Maple's Looper / Laura

Maple's Looper

Tutummin Orvokki (tai ipana, hirviö tai vauvva..) syntyi 3.6 kello 4:31. Ensimmäisen minuutin aikana ori yritti jo jaloilleen, mutta vasta ensimmäiset maitohörpyt sai kaksi tuntia myöhemmin. Ensimmäinen ruokinta tapahtui tuttipullosta, sillä kovien ponnistelujen jälkeen varsa ei jaksanut etsiä nisiä ja oli jo luovuttamassa.

Minut herätettiin puolelta, jolloin äiti ryntäsi huoneeseeni ja kysyi halusinko leikkiä kätilöä. Totesin hevosen synnyttävän niin nopeasti, että on turha on minun edes yrittää juosta talliin. Laitoin vaatteet rauhassa päälle ja sitten suuntasin haukoitellen talliin. Matkalla sinne äiti kerkesi jo juosta uudelleen luokseni, ja kertoi että varsa on ori ja sillä on jopa kaikki neljä jalkaa! Olimmehan kuulleet monia kauhutarinoita siitä, että varsa on kyllä erittäin innokas nousemaan jaloilleen ja muuten terve, mutta siltä puuttuu jalkoja tai vastaavaa.

Orvokki on tosiaan ori. Sillä on tähti (tai jonkinmuotoinen ilmestys päässään) ja komeat takasukat. Varsalla on musta harja ja tällä hetkellä vaaleanruskea karva. Vitsailemme usein että meillä on kova työ aina yön aikana kihartaa sen harja, sillä se näyttää siltä kun sillä olisi papiljotit aina öisin päässä.

Orvokin suku on myös oikein hyvä, sillä sen kummatkin isoisät ovat hypänneet GP ratoja. Orvokin isä polveutuu suoraan Lordanoksesta. Jos haluatte nähdä Lordanoksen radan, klikatkaa tästä.  Lordanos on hyvin kaunis, kevyt ja suuren kapasiteetin omaava ori. Rowil taas suoraan on Infernosta, johon pääsette tutustumaan tästä. Myös muita kuuluisia hevosia löytyy suvusta, kuten esimerkiksi Rigoletto, Landos ja Rebel Z.

Lordanos

Lordanos

Orvokin isä on Lopez, johon pääsette tutustumaan tästä. Kuten tekstissä sanotaankin, Lopez on pitkäjalkainen ja Lopez on sisäänratsastusvaiheessa osoittanut luontaista tasapainoa ja hyvää asennetta. Esitarkastuksen ratsastuskokeessa oria kehuttiin positiiviseksi. Kaikki olivat tärkeitä kriteerejä kun hieman lyhytjalkaiselle ja kiltille, mutta myös "yhteistyökyvyttömälle" Rowilille etsittiin oria. Lopez astui vain yhden kauden Suomessa, mutta sillä on monia varsoja jo syntynyt.

Orvokin emä on Rowil, jonka hyppyvideon näette tästä. Rowil on kaunis ja kiltti tamma, joka on osottautunut maailman kilteimmäksi emäksi. Sillä on hyvä laukka, iso ravi ja paljon virtaa eteenpäin. Sen suurin heikkous on puutteellinen kapasiteetti (130cm on sille maksimi ratana) ja hieman liian varovainen hyppy. Sillä on kuitenkin luonnostaan nopea laukka ja sen kanssa useimmiten kyse oli voitosta tai hylätystä.

Entäs Orvokki itse?

Orvokki on luonteeltaan tällä hetkellä hyvin kiltti, mutta kuitenkin hieman kuriton varsa. Sillä on luonnostaan iso laukka ja paljon pomppuenergiaa, mutta vankin luonteenpiirre on pieni uhmamaisuus ja kurittomuus. Toivon kovasti että Orvokista kasvaa hyvin käyttäytyvä ja kapasiteetikas hevonen jolla pääsisi kilpailemaan. Se on meidän testikappaleemme kasvatuksemme suhteen, mutta tällä hetkellä ainakin vaikuttaa siltä ettemme ole aivan täysin pihalla, sillä varsa on tehnyt kaiken moitteettomasti jossei traileriin kiipeämistä lasketa mukaan.

Siinäpä teille pieni yhteenveto kersastamme :) !

