Ilmoitusasia liittyen vihreään sivustoon :)

Sen verran vain sanon (koska muutama ihana ystävä eilen minulle linkitti keskustelun facebookkiin), että minusta ja minun "hehkeästä" tai vähemmän hehkeästä ulkomuodostani oli eilen ilmeisesti keskusteltu ht.netissä, mutta keskustelu oli poistettu ennen kuin itse kerkesin sitä katsomaan.

Minä tai Sara emme arvoa anna kauheasti vihreän sivun anonyymeille, joten pyydän ystävällisesti kaikkia olemaan tunkematta kumpaakaan meistä mihinkään kategoriaan siellä. Tottakai on hyvin mukavaa että pidätte Saraa menestyvänä tai minua kauniina, mutta itsetuntomme ei perustu sen sivuston ajatuksiin, ja koen vain hyvin ahdistavaksi sen, että minusta keskustellaan siellä.

Tai no toki jos joku välttämättä minusta haluaa keskustella, niin siinähän keskustelee, mutta pääpointti oli se, että kaikki kivat ihmiset jättävät minusta keskustelematta! :) Pidän itseäni aivan tarpeeksi kauniina ilman sitä, että hötölän ihmiset antavan minulle "kauniin" arvonimen.

Siksi kaikki topicit voitte jättää linkkaamatta jatkossa minulle (vaikka kivat ihmiset eilen tekivätkin niin!), mutta enemmän siinä pahoittaa mielensä kun saa mitään intoa. Itse en ikinä kommentoi ht.nettiin, tai puollustelisi itseäni, enkä kovin usein sitä edes lue, joten elän täydessä pimennossa sen paikan tapahtumista (onnellisesti!), eikä siis myöskään jaksa hötölän keskusteluista enempää ikinä enää avautua.

ps nyt voit viimeistään päättää oonko just sun mielestä tosi ihku vai rumah!
(muistakaa myös sarkasmivaara tekstissäni, viljelen sitä aivan luvattoman paljon, samoin kun huonoja vitsejä ;))

- Laura

Tellun liikuttelua

Kävin ratsastamassa tänään Tellun, sillä Tellun omistajalla oli kiireitä. Menin sillä pitkästä aikaa tasaisella, ja kokeilin samalla sille uusia kuolaimia esteitä varten (kuparirollerit on luultavimmin oikea nimitys noille uusille kuolaimille).

katsokaa hänen ötökkähupun alla muotoutuneita otsahiuksiaan!

Tellu ei esteillä kuskaa, eikä siis kolmipala ole ollut lainkaan huono kuolain, mutta välillä pidätettä täytyy ottaa hieman isommin, joten päätimme testata jos tuo kuolain vain sopisi paremmin hevoselle. Kuolain sinänsä oli hyvä esteitä ajatellen, mutta tasaiselle se oli hitusen liian vahva - tai ainakaan itse en osannut ratsastaa hevosta täydelliseen balanssiin sillä. Tietenkin vika oli satulan päällä, eikä siis herkässä ja hienossa hevosessa.

kumpi meistä on paremmassa muodossa? 

väsyneet ja onnelliset, keli oli +28!

Muutaman kuvankin isä nappasi aikansa kuluksi, joten pääsette ihailemaan upeaa rantahyljettä ratsailla. Kyllä huomasi etten ole niin hyvässä tikissä kun joskus MJ aikoinani!

Sitten kun siitä yhdestä "yllätyksestä" puhuin viime viikolla, niin sen ajankohta nyt vähän siirtyy eteenpäin. Kuitenkin minulle pitäisi tulla kokeiluun yksi 6v tamma ylläpitoa varten, mutta siis se, jääkö se meille on vielä epävarmaa. Kerron siitä enemmän sitten jos asia toteutuu :)

- Laura

Messilä ja muuta mukavaa

Suuret pahoittelut hitusesta postaustauosta. Kuitenkin kaikenlaista pientä on sattunut, eikä oikeastaan mitään suurempia hehkutuksen aiheita ole, jotenka postauksia siksi ei ole kuulunut. Myöskään RiRan kisoista en ole saanut kuvia, sillä jostain syystä koneeni tallentaa kuvat verkkoversioita, joita ei voi bloggeriin laittaa. Toki joku voi minua siinä avustaa, näin onneton meinaan olen....

