niin hienosti koottu ja ehdottomasti esittelyn arvoisia!

Housuista tuleekin sitten aivan omaa postausta kun ne saapuvat. Ainut mutta taas kisakaudelle on vain tuo Rowil, joka yrittää vissiin taas näyttää vähän könkkäkönkkä vaihdettaan tarhassa ......

- Laura

ps. eilinen oli aprillia - heikkoa sellaista tietenkin. Varsa on ja pysyy.

Hyvästit parhaimmalle

Kaikessa hiljaisuudessa varsa Orvokki myytiin tänään. Vielä ei suru ole kunnolla tullut - mutta kyllä sekin tulee.

Hyvää matkaa varsuli ♥