- Laura

Kotona hyppelyitä - fiilis on tullut takaisin! / Laura

Herätys tänäänkin 7.20. Hevosen selässä taisin olla jo puolen jälkeen ja sisälle pääsin takaisin ennen yhdeksää vaikka hevosetkin vietiin ulos siinä välissä. Päähän kolottaa hieman, mutta yrittäkää ymmärtää miten hieno Rasse oli tänään!

Aloitin verkkailemalla sen mukavaksi - onnistuminen kesti juuri niin kauan kunnes kamera kaivettiin esille. Yhtään julkaisukelpoista ravipätkää ei sitten olekaan. Laukka oli jo vähän parempi, mutta kun aloitin alkuverryttelynä hyppäämään pientä kavalettia niin koko homma luisui käsistä. 

tuoli-istunta, kädet koukussa, selkä könössä ja hevonen linkussa. Hyvää työtä!

En saanut laukkaa pidettyä kaarteessa tasapainoisena ja jos annoin sen tulla löysänä kavaletille oli lopputulos se että Rasse oli superlöysä ja kolautteli ja mateli ja seuraava kaarre oli vielä enemmän katastrofi. Jos taas otin ohjat käteen ja vähän paineistin niin lopputulos oli joko jännittynyt nelitahtilaukka tai ryntäilevä ja kipittävä hevonen. Tai kumpaakin. Tyydyin lopulta hieman välimaastoon - pidin hevosen pirteänä mutten provosoitunut sen kipityksistä.

tämä on ok

tämä ei

eikä tämä

Hyppääminen sensijaan taas heti lähti sujumaan hyvin. Kuvista se ei ikinä näytä niin hyvälle kun miltä se tuntuu mutta fiilis oli ihan bueno. Ensin vähän jumppasarjaa, sen jälkeen muutamaa suoraa linjaa ja isompia esteitä.

jumppasarjan viimeinen, 140cm.

Jumppasarjalla hevonen selvästi vähän väsähti ja kolisutti jos tuli lähelle. Kuitenkin isot esteet se hyppäsi todella hyvin ja ilmavasti. Linjalla se pitkästä aikaa haki itse eteenpäin ja oli innokkaana menossa. Vielä vähän laihdutusta hepalle ja lihasta peppuun niin eiköhän sieltä irtoa taas hyvää hyppyä lisääkin!

kipristelyä

Kokonaisuutena tosi hyvä fiilis lähteä kilpailemaan perjantaina laaksolle! Siellä on vuorossa 110cm ja 120cm ihan vain sen vuoksi että olen pelkuri enkä uskalla mennä 130cm luokkaan ...

- Laura

futari orvokki! / Laura

Mikä meidän kasvatuksessa on mennyt vikaan ..... videota hieman päivän leikeistä!

29.07.2013 olen tämän näköinen 

- Laura

MIELIPIDETTÄ rankalla kädellä / Laura

teksti on puhekielisessä muodossa. Teksti edustaa vain omaa tämänhetkistä fiilistäni.

Vihaan ihmisiä joiden mielestä sääntöjä ei tarvitse noudattaa. Jonka vuoksi säännöt on tehty vain kierrettäväksi ja mitä tahansa saa tehdä kunhan ei vain jää kiinni.

Olen itse ollut aina hirveän säntillinen ja olen aina noudattanut sääntöjä. En ole ikinä näpistänyt kaupasta mitään enkä yrittänyt baariin alaikäisenä.

Tuleekin itseasiassa mieleen vain kaksi lakia / sääntöä joita olen jättänyt noudattamatta. Olen juonut alkoholia alaikäisenä (olin 17-vuotias) ja olen kerran statannut junnuluokan ollessani 13-vuotias - olisi pitänyt olla 14-vuotias jotten olisi ollut lapsiratsastaja (sinänsä hauskaa että koin kauheita tunnontuskia asiasta vaikka samassa luokassa starttasi myös minua puolitoistavuotta nuorempi ihminen hevosella....).

Minua ärsyttää ihmiset. No yleisestikkin, mutta etenkin nyt taas kun keskustelupalstoilla ja kisaradoilla vanhat perinteet (kuten punainen kilpailutakki) tai vaikkapa kuolainsäännöt on "NIIIIN TURHIA JA NIIIIN VANHANAIKAISIA" ja kehtaavatkin samat henkilöt huudella "kukkahattutädeiksi ja muotoonsa vakiintuneiksi ihmisraunioiksi" muita jotka joskus jopa haluavat oikeasti niitä sääntöjä noudatettavan! Toki jotkut säännöt ovat vain kirjoittamattomia - mutta useimmiten samojen henkilöiden mielestä myös laittomia verkkaesteitä on ok hypätä tai nostaa ne kannukset korviin kun ei se stevardi taaskaan viitsi asiasta huomauttaa.