RiRan toinen päivä meni siis hyvin, ja Tellu hyppäsi hienon nollan 80cm luokasta. Koska arvostelu oli A.1.0, saimme ruusukkeen ja pyyhesetin palkinnoksi.

Olimme lisäksi Messilässä pe-la Saran kanssa. Sara meni siellä 100/110 tasoa, joskin jokaisesta luokasta tuli muutama keppiä mukaan, eikä siis sijoitusta hyvästä yrityksestä huolimatta tullut. Keli oli kuuma, ja saimme kyllä osan taidoistamme laittaa koetukselle keksiäksemme ponille tarpeeksi energiaa ja viilennystä. Parhain tulos oli ehdottomasti aikaluokka metrin tulos, jossa Saralla oli luokan toiseksi nopein aika ja 4vp.

Katso TÄSTÄ  kuinka hienolta parivaljakko näytti!

Messilässä näin myös muutamaa hyvää ystävääni, ja kuulin että toimihenkilönä ollut nainen portilla jopa tunnisti minut vanhasta muistista! Olenhan hypännyt siellä muutaman kerran Kaisulla ja Rowililla ennen. Messilässä kaikki toimi ja meininki oli hyvä, ja onkin suuri harmi ettei siellä enää ole ikinä kilpailuja tämän jälkeen!

Postailen huomenna taas, heihei siis siihen asti :)

- Laura

Kypärä asiaa ja siitä avautuminen

Mulla on nyt suuri tarve avautua kypärästä ja sen käyttämisestä. Olen ehkä pikkumainen ja typerä, ja toki minun haukkuminen mielipiteeni vuoksi / kannanottoa saa harrastaa aivan vapaasti.


Mutta en ymmärrä miksi sitä kypärää on niin vaikea päässä pitää. En vain tajua. Itse ratsastan AINA kypärä päässä, vaikka olen neljän vuoden aikana tippunut vain kerran, ja sekin oli vain pyörähtäneen satulan vika (käytännössä selässä pysyminen olisi ollut sula mahdottomuus, kun alla vauhkoontunut hevonen ja minun allani pyörähtänyt satula). Pelko kipua kohtaan on niin kova, että osaan tehdä vaikka minkälaisia ninja-hyppyjä pysyäkseni selässä. Enkä ota ikinä turhia riskejä. 


Monesti kypärättömyyttä perustellaan mm. pään hikoamisella. Ihan oikeasti, eikö tämä ole urheilulaji, eikö tässä olekin tarkoitus tulla kuuma? (Tämä tosin ei ole oma argumenttini vaan lainattu, kiitos sinä viisas joka tämän joskus minulle totesit!). Entäs sitten tämä "TÄÄ ON MUN OMA ASIA". Jep. Silloin kun lennät pää edellä johonkin ja kuolet, niin yllättäen se on sinun läheistesi, sukulaistesi, ystäviesi ja niin edelleen asia. Ei siis sinun, vaan heidän. 


Ja olkoon hevosenne kuinka lauhkeita tahansa, niistä joka ikinen voi kompastua tai pelästyä vaikkapa lintua. Ette keskity, ja tuloksena on se että lennätte sieltä nopeemmin kun olisit ikinä osannut arvata.


Ei sitä ikinä suunnitella etukäteen - vai olisinko minä tahallani lentänyt talvella pää edellä seinään ja hajottanut sekä kypäräni (KIITOS Tapiola kun korvasit sen kypärän!) että nilkkani? Se teki muuten todella kipeää. 


Tai olisinko vuonna -09 tahallani tippunut Ypäjän hallimestaruuden verryttelyssä 80cm kokoisella ravipystylle pää edellä niin että sain aivotärähdyksen? No en. En olisi ikinä uskonut että sen kokoiselle esteelle voi tippua, mutta hevoseni kompastui siihen ja humps, huonosti kävi.


