Teppoilua ja muuta mukavaa

Ajoimme eilen Tepolle hiomaan asioita jotka menivät pieleen tampereella. Tai enemmänkin kysymään mikä meni pieleen. Tampereella 105cm oli siis todella hyvä 0-4 rata viimeisen esteen tuskaisen turhalla pudotuksella, ja 115cm oli täydellinen katastrofi 16 virheellä. Hyvä rata ja neljä keppiä alas. Mikä ei siis täsmää?

Teppo katsoi radan ja sanoi pudotusten olevan vähän turhia jokainen. Ok yksi tuli alas vähän ahtaasta paikasta, samoin toinen, mutta mitään kunnollista syytä ei ollut. No, Ipe ei suostunut taaskaan juomaan ja pelleili verkan läpi eli sormet ristiin että se johtui siitä.

Nyt kuitenkin voimistelimme hieman Ipen olemattomia peppulihaksia hereille. Se helposti hieman fuskailee pois takaosan käytöstä, koska se on niin iso että se siihen pystyy. Kuitenkin ravihypyt pakottivat sen ottamaan oikein kunnolla moottorin alleen. SuperIpe kiipesi myös kuskin mokatessa yli, ja loisti oikein tehtävässä. Vaikka se ei aina osaa, se yrittää.

Siirryimme 'helpolle' viiden askeleen linjalle joka sujuikin käytännössä niin, että Ipe kuskasi ja ennakoi - kuski roikkui kyydissä ja sääti liikaa. Meinasi kummallakin palaa käpy siihen kun vuoronperään olimme toivottomia.

Siirryimme viimeiseksi hyppäämään pienen helpon radan ja sitten yksittäistä vähän isompaa estettä. Olen palannut niin pahasti takaisin pahoihin tapoihini - en malta, nypin ja hirtän laukkaa kaarteessa. Lisäksi unohdan pohkeet (koska hevonen tuntuu kuumalta!) ja vielä lisään hevosen epätasaisuutta. Huoh. Hienoa.

Muistilista kaikesta huolimatta kilpailuihin näyttää taas seuraavalta
- Luota. Tämä tulee aina ensimmäisenä, toisena, kolmantena ja niin edespäin. Silti tätä en osaa toteuttaa.
- Kääntävä ulkopohje suoristaa ! Valtava ero.
- Älä himmaile kädellä, anna sujua.
- Odota askelta, anna tulla lähelle / kauas.
- Kun kokoat, kokoa takajalkojen päälle, älä vain lyhennä laukkaa. Tunne kokoamisen ja lyhentämisen ero.

Älkää pliis buuatko mua pois laakson kentältä.

- Laura

ps. Ilmoitin Outin juuri näyttelyihin! Iiiiik

Isolla isoa, pienellä pientä.

Keskiviikkona hyppäsimme Ipellä kotona, ja teemana oli todella "isolla isoa", eli vähän hypätä pois mukavuusalueelta ja yrittää selviytyä yksittäisistä 120< esteistä.

Verryttelin pikaisesti ja hyppäsin ristikoita ja pikkupystyjä ympäri kenttää. Tämän jälkeen nostimme esteet suhteellisen ripeästi 115cm tasolle. Tällä tasolla vielä yksinkertainen rata onnistui ongelmitta, ja keskityin ongelmakohtiin - huolellisiin kurveihin, tiukkoihin vatsalihaksiin ja rauhallisuuteen. Pyrin ratsastamaan pohkeella kaarteessa ja kaarteesta, en vasta suoralla. Välillä toki tulee vielä perusvirheitä, muttei todellakaan niin usein kun muutama viikko takaperin.

Kuitenkin kun rataa nostettiin, ongelmat alkoivat. Videolla ne eivät näy, mutta siis käytännössä hevonen alkoi radan ensimmäisellä esteellä (valkoinen pysty) ylihypätä niin rajusti, etten lainkaan saanut vaikutettua siihen 3 seuraavan laukka-askeleen aikana. Lensin aina kaulalle, ja muutaman kerran kun olin seuraavasta okserista vetänyt sivuun niin kolmannella kerralla Ipe veti jo itse liinat kiinni. Sain siis omalla toheloinnillani kilteimmän hevosen stoppaamaan.