Ja eniten ärsyttää ihmiset jotka myös siviilissä käyttäytyvät kuin pellet - ajavat kännissä, pöllivät röökinsä, menevät baareihin alaikäisinä tai vaikkapa ajelevat kortitta. Mä en muuten maksanut autokoulustani kahta tonnia vain jäädäkseni jonkun kortittoman idiootin alle!!!!

Luuletteko että oikeasti se laki on sen vuoksi kirjoitettu että sitä on hauska kiertää? Kyllä, on olemassa sääntöjä jotka ovat vain ja ainoastaan typeriä. Huonona esimerkkinä nyt esimerkiksi ratsastuksessa paljon enemmän kiinnitetään huomiota siihen että logot on oikean kokoisia kuin se ettei hevosia yritetä tappaa verkkaan hylyn jälkeen. Mutta miksi sitten kumpaakin ei voisi noudattaa? Jos logosääntö on logosääntö niin ei se ole silti yhtään sen arvottomampi kuin vaikkapa verryttelyesteiden sääntö.

Ja ainiin, eniten vihaan ratsastuksessa sitä että jos omaat tarpeeksi nimeä, ei sinun tarvitse mukamas sääntöjä noudattaa. Nimihenkilöt saavat aina raipoa hevosiaan enemmän, kilpailla ilman kisatakkia tai yleisesti pelleillä  verkassa jopa muiden turvallisuudesta välittämättä!11 Koska nykyäänhän toi raippasääntökin menee niin että KOULUTUS on ok, RANKAISU ei. Onko siis oikein että kun Pikku Liisa Pulleronsa kanssa menee radalle ja käyttää kaksi kertaa raippaa kun tuhma Pullero kieltää, se on rangaistus ja kun sitten Herra ammattiratsuttaja tekee saman on se vain koulutusta? Inhoan sääntöjä joissa on vielä tulkinnanvarakin kaupan päällä!

Ainiin, ja tietäisitte mitä tuomarit tekevät tuomaritornissa! Aika harvoin edes keskittyvät siihen mitä radalla tapahtuu. Vai kuinka moni on oikeasti jopa ihmitellyt missä se vihellys sekaanmenon jälkeen viipyy? Kestää kestää ja kestää....

Phuuh. No olipas se avautuminen. Mutta vihaan silti ihmisiä jotka eivät voi sääntöjä noudattaa. Yleisesti tietenkin satunnaisesti hetkellisesti ehkäpä joskus vihaan kaikkia. Mutta etenkin näitä lainkieräjiä ja siksi muka niin ihkuja.

Ihanaa viikonloppua kaikille ♥

- Laura

Maailman sekalaisin postaus / Sara

Moi taas !

Tosiaan en ole ollut mikään innokkain bloggaaja vähään aikaan, ei ole oikeen ollut kiinnostusta ja sen varmaan huomaa postauksistani. Anyway, ajattelin tähän yhteen postaukseen änkeä kaiken finnderbystän alkaen.

Eli olimme 7 ja 8 kesäkuuta Finnderbyssä hyppäämässä ensin perjantaina 110 ja lauantaina sen Poni GP. Lähdimme sinne hyvillä mielin, koska viimeksi ollut poni gp meni hyvin ja edelliset estetunnitkin olivat sujuneet normaalia paremmin. No ei mennyt viikonloppu suunnitelmien mukaisesti ei.

Ihan ensiksi menimme perjantai-aamuna hakemaan Finnderbyrannekkeet, jotka olivat kilpailijoille tietysi ilmaiset. Saimme myös Finndeby laatan, tai  semmoisen jonka voi kiinnittää esimerkiksi kisakaappiin. Sen jälkeen lastasimme ponit ulos autosta ja pian menimme jo verkkailemaan. Verkassa Verute tuntu oudolta, varmaan johtui erilaisesta pohjasta (nurmi) mutta ihan ookoo hyppyjä sieltä tuli.