Toki tilanne esimerkkini olivat huonoja - enhän vain kävellyt ja chillaillut, joka on varmasti todella turvallista. Ja kyllä, olen itsekin kentän ympäri kerran kävellyt Toffilla ilman kypärää, joskin se on ehkä vastuuttominta mitä olen ratsastuksen aikana ikinä tehnyt. Enkä tee sitä uudelleen. Mutta koska olemme liikenteessä elävän olennon kanssa, ei koskaan voi tietää missä siinä vihreitä pikkumiehiä näkyy. 


En tietenkään mene ikinä huippuratsastajille selittämään innoissani, kuinka sitä kypärää pitäisi päässä pitää, ja sinänsä minulle on yksi ja sama käyttävätkö muut kypärää, mutta sen perustelu typerästi on... no, ainakin naurettavaa.


Toivottavasti mahdollisimman moni pystyisi samaistumaan kantaani. 

miun ponillakin suojakupu päässä! Rowil riksussa 2011

(pst, superylläri lauantaina! Nyt jänskättää... sitä ennen Messilä here i come! Ja kuvapostaus riksusta myös tulossa, Kaisu ja Dipton oli niiiiin söpönä liikenteessä! Ja myös luvattu varustepostaus tulossa!)


- Laura

RiRa seurakilpailut 21.7!

antakaa armoa - otettu vanhalla kännykkäkameralla! Hyvä Dipton ♥

Kilpailuissa siis luokkina oli 70cm (Dipton ja Tellu) sekä 90cm (Kaisu). Tarkoituksena oli myös startata alunperin Rowililla metri, mutta koska se todettiin kantavaksi, totesimme stressittömän olotilan olevan nyt parempi vaihtoehto.

Tellulla rata oli todella hyvä verrattuna esimerkiksi Dumin rataan - hevonen eteni, jopa liikaakin. Itse kämmäsin ihan totaallisesti sarjan (laitoin hevosta liikaa eteenpäin) ja sain kaksi puomia mukaan eli 8vp. Rata oli kuitenkin hyvä ja tasainen ja hevonen innokas, joten huomiseen aluestarttiin (80cm A.1.0) on hyvä lähteä tästä.

Dipton sen sijaan oli aivan loistava! Dipton on siis minun ensimmäinen hevoseni, ja ikää hänellä on 23v! Treenimuotomme on laidun - hevonen syö ja kerran viikossa joku kavereistani kiipeää sinne selkään. Olen puolen vuoden aikana mennyt hevosella kaksi kertaa... Mutta eikös se niin mene, että lahjattomat treenaa? Kiisimme nimittäin herran kanssa toisiksi koko luokassa! Kaunis rata se ei ollut - olympiakuolaimista ja epätoivoisista yrityksistäni huolimatta se taisi kuskata minua, mutta toisaalta niin ne välillä muutkin.

Viimeisenä starttasin Kaisulla 90cm. Taitaa tämä "lahjattomat treenaa" päteä tähänkin, sillä tamma kiisi hienosti itsensä voittoon! Nauratti oikein kuinka tämä loppakoipi sankarini pomppi ja hyppi verryttelyssä niin että jouduin pyytelemään joiltain jo anteeksi.... Intoa ei ainakaan puuttunut! Hirviövekara nimittäin lähestyi aina ihan kylki edellä esteitä - voisin joskus laittaa kuvan joltain esteeltä! Häntä ei voi myöskään komentaa tai muuten neiti laittaa aivan ranttaliksi.

Oli kyllä aivan superhauskaa, ja pitäisi uudelleenkin lähteä kilpailemaan!

Lisäilen kuvia ja kerron huomisesta myöhemmin! Lisäksi lupaan nyt tehdä joku päivä sen varustepostauksen, kun vaan taas löytäisin jostain järkkärini .... :D

Enemmän duuoo ku sooloo!