Kävelin tämän jälkeen hetken aikaa ja kokosin itseäni. Aloitin ihan alusta ja pakotin itseni ratsastamaan niin huolella kuin ikinä vaan osaisin. Ja ratsastin radan alusta loppuun, ja pakotin itseni este esteeltä ratsastamaan. Ok, okseri tuli alas (jäi kauas ja jäi vähän potkituksi kohti estettä), mutta olin niin ylpeä siitä että sain koottua itseni!

Radan korkein este oli 135cm pysty, ja se oli ainut mille tuli jokainen kerta virheettömiä hyppyjä. Selvästi kun kuski keskittyy ja hevonen on myös skarppina niin hyvää tulee! 

Meillä on Ipen kanssa vuorossa sunnuntaina Tampereella 105cm ja (iik!) 115cm. wish me luck

***

Edellisenä päivänä hyppäsin pikkuOrilla Anssilla muutamia hyppyjä. Anssi ei ole juurikaan hypellyt ennen minua, jotenka sen kanssa ollaan aloitettu ihan perusasioista. Tällä kertaa treenivuorossa oli kahden laukan sarja jonka poni suoritti oikein kiltisti. Anssi on todella varovainen ja isohyppyinen poni, jolla on suuri tarve miellyttää ratsastajaa. Se korjaa virheitään itse ja on nopea oppimaan. Herralla on ikää vasta 4v, ja silti se hyppää kiltisti jo yksittäisiä 80cm pystyjä (tämä oli Anssin neljäs hyppykerta). Anssi ♥

- Laura

pst työn alla on yksi postaus "epäonnistuneesta" vanhasta Tepon tunnista, mutten ole vielä koonnut itseäni katsomaan edes videota siitä. Olen surkea!

Videot Hyvinkäältä ja Riksusta

Koska olen vähän dementikko, unohdin laittaa videot kumpaankin kisapostaukseen. Tässä siis kummankin kilpailun radat!

RiRa 100cm

RiRa 110cm

HyUra 100cm

HyUra 110cm

Kommenttia saa ja pitää laittaa radoista, omat virheet on osaksi tiedossa, mutta jos joku löytää jonkun asian minkä vuoksi tulee keppejä niin viestiä vain rohkeasti ;)

- Laura

Polo HyUra 3.8

Postauksen kaikki kuvat © Nea Id, Nea Rinnetmäki. Kiitos!

tiimikuva! maskotti mukana ♥ en kestä

En tiedä mistä aloitan, joten aloitetaan ihan alusta....

Mulla on ollut rutkasti ongelmia ratsastukseni kanssa. Kävimme tiistaina Tepolla, ja vaikka meillä ei periaatteessa ollut kuin yksi ongelma, oli se kuitenkin liikaa. Ipe hieman ylihyppäsi vesimattoa ja kaikki mun ratsastuksen palaset mureni ihan käsiin. Lopetin ratsastamisen, jäin nyhtämään ja nypläämään. Pelkäsin. Olin ihan varma, että olin päässyt tuon yli ja pääni jo kestäisi pienet takapakit, mutta turha toivo. Kun epäonnistun kerran, en vain yksinkertaisesti osaa ratsastaa.

Tänään lähdimme Hyvinkäälle kilpailemaan nurmipohjalle. Otin hirveästi stressiä kaikesta - onko hokitus ok? Mitä Ipe tuumaa nurmipohjasta? Selviänkö metristä? Entäs kympistä?

Saavuttuamme paikalle kävin näyttämässä rokotustodistuksen ja kiertämässä kaupat ympäri, se täydellinen kilpailupaita on yhä etsinnässä. Tämän jälkeen hokitimme Ipen ja laitoimme sen vielä hetkiseksi takaisin koppiin odottelemaan. Saimme sen jopa juomaan hieman omenamehun avulla.