Kun olin valmistautuja näyttelin Verpille kaikkea derbykentällä, koska ihan jokaisen esteen alla oli jotain ja Verute oli aivan kauhuissaan, se ei ole ikinä pelännyt missään niin paljon kun siellä, tai ei se pelännyt vaan kyttäili kaikkea (esteitä, puskia, katsomoa,verkkaa,..) no radalle tietty ykkösesteelle tuli semmonen kyttäyskielto, eli jäi kauas esteestä. No tokalla apinanraivolla sain sen siitä yli. Sitten tuli semmonen kiva vaihe, Verute rupesi liikkumaan hyvässä rytmissä, ja minä löysin etäisyydet hyvin, kunnes tuli ampparieste. Se vaan jäi tököttämään eikä liikkunut mihinkään, tulos oli tietty hylätty. Kolmannella sain sen onneksi survottua yli.

tässä se ampparieste hylätyn jälkeen. :D on muuten hirvee kuva

aika huono kuva mutta oli ainut joten ei jäänyt vaihtoehtoja...

Loppupäivän kattelime kisoja Tiiiun kanssa ja illanlopuksi kävimme ponien kanssa rivieralla tekemässä kävely lenkin. Ja tietty mentiin siitä läpi, oli muuten syvää.

Yövyimme porkkanassa, joka sijaitsee lähellä derbykenttää niin kaikki oli oikeastaa tosi lähellä, ponit, kisapaikka, auto,.. Verute yötyi haimihallin päädyssä olevassa jabakarsinoissa.

Tosta mentiin ponien luo

Lauantainakaan ei onni suosinut meitä. Poni GP'een rata ei ollut vaikea ja esteet olivat tosi pieniä mielestäni verrattuna Hepen Poni GP'seen. Tälläkertaa verkassa meni vielä huonommin kuin edellispäivän kympin verkassa, en nähnyt mitään etäisyyksiä ja aloin panikoimaan mitä jos radallakaan ei löydy ja plaaplaapalaa. No oikeassa olin :D Radalla säntäilin vaan esteitä päin ja kolmos okserille tuli kielto kun kaarteessa aloin hidastamaan liikaa ja toin sen aivan liian vinosti esteelle. Toisella yrityksellä painoin vaan menemään sitä okseria päin ja siihen tuli joku hirveä etäisyys, mutta poni oli kiltti ja hyppäsi kuitenkin.
Okserilta oli suoraan kuusi normiaskelta pysty-pysty sarjalle ja olin tulossa siihen ihan hyvällä kuudella, mutta poni päätti ettei nyt hypätä.

poni gpeestä amppari este

Tässä kolmoseste johon tuli ensimmäinen kielto Poni gpeessä

No nämä kisat päättyivät näin seuraavaksi menimme Tuomarin kylään vetäsemään 100 ja 110, siitä olenkin tehnyt jonkun postauksen, mutta tulokset olivat 12 vp (1 kieltoa 2 tiputusta) ja 110 0-8 (uusinnassa kaksi pudotusta) ei ollut yhtään tasaista menoa.
                           
                           Dumista tähtäsimme Riihimäelle aluekisoihin hyppäämään yhden 110 cm. Riksussa sujuikin jo tasaisemmin.

Radalla verute oli tasaisen reipas ja kuunteli hyvin apuja. Yksi pudotus tuli okserilta johon toin Veruten aika lähelle. Olin tosi tyytyväinen rataan, koska dumissa oli semmosta eteen, taakse menoa ja Riksussa radalla löysimme tasaisen rytmin jonka ansiosta etäisyydet osuivat paikoilleen.

Riihimäen jälkeen oli parin viikon kisatauko ja hyppäsin jollain viikolla vähän itekseen pieniä kun ei ollut tuntia.

tähän tuli aika jännä hyppy kun esteen alla oli pirpun mielestä jotain jännää :)

Kädet taas miten sattuu

Parin viikon kuluttua palasimme taas kisojen pariin. Lähdimme kohti Helsinkiä, menimme husööseen hyppäämään perjantaina ja sunnuntain a110 ja 115. Tästäkin olen jo tehnyt postauksen mutta juu, tulokset olivat perjantain 110 12 vp (kaksi aika turhaa puomia ja yksi kielto vedelle) ja 115 hyl, (ykköselle ensin semmonen sikailukielto, eli jäi pomppimaan kauas esteestä ja sitten hieno ilmalento esteen sekaan tokalla). Eli husöössä ei mennyt ihan suunnitelmieni mukaan... 