Päätimme toteuttaa nyt ensimmäisen toivepostauksen! Eilen kommentissa nimittäin pyydettiin kertomaan, mikä meidän kahden bloggaajan suhde on - asummehan aivan eri paikkakunnilla, kilpailemme eri sarjassa (Laura junnuna, Sara ponina), olemme eri ikäisiä ja edustamme eri ratsastusseuraa.

olen kylläkin todistetusti joskus ollut poniratsastaja! Edes kerran... - laura

Lauran versio
Itseasiassa tutustuimme suuren sattuman kautta. Olemme joskus olleet samassa ratsastusseurassa (UHU), ja tiesin Saran naaman perusteella, mutta tuntenut en ollenkaan. Tiesin heillä olevan ponin Toffin (ponikuvan poni!), sekä Saran entisen ylläpitoponin Weenyn. Kerran ollessani kisaamassa Eholla Rowilin kanssa, tuli Saran äiti kysymään haluaisinko lähteä Liettuaan heidän kanssaan katsomaan ponia Saralle! Voitte kuvitella hämmentyneen ilmeeni, kun "vieras" moista ehdottaa, mutta koska asialle ei mitään estettä ollut, suostuin lähtemään mukaan. Matka oli loistava - tulihan sieltä tuliaisina Saralle Verute.

Sen jälkeen olemme pitäneet tiivisti yhteyttä. Koska itse en kilpaile niin aktiivisesti (lue, ei kiinnosta niin paljoa kilpailla kun en pääse kansallista kilpailemaan!) on minulla ollut aikaa juosta Saran kanssa kilpailuissa. Lähinnä yhteistyömme perustuu siihen, että olen jokapaikan höylä, ja osaan toimia kilpailuissa (suunnitella mm. aikataulut jne) kun olen itse niin paljon joskus kilpaillut. Lisäksi pääsen näkemään kavereita kisoihin ja paistattelemaan ton yhden hönön menestyksen valokeilassa ;)

(pst, seuraavaksi tästä pitäisi Messilään suunnata, jossa jopa itse starttaan jotakin! Ja tässä välissä on RiRa viikonloppu, mutta siitä kuulette Sunnuntaina enemmän (jos olen yhä hengissä....)!)

ja sara nyt on aina ponityttö ;)

Saran versio: 

Tapasimme tosiaan aika sattumalta Ehon tallin kisoissa, kun äitini pyysi Lauraa mukaan Liettuaan etsimään minulle ponia. Tarvitsimme jotain ulkopuolista silmää sinne, joka tietää asoista enemmän kuin minä. Ennen Liettuan reissua olimme nähneet parikertaa, mutta emme olleet edes jutelleet. 

  

Liettua reissun aikana tutustuimme, ja toimmekin sieltä ponin, Veruten. Kun Verute oli ollut minulla vajaa 4 vk, niin päätimme mennä Eholle kisoihin. Halusin Laura mukaan, koska Laura ''tunsi'' jo ennestään ponin. :)

Siitä lähtien Laura on ollut kisoissa mukana. Samalla olemme ystävystyneet, eikä Lauran seurassa ole ikinä tylsää!

kuvassa minä oik. Rowililla ja Laura Verpulla vas.

- Sara ja Laura

Mamma ens kesänä ! :)

Siinä se nyt on ♥ Pitäkää kauheasti peukkuja että kaikki menisi hyvin!

pst, EM ponien kisakatsomo TÄSTÄ

Jumping Kemiö :)

Oltiin siis Kemiössä kisailemassa. Tulimme lauantaina Kemiöön. Tarkoituksenamme oli mennä kaksi 110 rataa ja yksi 100 cm rata.

Lauantaina menimme vain yhden luokan, se oli 110 cm b-areenalla. Koska b-areenaain oli liukas, ja jostain kohtaa epätasainen, niin piti mennä tosi varovasti. No selvittiin hengissä, ja ei kaaduttu, mutta tuli kaksi estettä alas, ekalta esteeltä yksi, koska poni ei ollut oikein hereillä niin ensimmäinen pysty tuli alas. toinen pudotus oli minun mokani, koska toin ponin aika lähelle niin este putosi. 

