En tiedä onko tämä taas lopun alkua vai ei, mutta yritetään edes...
Puoli vuotta on pitkä aika, mutta onneksi sinänsä mitään kovin kummoista ei ole tapahtunut. Tai on, muttei mitään oikeasti kiinnostavaa. Listataan silti, jos joku vaikka sattuisi olemaan utelias.
Orvokki ruunattiin. Lisäksi se on nyt aloittanut heppakoulun alkeet, ja minun pitäisi nousta kyytiin ensi kuun aikana. Orvokki on osoittanut suurta fiksuutta ja hirmuista kiltteyttä, joka vähän yllätti kaikki, sillä Orvokkihan on koko nuoren ikänsä ollut aika rasavilli tapaus. Lisäksi Orvokki irtohypytettiin kertaalleen, ja 130cm okseri ei ollut sen mielestä lainkaan haastava. Niin. Ehkä siitä tulee jotakin. Hienosti se ainakin omistajan silmään suoritti - mutta ehkä olenkin hieman puolueellinen.
Outi on ja kasvaa. Siitä on tullut aivan jäätävän iso, reilusti yli 160cm ja lisäksi se on ottanut aika hyvin massaa. Isä on ajellut sillä ravikärrin kanssa lenkkejä, ja Outin mielestä työnteko on maailman parasta! Sillä on energiaa ja intoa tehdä duunia niin paljon, ettei se meinaa jaksaa odottaa kärryjä peräänsä. Outi sai myös irtohypätä, ja se suoritti oikein mallikkaasti senkin touhun, joskin vähän tuppasi olemaan enemmän intoa kuin älyä.
Rowil on yhä maailman paras. Se sai lomailla kolmisen kuukautta talvikaudella, sillä prinsessakuski ei halunnut kiivetä selkään kun varpaat jäätyy. Alunperin suunnittelin jättäväni sen maltilliselle 80cm/90cm tasolle tällä kaudella, mutta viikonloppuna olleen treenin jälkeen aloin miettiä uudelleen luokkakorkeutta - metri ehkä on yhä realistinen korkeus. Joskin se on niin lihava ja karvainen, etten oikein tiedä miten se niiden esteiden yli muka kiipeäisi.
Dipton (kyllä, se on yhä hengissä...) sai kuskin kyytiin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen. Luulin että se kuolisi alleni, mutta yllättäen se oli ihan kuin ennenkin! Kävelin ja ravailin sen kanssa - otin jopa laukankin! Ehkä pitäisi käydä voittamassa lähialueen 50cm luokat tällä 27 vuotiaalla otuksella.
Entäs
minä? Niin. No.
Ei vaan, vitsi vitsinä, kyllä tässä ollaan ihan nätisti oltu ja keretty taas vanhentua vuodella. Tai siis otan toisen kierroksen kakskymppisenä.
Valmistuin hammashoitajaksi, mutten niihin töihin sitten edes hakeutunut syystä x ja y.
Muutin kirjat Riihimäkeen ja olen töissä läheisessä leipomonmyymälässä. Rakastan työpaikkaani! Meidän työporukka on niin ylimahtava, että töihin on mukava mennä. Lisäksi työmatka on vain pari kilometriä (onkohan muuten edes sitäkään....), eli kelien parantuessa voin joko pyöräillä tai lenkkeillä töihin.
Myös yhteiselo tuon herran kanssa on sujunut vähän turhankin hyvin. Ei sillä että olisin kovin helppo kumppani - olen äreä pikkumyy luonteeltani, mutta jotenkin ollaan jo reilu puoli vuotta samaa reittiä kuljettu. En olisi kyllä voinut vuosi sitten todellakaan uskoa olevani tässä tilanteessa!
En tiedä kiinnostaisiko ketään jos selittelisin enemmänkin kaikesta turhasta kameralle tai ihan tekstimuodossa. Heppajuttuja toki tulee nyt keväämmällä enemmänkin kun kuvaaminen on mahdollista valon lisääntyessä.
Ainiin te jotka muistatte minut pullukkana - tiettekö, mie pienennyin reilut 30kg! Nyt kylläkin on tullu iha puhtaita rakkauskiloja takasin,sillä olen vain käpertynyt netflixiä katsomaan sipsujen ja pitsun kanssa kainaloon. Tästähän voisin siis enemmänkin selitellä jos ketään sattuu kiinnostamaan..? Siis pienentymisestä, ei pitsusta. Tai voin mä pitsustaki kertoo.
Kevään jatkoja kaikille, palataan asiaan! xx Laura