Kuvia ei valitettavasti  löytynyt sieltä :(
Sen jälkeen menimme ypäjälle! Jee taas... Hyppäsimme kaksi kymppiä siellä, toinen niistä oli metsäkentällä ja toinen juhlakentällä Verute oli verkassa aika hyvä tuli monta kivaa hyppyä, ratakin sujui hyvin kunnes tuli este joka on poispäin muista hevosista. Verute jäi tököttämään taas jo kauan ennen estettä ja pukitteli aina kun annoin pohjetta tai raippaa... Juhlakentän kympissä oli sama juttu, mutta vaan aikasemmalle esteelle, jo kakkoselle. Se on tosi turhauttavaa kun se rupee sikailmaan jo kauan ennen estettä pukittelemalla, mutta kun yritän laittaa ponia eteenpäin se vaan pahentaa tilannetta. :/ Laitan jossain vaiheessa tänne videota niin näätte mistä puhun :D

Tänään meillä oli hyppäri, jee :) Ja Tiiu tuli kuvailemaan joten tuli tosi paljon  kuvia :) Estetunti meni tosi kivasti, teimme tosi paljon tasaisen työskentelyä ja hyppäsimme vain pieniä. Etäisyydet tulivat hyvin eikä tullut yhtäkään paniikkiratkasua! Se on jo saavutus. :D 

Eli nää seuraavat kuvat on (c) Tiiu Tiihonen

söpö poni :)

 

Tää on jotenki tosi hauska kuva jos kattoo verpin ilmett :D

 

 

 

 

 

makaa ny viel enemmä kaulal hei

 

 

Seuraavaksi mennään lauantaina laaksolle hyppäämään metri ja toivotaan ettei poni sikaile siellä. Tästä postauksesta tuli ehkä oudoin ikinä, muta toivottavasti saatte selvää (:

Tallinna!! / Laura

Tallinnaan äkkilähtömme starttasi torstaina Helsingin Länsiterminaalista kello 18:30. Silloin olimme kuiva omenasiideri kädessä katselemassa ikkunasta Helsinkiä ja juoruilemassa äitini ja ystäväni kanssa. Olimme selvinneet laivaan loistavasti junan ja raitiovaunun kautta ja löytäneet hyttimme autokannen alapuolelta. Meillehän hytti maksoi 25 euroa, ja sen lisäksi jokainen maksoi oman buffet-illallisen.

Syömään pääsimme yhdeksältä, ja nälkä olikin aivan älytön. Söimme myös aivan aivan liikaa ja meinasimme päätyä nukkumaan jo ennen yhtätoista. Kuitenkin bailuintomme heräsi pistäydyttyämme baarissa yksillä ja kävimme vaihtamassa vaatteet vähän enemmän bilevaatteiksi. Kahdentoista jälkeen laivan disco olikin muuttunut vähän paremmaksi menomestaksi, ja päädyimme bilettämään ankarasti aina puoli viiteen saakka. Ainut huono puoli oli se että joku tumpelo onnistui heittämään mustikkashotit päälleni, jonka seurauksena siis haisin aivan järkyttävälle kermavaahtolitkulle. YÄK!! Ilta oli kyllä ehdottomasti onnistunein pitkästä aikaa - ystäväni on maailman parasta seuraa ja myös laivalla on aina hyvä tunnelma discoissa.

Suihkun kautta pääsimmekin sitten nukkumaan ja aamulla herätys oli noin kolmen tunnin yöunien jälkeen. Suuntasimme aamupalalle - ehdottomasti maittavin aamiainen pitkään aikaan! Oli munakokkelia, nakkeja, leipiä ja kaikkea mitä ikinä uskalsi toivoa! Aamiaisen jälkeen siirryimme vaihtamaan vaatteet kaupunkivaatteisiin, etsimme meidän maihinnousukorttimme ja suuntasimme kulkumme muutamaan vaatekauppaan. Mitä vaatteita ei tällä kertaa mukaani tarttunut, sillä etsin vain tietynlaista mekkoa ja olin ylikriittinen sen suhteen. Pyörähdimme vielä superalkossa ja jos totta puhutaan, niin sieltä sitten muutama matkamuisto tuli mukaan.

Siirryimme sitten takaisin hyttiimme, tosin kävimme hakemassa vielä välissä yhden patongin. Nukuimme noin kolmeen asti jonka jälkeen siirryimme jonottamaan ulospääsyä. Olimmekin sitten ensimmäisinä marssimassa ulos puoli viiden aikoihin kun laiva saapui satamaan. Siitä kipitimme nopeasti raitiovaunuun ja siitä junaan jonka jälkeen pääsin viimeinkin sitten kotiin lepäilemään. Saimme kyydin kotiin poikaystävältäni jonka luokse päädyinkin sitten nukkumaan yöksi. Kyllä väsytti!!