Sitten sunnuntaina menimme 110 cm & 100 cm. Aamulla oli 110 cm. Ja oltiin a-areenalla ja silloin satoi. Pelkäsin aika paljon että kaadumme, joten tuli kauheat paineet siitä minulle. Jännitin turhaan, rata oli oikein hyvä, vaikka tulikin neljä virhepistettä. Tuli yksi alas, koska otin yhdelle okserille yhden askeleen liikaa, niin poni joutui aika huonnosta paikaa hyppäämään, mutta koska Verpu rakastaa hyppäämistä, niin se ei vain osaa kieltää. :D 

A-areenalla 110 cm

Tuossa ainakin joku kuva:   http://www.jxfoto.fi/pic.php?id=330730

Seuraavat kisat olisivat messilässä, Poni- ja junnuderby, sitten Jotkut aluekilpailut laaksolla 115cm ja sitten mennää varmaan jotkut harjotuskilpailut 120 cm.
-Sara

Ei onnistunut ei

kesä 2010

Tyhjä on masu luultavimmin. Perjantaina Rowilin kanssa katsomaan sen masua ja tarkistuskatsastus tälle neidille... Harmittaa, ihan tosissaan.

- Laura

Valmistautuminen Kemiöön

Olemme huomenna lähdössä Kemiöön, jossa olemme lauantaina ja sunnuntaina. Menen siellä 100- & 110 cm luokkia. Koutsaajanani toimii perinteisesti ihana, paras ja suloinen Laura (joka taitaa istua tällähetkellä  vieressäni ...). Putsasimme ja pesimme Verpun ja Verpun kamat. Harjasimme suojat läpi ja kiillotimme kuolaimet, sekä laitoimme numerolapun numerot valmiiksi, ettei vaan unohtuisi, kuten Ypäjällä - siellä meillä ei ollut oikeita numeroita mukana, joten äitini joutui askartelemaan numerot. :D

(c) Nina S

Pidetään peukut ja varpaat pystyssä!

- Sara

vähän pomppuja!

Hyppäsin sitten tänään Rowililla. Olipas ihana päästä taas sen hönön kanssa pomppimaan! Se on niin upea pakkaus kyllä kotona - hyppää mitä vaan ja mistä vaan, ja kapasiteettia vaikka 140cm radoille ... ♥

En hypännyt kovin paljoa, sillä tämä on ensimmäinen kerta sen sairasloman jälkeen, kun menen jotain muuta kun kavaletteja. Lopuksi yhden pystyn nostin (tai siis nostatin isällä...) 130cm korkeuteen ja tulin sen muutaman kerran. Helppoa kun mikä!

ai mitenniin lähellä..... :D

Koska oli kauhea into hypätä niin sainkin aivan loistoidean! Kävin nimittäin Kaisun hakemaan laitumelta ja otettiin neidin kanssa muutama hyppy myös.... voin sanoa että kuskia hirvitti ja paljon! Tammalla oli nimittäin niin hauskaa, että kyllä perä lensi ja välillä pääkin. Lisäksi se välillä säntäsi aivan totaallisesti käsistä. Silti hevonen on aivan upea tapaus hypätä, ei siellä tarvitse vieläkään kauheasti muuta tehdä pikkuesteillä kun ohjata oikeaan suuntaan (tai viittoa että "Kaisu, tuo muuri tuolta!") niin tamma menee.

Suosittelen kiinnittämään kuskin ilmeeseen huomiota! :D Huomaatte todella että kirjaimellisesti _nauran_ kun sillä hyppään :)

otettiin loppuun yksittäinen "isompi" este, 90cm 

Jos kaikki kuitenkin menee malliikkaasti, on ensi viikolla vaikka mitä ylläreitä luvassa! Niistä sitten enemmän silloin ;)

- Laura

Ypäjän kisaviikko taustahenkilön silmin

Koska Sara postasi jo pääpiirteittäin mitä Ypäjällä tapahtui, en kertaa niitä asioita. Sen sijaan laitan hieman kuvamateriaalia tapahtumista, sekä kerron esimerkiksi mitä "työhöni" kuului matkalla :)

Kun olimme saaneet tavarat oikeille paikoilleen, Sara lähti ratsastamaan. Tarkoitus oli ratsastaa poni mahdollisimman pyöreäksi ja rennoksi, sekä saada se hyppäämään muutama kiva hyppy.

