Busy Doin' Nothin'

Nyt kun tuntuu että tää mun tuuri hevosten kohdalla jatkuu. Ipe kävelee vieläkin ja parantelee itseään ja kaikki omat hevoset on joko saikulla tai liian nuoria ratsastettavaksi. Onneksi silti puuhaa olen elämälleni keksinyt - koulussa ja töissä on tullut vietettyä paljon aikaa. Onneksi nyt on ihana vapaa viikonloppu ja vielä hyvä sää kaupan päälle! Toki kaipaisin takaisin kilpailemaan, mutta kun tilanne on mikä on niin ei tässä kannata mieltään pahoittaa.

Outi on nyt iältään kaksi viikkoa. Se kasvaa niin nopeasti, että meinaa nyt varsariimu käydä liian pieneksi - siis se sama riimu joka oli Orvokille ok vielä kahden kuukauden jälkeen. Lisäksi se on alkanut heittäytyä villiksi - siis niin villiksi että välillä on meinannut olla vaikeuksia hallita sitä. Se ymmärtää kyllä riimussa kävelemisen idean paremmin kuin Orvokki, mutta sen muisti on välillä todella lyhyt ja huono - "ai siis mitä, pitiks mun nyt kävellä eikä sinkoilla tai seisoskella :o". Lisäksi se on tietyllä tavalla helppo varsa, mutta tavalla todella vaikea.

Käytännössä siis esimerkiksi se ei saa paniikkia mistään. Sen voi napata syliotteeseen ja Outi rauhoittuu siihen. Lisäksi sille kaikki uusi tekeminen on ok, vaikkapa jalkojen pesu ja jalkojen nostelu. Tosin se kertaalleen keksi ettei halua että sen selkää harjataan tai takakavioita nostellaan - hirmuinen kiito karkuun. Outi myös pelkää kameran ääntä - tämä oli suurin yllätys siksi Orvokki on aina ollut todellinen linssilude ja oikein tullut räpsivään kameraan kiinni.

Nyt lähden ottamaan aurinkoa ihanaan kesäsäähän! Ihanaa kevättä ja kesää kaikille ♥

- Laura

Ori Outi - Maple's Sangria

Luulin että Orvokki oli sosiaalinen ja rohkea varsaksi. Tämä varsa kyllä todisti ajatukseni vääräksi. Santtu/Outi/Oiva - miksi ikinä sitä kutsunkaan - on aivan äärettömän sosiaalinen ja villi varsa. 

Tosiaan, Outi syntyi 3.5 kello 00.15. Vanhempani herättivät minut noin kymmentä yli puolenyön, kun Kaisu oli synnyttänyt noin puolisen tuntia tuloksetta. Outista oli näkyvissä vain etujalat ja poltot eivät riittäneet saamaan sitä ulos. Ainut asia mitä tehtävissä oli oli kätilöksi ryhtyminen - minä seisoin Kaisun pään vieressä ja rauhoittelin ja 'tsemppasin' sitä, isäni taas veti varsaa etujaloista maailmaan. Olin jo ihan varma että a) Kaisu kuolee b) varsa kuolee tai c) vähintäänkin varsan jalka katkeaa, mutta niin tai näin, homma saatiin loppuun ja Outi maailmaan ihmeen kautta.

Ensimmäisen tunnin aikana selvisi että Kaisu oli yhä kipeä ja jälkeiset eivät tulleet heti ulos. Kaisu makasi vain pitkällään eikä ollut lainkaan innostunut nousemaan ylös. Lopulta maanittelimme sen ylös ja puolentoista tunnin kuluttua jälkeisetkin tulivat onneksemme pois kokonaisena kappaleena. Outi yritti kyllä ahkerasti ylös, mutta ei saanut jalkojaan järjestykseen. Seuraava paniikin aihe oli maaginen kahden tunnin raja, jonka aikana varsan on saatava ternimaitonsa. Kaisu kyllä olisi antanut imeä ja lypsää, mutta on aina parempi että varsa itse imisi nisästä eikä oppisi tuttipulloon.

Lopulta saimme nostettua Outin nisälle ja se sai ensimmäiset hörpyt otettua. Sen jälkeen se meni takaisin nukkumaan eikä ilmeisesti enää jaksanut yrittää ylös. Nostimme sen vielä toisen kerran nisälle - tai paremminkin yritimme - Outi nimittäin hamusi suuhunsa vain suolakiveä, seinälistoja, kumisaapasta, sormia .... Eikä lainkaan etsinyt nisää!

Onneksi se kuitenkin kerran erehtyi myös nisästä imaisemaan ja se oli menoa se - nykyään se syö aivan koko ajan, eli ruokahalu on kunnossa.

Tällä hetkellä eniten Outissa huolettaa se ettei se malta oikein levätä ja nukkua. Sen lempi puuhaa todella on syöminen, mutta myös ympäri karsinaa loikkiminen. Se ei pelkää ketään eikä mitään - eilen Nea kävi kuvailemassa Outia ja se suoraan käveli Nean kädelle höplöttämään sitä. Ihana pikkuinen <3

Kaisu on myös osottautunut oikein hyväksi emäksi. Se antaa koskea varsaansa ja tehdä varsalle mitä vain, mutta kuitenkin huolehtii siitä ja hörisee sekä muuten rauhoittelee sitä. Myös imiessä Kaisu seisoo aivan paikallaan hievahtamatta ja antaa myös varsan syödä korvaansa ;)

Varsassa on nyt jo nähtävissä vahvat jalat ja vahva kaula. Suhteellisen lyhyt selkäkin sillä on, mutta toivon että se tasapainottuu vähän kun se kasvaa. Outi ei ole kovin iso varsa - toivotaan silti että siitä se 165cm ainakin kasvaisi. Kaisuhan on noin 170cm ja isä noin 163cm.

Maple's Sangria

syntynyt 3.5.2014

emä Ganz Bunte
isä Satisfaction II
ei. Golden Deister
ii. Stakkato
eei. Pilot

Varsan suvusta ja linjoista on sen verran sanottava että G-linja (mitä siis emä Ganz Bunte edustaa) tuottaa sekä koulu- että estehevosia. Jälkeläiset eivät ole ehkä erityisen kauniita, mutta suorittajia senkin edestä.

Isänisä esteperiyttäjä Stakkato ei ole mikään tyyppiperiyttäjä, mutta jättää hyppykykyä ja refleksejä. 

Emänemänisä Pilot on taas kaikkien aikojen nuorin estehevonen joka on voittanut yli miljoona dollaria palkintorahoja. 

Suoraan varsan emä on taas Mikael Walhmannin kanssa kilpaillut 140cm tasolle asti - ja tietenkin kanssani paljon kansallista 130cm tasoa sijoituksille asti. Suuri skouppi ja etenkin suuri sydän.

Varsalle on siis povattavissa suvun puolesta aivan älyttömän hyvää estepäätä - ja silmää, suurta skouppia, nopeutta ja herkkyyttä. Tiedä sitten tuleeko siitä ikinä minulle amatöörikopukkaa.

- Laura

Varsa syntyi yöllä 00.15. Jouduimme auttamaan Kaisua rutkasti synnytyksessä, eli tämä varsa on todellinen ihme.

Öitä, päivittelen tänään lisää. Sen verran että varsa on aivan älyttömän villi, ja noin kaksi ja puoli tuntia synnytyksestä se kirmasi ravia ympäri karsinaa. Ja yritti syliin. En kestä.