Terveisiä siis rapakon toiselta puolelta!!

- Laura

riemunpäivä / Laura

SE ON KANTAVANA !!!! 

Maailman kahdeksas ihme on tapahtunut - tänään ultrattiin tiineeksi tamma Ganz Bunte orista Satisfaction II.

- Laura

Hevosen kuin omistajansa? / Laura

en osaa kirjoittaa enää edes äidinkieltäni - onkohan tuo otsikko kieliopillisesti oikein?

Innostuin hevostalli.netissä lukemaan hienoa keskustelua, jossa pohdittiin pitkään onko hevoset omistajansa näköisiä - tai päinvastoin?

Aloin pohtimaan pitkään kysymystä, näytänkö hevoseltani? Tällä hetkellähän ratsuinani toimii (tai on toiminut aina Diptonin jälkeen jossa viimeksi kilpailin isompia luokkia kun olin 11-vuotias) tumma"hiuksiset" otukset. Toki välissä ratsuinani oli tammoja (Kaisu, Rowil, Tellu), mutta nyt olen vuoden verran mennyt nyt ruunalla.

Ulkomuotomme myös eroavat toisistaan - minuun kerääntyy jokainen herkku minkä syön, ja en jätä ikinä ruokaa lautaselleni (epäkohteliastahan se on!), Rasse taas on hyvin kevytluinen. Tosin nyt sekin on saanut kunnon kesämahan ja lihonut hirmuiseksi palleroksi. Onko se siis tullut vain omistajaansa?

Itse kuvailisin itseäni luonteeltani hyvin huumorintajuiseksi, hieman vaikeaksi ja kaaottiseksi tapaukseksi. Olen menevä, mukavuudenhaluinen ja perso ruualle. Rasse taas sen sijaan on hyvin lunkisti asioita ottava, joskus hieman jätkämäinen, mutta hyvin rento ja rohkea tapaus. Siinä missä minä olen itse hieman pelkuri, on Rasse hyvin rauhallinen ja ihanan luotettava tapaus. Olenhan minäkin luotettava - mutta en silti kuvailisi itseäni yhtä nöyräksi persoonaksi kun mitä Rasse on.

Rasse on myös hyvin valokuvauksellinen. Sillä on ilmeikäs, poikamainen pää ja etenkin esteillä se näyttää siltä miltä pitää. Itse taas onnistun valokuvissa vain harvoin - joskus edes hyvä yrityskään ei riitä ja näydän enemmän punaiselta pullapitkolta kun ihmiseltä.

Rasse jää myös paljon enemmän seinäruusuksi kuin minä - en malta olla paikoillani ja ystävystyn todella helposti. Toisaalta Rasse ei myöskään ärsytä ketään - itse varmasti ja'an enemmän mielipiteitä. Minusta yleensä joko pidetään tai vihataan.

Mitä yhteistä taas meillä on? Selvästi olemme ainakin rakastuneita esteratsastukseen ja rakastamme onnistumisen tunnetta. Rasse osaa todella olla ylpeä itsestään onnistuessaan! Ja huumorintajua kummaltakin löytyy - toisaalta itse olen vielä enemmän itseironinen ja vitsikkäämpi tapaus kuin tuo otus. Kaisulle jäin kyllä huumorissa ja päättäväisyydessä armotta kakkoseksi.

Kenties sanonta vastakohdat täydentävät toisiaan pätee siis myös meidän kohdallamme. Koen olevani Rassen kanssa parhaita kilpakumppaneita - pidän sillä hyppäämisestä enemmän kuin millään muulla hevosella. Sen kapasiteetti ja halu hypätä on jotain aivan muuta luokkaa kuin esimerkiksi Rowililla.

Millaiseksi sitten kasvaisi hevonen joka olisi peilikuvani? Pelottaa että Orvokista kasvaa sellainen - kenties äärimmäisen hyvä ja potentiaalinen, mutta samalla hyvin villi, arvaamaton ja vaikea tapaus. Ehkäpä rakkautta esteille - muttei halua näyttää sitä? Ja tietenkin kyky epäonnistua ratkaisevalla hetkellä.


täysin sama ilmekin!

- Laura