Ratsastuksen jälkeen letitimme Veruten heti, sillä vaikka poni on maailman kiltein otus, se välillä väsyy seisomaan paikallaan, ja jos se olisi hermostunut esimerkiksi lauantai aamuna, olisimme olleet pulassa. Noora (virallinen kisaorja!) piti ponia paikallaan kun jaoittelin ja letitin harjan. Lisäksi harjasimme koko ponin huolella läpi ja laitoimme hokit käytävällä. Tuli muuten aivan törkeä hiki!

Lauantai aamuna sitten heräsinkin virkeänä (..... uskoo ken tahtoo!) ja käytiin Saran ja Nooran kanssa ruokkimassa Pirpu, sekä tekemässä sykeröt loppuun. Kävimme syömässä aamiaisen, ja sitten kamat päälle ja menoksi!

Radat kävelin Saran kanssa, sekä auttelin verryttelyssä. Tästä on myös mm. videomateriaalia, mutta toivon syvästi ettei sitä ikinä julkaista.... siellä on nimittäin upeat äänitehosteet by Laura!

pohdimme juuri miten banketille kannattaisi mennä ;) ravissa vai laukassa - ja millä todennäköisyydellä poni laukalla innostuisi pomppaamaan väärästä välistä ulos! :D

Ratojen jälkeen veimme ponin takaisin boksiin ja pesimme, harjasimme sekä hieroimme sen.

Sunnuntaina toimemme olivat oikeastaan samoja, joskin ratojen jälkeen hokit irti, lastaus koppiin ja kotiin.

Vaikka ruusuketta ei mukaan tullutkaan, ei voisi olla iloisempi viikonlopusta! Yhtä ainutta kieltoa poni ei ole tehnyt vielä tähänkään päivään mennessä, vaikka edessä on ollut pitkiä ja lyhyitä vesimattoja, kuivahautoja, banketteja, muureja sekä mitä ihmeellisempiä lankkuja. Superponi! Tästä on hyvä jatkaa Kemiöön ja sen jälkeen kenties vielä HuRan kisoihin (110?), jonka jälkeen ponilla on luultavimmin kilpailuvapaata taas.

- Laura

Ypäjän kisaviikko !

Oltiin pe-su ypäjällä kisailemassa. Perjantaina ei menty mitään luokkia, vaan mentiin sinne sen takia, että poni saisi vähän levätä ennen ratoja. :) Pirpu eli Verute suhtautui nopeasti uuteen ympäristöön.

Perjantaina Tehtiin ponille sykeröt, tai oikeastaan Laura teki. Laura laittoi myös hokit ponille. Käytiin ratsastamassa Verpu myös perjantaina, esteketällä. Poni tuntui aika löysältä, niin minulle tuli hieman epävarma olo.

Sitten koitti lauantai. Eniten minua jännitti vesimatto, koska sen kanssa on välillä ollut hieman ongelmia... :D Ekana ratana menin metrin ns. verkkaluokkana. Alkuradan menin liian alitempossa, koska verkassa poni oli ollut tosi kuuma, niin varmistelin liikaa, ja sen takia tuli 2 "turhaa" puomia mukaan. Sitten vuorossa oli miniderbyn karsinta luokka. Radassa oli iso vesimatto ja se pelotti minua paljon. Jännitin siihen aivan liian paljon ja sen takia muutama este tuli alas, mutta olen hirmu ylpeä Verpusta kun uskalsi hypätä mm. pulvermannin, banketin, kuivahaudat yms. ongelmitta. Outoa sinänsä, että mielestäni tämä rata oli paras ja siistein, vaikka tulos olikin huonoin. :D


 Sunnuntaina menin metrin, koska en päässyt miniderbyyn. Verkassa poni oli mielestäni todella hyvä ja energinen. Siitä minulle tulikin sitten varmempi olo. :) Radalla näytin ponille yhden esteen kuten aikasemmissakin luokissa. Verpu ei edes kiinnittänyt esteeseen huomiota. Alkurata oli ihan OK, olisi voinut olla vähän reippaampi, mutta ihan hyvä niin kuin sanoinkin, tuli nolla virhepistettä. Uusinnassa ei oikein pystynyt tehdä pieniä teitä, joten siellä joutui mennä kovaa. :D Harmittavasti radan helpoin  este putosi. Tulin sille aivan liian kovaa, ja en saanut sitä kiinni ennen estettä ja toin sen liian lähelle. Olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseen, ja tärkeintä kuitenkin oli se, että se oli siisti rata. Tulos oli siis 0-4 vp.

