Sain vihdoin aikaa istua edes sekunniksi koneelle. Suuret kumarrukset heille jotka jaksavat käydä töissä ja samalla ratsastaa hevosen tai muutaman - minulle meinaa olla liian rankkaa.
Hyppäsin Rassella viikko sitten hieman ja viimeiseksi hyppäsin isoa rataa. Useimmat esteet olivat 135cm - vain viimeinen linja taisi olla pienempi. Rasse oli (kuten videolta kuuluu) tahmea kun liima, mutta onneksi sillä on suuri sydän ja paljon halua miellyttää. Meillähän oli pieniä jalkaongelmia kun tuo otus onnistui potkaisemaan kummatkin etukenkänsä jorpakkoon, ja arkoi jalkojaan muutaman päivän. Toivon siis todella että vaikeudut olisivat takana päin ja päästäisin vihdoin taas vähän edes vireeseen.
.jpg)
.jpg)
Husön kilpailut lähestyvät uhkaavasti, enkä tiedä olenko valmis vai en. Toisaalta 110/120 tasolla suorittaminen on meille rutiinia - mutta onko se, kun kisajännitys iskee?
Lisäksi oma terveys tuppaa reistailemaan. Vaikka siis vaikutan ihan terveeltä, on jalkoihini kasvanut älyttömiä patteja. Ne ovat kuin mustelmia ja kooltaan kuin paarman puremat. Lisäksi jalkani ovat niin turvonneet että minut rakastamat korkokengät eivät tule kysymykseenkään. Ja hyvä että edes ratsastussaappaat menevät kiinni (ne, joihin on talvisinkin mahtunut villasukka tai kaksi!). Ällöttää kun jalat on kuin 200kg painavilla ... Työterveyslääkäri laittoi minut sekä röntgeniin ja kuvattavaksi, muttei missään näkynyt mitään viittausta siihen miksi jalkojeni kohtalo on mikä on. Ilmeisimmin patteja kutsutaan kyhmyruusuiksi, mutta sen syytä ei siis saatu selville.
Lisäksi minusta virallisesti tuli sitten inttileski. Vihaan koko sanaa aivan yli kaiken, mutta yllätin itseni jopa oikeasti itkun partaalta jo ensimmäisenä iltana. En todella tiedä miten selviän puoli vuotta, mutta hirveästi ei vissiin vaihtoehtoja ole.
Viimeiseksi kaikkien iloksi pieni video, jossa näkyy noita pomppuja.
Ratsastukseni oli kaameaa ja kamera heiluu kuin merihädässä olevalla! Enjoy
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti