Polo HyUra 3.8

Postauksen kaikki kuvat © Nea Id, Nea Rinnetmäki. Kiitos!

tiimikuva! maskotti mukana ♥ en kestä

En tiedä mistä aloitan, joten aloitetaan ihan alusta....

Mulla on ollut rutkasti ongelmia ratsastukseni kanssa. Kävimme tiistaina Tepolla, ja vaikka meillä ei periaatteessa ollut kuin yksi ongelma, oli se kuitenkin liikaa. Ipe hieman ylihyppäsi vesimattoa ja kaikki mun ratsastuksen palaset mureni ihan käsiin. Lopetin ratsastamisen, jäin nyhtämään ja nypläämään. Pelkäsin. Olin ihan varma, että olin päässyt tuon yli ja pääni jo kestäisi pienet takapakit, mutta turha toivo. Kun epäonnistun kerran, en vain yksinkertaisesti osaa ratsastaa.

Tänään lähdimme Hyvinkäälle kilpailemaan nurmipohjalle. Otin hirveästi stressiä kaikesta - onko hokitus ok? Mitä Ipe tuumaa nurmipohjasta? Selviänkö metristä? Entäs kympistä?

Saavuttuamme paikalle kävin näyttämässä rokotustodistuksen ja kiertämässä kaupat ympäri, se täydellinen kilpailupaita on yhä etsinnässä. Tämän jälkeen hokitimme Ipen ja laitoimme sen vielä hetkiseksi takaisin koppiin odottelemaan. Saimme sen jopa juomaan hieman omenamehun avulla.

Siirtyessämme radankävelyyn nappasin Teppoa hihasta ja kävelimme Saran ja Kian kanssa oikein tiiminä. Vähän erikoisesteet hirvitti ja jo metri näytti kauhean isolta, mutta kuitenkin ihan ratsastettavissa olevalta. Uusintaan vähän tiukempaa tietä jos sinne asti pääsisi.

Verryttelin Ipen todella lyhyen kaavan mukaan, ja pyrin vain hyppäämään minimimäärän hyppyjä. Ipe oli todella kiva ja hyvä ratsastaa, joskin oudon spookeyn tuntuinen. Se tuijotteli aitaa, toisia hevosia, ihmisiä, kajareita.... kaikkea piti katsoa korvat hörössä ja vähän vaikka vinkuilla karkuun. Se ei ollut yhtään Ipen tapaista, joten vähän jänskätti mennä radalle.

Radalla tuijottelu jatkui, muttei onneksi pahentunut. Kävin näyttämässä muutamaa estettä, joista viimeistä (Volswagen) Ipe katselikin oikein korvat höröllä ja pörhällään. Koska olen typerä, kuvittelin sen tietenkin tarkoittavan sitä että Ipe pysähtyy vähintään kaikille esteille, eikä suostu niitä hyppäämään.

Ykkönen oli ok, Ipe hyppäsi sen kivan ilmavasti. Kakkonen sujui hyvin, samoin kolmos-nelos linja. Takaisinpäin tultaessa oli ylämäkeen sarja, josta olin mitannut 7 lyhyttä laukkaa, mutta Ipe imi niin kivasti kurvissa että tulin sen kuudella. Käännöksen jälkeen oli "kauhea" Volswagen okseri, jolle surutta tungin Ipeä (anteeksi heppa...) ja saimme sieltä etupuomin alas. Viimeinen trippeli sujuikin hyvin taas. Teppo sanoi kommentiksi radasta sen juuri mitä itsekin olin miettinyt - luottamusta enemmän, se ei kyttää ja ratsastus oli ok.

Veimme hevosen välissä traileriin, ja juotimme sen. Ipe suostuikin juomaan miltein sankollisen vettä, ja vaikutti oikein hyvältä ja pirteältä. Hokit oli ok, eli siltäkin osalta reissu onnistui. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun Ipe hyppäsi nurmella kunnolla, ja se selvästi piti siitä oikein paljon!

Kymppiä varten verryttelin oikeastaan samalla tavalla, siis erittäin lyhyesti. Kuitenkin jännitys pukkasi päälle ja meinasi taas ottaa vallan. Loppujen lopuksi hyppäsin vain muutaman vähän isomman esteen varmistaakseni että Ipe muistaa omistavansa kaikki neljä kinttua ja siirryin radalle.

Teppo sanoi ennen rataa, että mun tulisi ratsastaa voitosta, tai edes sijoituksesta, joten aloitin ratsastuksen vähän pienemmällä tiellä. Ipe valitettavasti ei ollut yhtään mukana menossa, vaan jäi löysäksi ja nappasi puomin mukaan kakkoselta. Kolmoselle se teki taas todella hyvän hypyn ja nelos-vitoslinja (joka jäi todella ahtaaksi) oli Ipeä parhaimmillaan - isoja ja skarppeja hyppyjä. Seuraavakin linja onnistui oikein hyvin ahtaudesta huolimatta ja iso trippelikin tuntui helpolta. Vikalle esteellä jäin kuitenkin taas nautiskelemaan ja tungin käden eteen ja tyrkkäsin. Kirottu Volswagen este lähti taas mukaan!

Kahdesta pudotuksesta huolimatta rata oli paras tähänastisista, ja tein hiljaa mielessäni päätöksen että starttaan jo tällä kaudella sen 120cm luokan. Vaikka sitten olemalla viimeinen ja ottaen 24vp, mä aion sen startata. Kaikki virheet on musta lähtösin ton hevosen kanssa, ja siispä MINÄ tarvitsen treeniä, tai siis paremminkin me yhdessä. Rutiinia ja isoja esteitä.

Seuraavat kisat onkin vielä vähän auki, mutta yritetään tässä päästä vähän jotain koittamaan ;)

- Laura