Kuitenkin pysyttiin hengissä ja oli upea kokemus minulle ja ponille. :)

Tässä pari kuvaa:






Linkkejä:

http://www.jxfoto.fi/pic.php?id=324852

http://www.jxfoto.fi/pic.php?id=325730

-Sara

Ypäjälle än yy tee nyt!

Ääh tätä kriisiä taas kerran....! Mä en vain ikinä saa aloitettua ajoissa. Huomenna siis olisi Ypäjälle lähtö, ja en ole vielä edes miettinyt mitä otan mukaan. Ainakin kameran ja Ipadin otan, ja joitain vaatteita... mutta mitä? Pitäisi edes joku sääennustus katsoa!

Ollaan lisäksi soiteltu Saran kanssa puolin ja toisin ja mietitty mitä kaikkea ponille pitäisi ottaa mukaan ja mitä vielä huolehtia mukaan. Minun roolihan on lähinnä olla Saraa auttelemassa, mutta taidan silti olla koko perheen höylä... laitan muistutusviestejä hevosen papereista ja kisatakista :D Sykerötkin pitäisi yrittää illalla väsätä, sekä kannustaa joku tuttu voittoon poniderbystä. Lauantaina sitten kannustetaan Sara vähintään sinne maaliviivalle ;)

Ja katsokaa vain niin aloitan sen oikean pakkaamisen vasta huomenna aamulla.....

pst, lupaamme yrittää postailla mahdollisimman paljon paikan päältä, mutta välttämättä se ei onnistu jos emme jostain nettiyhteyttä keksi.

- Laura

Finnderby!

Terkkui Ypäjältä! Oli muuten ihana keli ja aivan superkiva päivä :)

Olimme siis Ninan kanssa katsomassa Ypäjän kilpailuita, mm. junnujen ja nuorten henkilökohtaisen pm finaalin, ja tietenkin Finnderbyn. Keli suosi ja seura oli mitä parhainta! Saatte nyt vähän kuvien muodossa päästä tunnelmaan mukaan, jos ei joku sinne tänä vuonna päässyt ;)

Tanskan edustaja

Ruotsin edustaja

Suomen edustaja, Stefanie Andersin - Larosa III juuri ylittämässä maaliviivaa

Ja vaikka todellinen syy oli tietenkin katsoa ihania HEVOSIA niin aina välillä pongasimme myös jotain muuta .......  :D
Henkilökohtaista hopeaa voittanut ruotsalainen Karl Philip Ingvarsson - Come Soon!

Lisäksi superkivan lisäyllätyksen toi Miksu Wahlmannin Finnderby 2012 voitto! Miksu teki ainoan nollan luokassa, joten taisi mennä ihan ansaitusti voitto sinne! :) 

Kaikki kuvat on (c) nina svinhufvud, ja lisää kuvia löytyy osoitteesta nninan.kuvat.fi

- Laura

Kisat Jokerassa

Olin tänään kisoissa, mutta tälläkertaa Toffilla. Menin ainoastaan kasikympin. Verkassa tein vain muutaman hypyn, koska pohja oli TODELLA pehmeä, ja Toffilla oltiin menty jo yksi luokka. Toffi oli hyvä verkassa ja radalla. Radalla toffi oli eteenpäin pyrkivä, mutta pidin sen silti aika hitaassa tempossa. Vaikka meninkin aika hitaasti radalla, niin se ei ollut löysä, vaan oikeastaan ihan terävänä. Harmittavasti tuli uusinnassa yksi alas, koska toin Tohvelin AIVAN pohjaan.

video perusradasta, uusintaa en saanut.

-Sara