Siirtyessämme radankävelyyn nappasin Teppoa hihasta ja kävelimme Saran ja Kian kanssa oikein tiiminä. Vähän erikoisesteet hirvitti ja jo metri näytti kauhean isolta, mutta kuitenkin ihan ratsastettavissa olevalta. Uusintaan vähän tiukempaa tietä jos sinne asti pääsisi.

Verryttelin Ipen todella lyhyen kaavan mukaan, ja pyrin vain hyppäämään minimimäärän hyppyjä. Ipe oli todella kiva ja hyvä ratsastaa, joskin oudon spookeyn tuntuinen. Se tuijotteli aitaa, toisia hevosia, ihmisiä, kajareita.... kaikkea piti katsoa korvat hörössä ja vähän vaikka vinkuilla karkuun. Se ei ollut yhtään Ipen tapaista, joten vähän jänskätti mennä radalle.

Radalla tuijottelu jatkui, muttei onneksi pahentunut. Kävin näyttämässä muutamaa estettä, joista viimeistä (Volswagen) Ipe katselikin oikein korvat höröllä ja pörhällään. Koska olen typerä, kuvittelin sen tietenkin tarkoittavan sitä että Ipe pysähtyy vähintään kaikille esteille, eikä suostu niitä hyppäämään.

Ykkönen oli ok, Ipe hyppäsi sen kivan ilmavasti. Kakkonen sujui hyvin, samoin kolmos-nelos linja. Takaisinpäin tultaessa oli ylämäkeen sarja, josta olin mitannut 7 lyhyttä laukkaa, mutta Ipe imi niin kivasti kurvissa että tulin sen kuudella. Käännöksen jälkeen oli "kauhea" Volswagen okseri, jolle surutta tungin Ipeä (anteeksi heppa...) ja saimme sieltä etupuomin alas. Viimeinen trippeli sujuikin hyvin taas. Teppo sanoi kommentiksi radasta sen juuri mitä itsekin olin miettinyt - luottamusta enemmän, se ei kyttää ja ratsastus oli ok.

Veimme hevosen välissä traileriin, ja juotimme sen. Ipe suostuikin juomaan miltein sankollisen vettä, ja vaikutti oikein hyvältä ja pirteältä. Hokit oli ok, eli siltäkin osalta reissu onnistui. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun Ipe hyppäsi nurmella kunnolla, ja se selvästi piti siitä oikein paljon!

Kymppiä varten verryttelin oikeastaan samalla tavalla, siis erittäin lyhyesti. Kuitenkin jännitys pukkasi päälle ja meinasi taas ottaa vallan. Loppujen lopuksi hyppäsin vain muutaman vähän isomman esteen varmistaakseni että Ipe muistaa omistavansa kaikki neljä kinttua ja siirryin radalle.

Teppo sanoi ennen rataa, että mun tulisi ratsastaa voitosta, tai edes sijoituksesta, joten aloitin ratsastuksen vähän pienemmällä tiellä. Ipe valitettavasti ei ollut yhtään mukana menossa, vaan jäi löysäksi ja nappasi puomin mukaan kakkoselta. Kolmoselle se teki taas todella hyvän hypyn ja nelos-vitoslinja (joka jäi todella ahtaaksi) oli Ipeä parhaimmillaan - isoja ja skarppeja hyppyjä. Seuraavakin linja onnistui oikein hyvin ahtaudesta huolimatta ja iso trippelikin tuntui helpolta. Vikalle esteellä jäin kuitenkin taas nautiskelemaan ja tungin käden eteen ja tyrkkäsin. Kirottu Volswagen este lähti taas mukaan!

Kahdesta pudotuksesta huolimatta rata oli paras tähänastisista, ja tein hiljaa mielessäni päätöksen että starttaan jo tällä kaudella sen 120cm luokan. Vaikka sitten olemalla viimeinen ja ottaen 24vp, mä aion sen startata. Kaikki virheet on musta lähtösin ton hevosen kanssa, ja siispä MINÄ tarvitsen treeniä, tai siis paremminkin me yhdessä. Rutiinia ja isoja esteitä.

Seuraavat kisat onkin vielä vähän auki, mutta yritetään tässä päästä vähän jotain koittamaan ;)

- Laura