Innostuin hevostalli.netissä lukemaan hienoa keskustelua, jossa pohdittiin pitkään onko hevoset omistajansa näköisiä - tai päinvastoin?
Aloin pohtimaan pitkään kysymystä, näytänkö hevoseltani? Tällä hetkellähän ratsuinani toimii (tai on toiminut aina Diptonin jälkeen jossa viimeksi kilpailin isompia luokkia kun olin 11-vuotias) tumma"hiuksiset" otukset. Toki välissä ratsuinani oli tammoja (Kaisu, Rowil, Tellu), mutta nyt olen vuoden verran mennyt nyt ruunalla.
Ulkomuotomme myös eroavat toisistaan - minuun kerääntyy jokainen herkku minkä syön, ja en jätä ikinä ruokaa lautaselleni (epäkohteliastahan se on!), Rasse taas on hyvin kevytluinen. Tosin nyt sekin on saanut kunnon kesämahan ja lihonut hirmuiseksi palleroksi. Onko se siis tullut vain omistajaansa?
Itse kuvailisin itseäni luonteeltani hyvin huumorintajuiseksi, hieman vaikeaksi ja kaaottiseksi tapaukseksi. Olen menevä, mukavuudenhaluinen ja perso ruualle. Rasse taas sen sijaan on hyvin lunkisti asioita ottava, joskus hieman jätkämäinen, mutta hyvin rento ja rohkea tapaus. Siinä missä minä olen itse hieman pelkuri, on Rasse hyvin rauhallinen ja ihanan luotettava tapaus. Olenhan minäkin luotettava - mutta en silti kuvailisi itseäni yhtä nöyräksi persoonaksi kun mitä Rasse on.
Rasse on myös hyvin valokuvauksellinen. Sillä on ilmeikäs, poikamainen pää ja etenkin esteillä se näyttää siltä miltä pitää. Itse taas onnistun valokuvissa vain harvoin - joskus edes hyvä yrityskään ei riitä ja näydän enemmän punaiselta pullapitkolta kun ihmiseltä.
Rasse jää myös paljon enemmän seinäruusuksi kuin minä - en malta olla paikoillani ja ystävystyn todella helposti. Toisaalta Rasse ei myöskään ärsytä ketään - itse varmasti ja'an enemmän mielipiteitä. Minusta yleensä joko pidetään tai vihataan.
Mitä yhteistä taas meillä on? Selvästi olemme ainakin rakastuneita esteratsastukseen ja rakastamme onnistumisen tunnetta. Rasse osaa todella olla ylpeä itsestään onnistuessaan! Ja huumorintajua kummaltakin löytyy - toisaalta itse olen vielä enemmän itseironinen ja vitsikkäämpi tapaus kuin tuo otus. Kaisulle jäin kyllä huumorissa ja päättäväisyydessä armotta kakkoseksi.
Kenties sanonta vastakohdat täydentävät toisiaan pätee siis myös meidän kohdallamme. Koen olevani Rassen kanssa parhaita kilpakumppaneita - pidän sillä hyppäämisestä enemmän kuin millään muulla hevosella. Sen kapasiteetti ja halu hypätä on jotain aivan muuta luokkaa kuin esimerkiksi Rowililla.
Millaiseksi sitten kasvaisi hevonen joka olisi peilikuvani? Pelottaa että Orvokista kasvaa sellainen - kenties äärimmäisen hyvä ja potentiaalinen, mutta samalla hyvin villi, arvaamaton ja vaikea tapaus. Ehkäpä rakkautta esteille - muttei halua näyttää sitä? Ja tietenkin kyky epäonnistua ratkaisevalla hetkellä.
 |
| täysin sama ilmekin! |
onko rasse sun oma? :)
VastaaPoistaEi ole ei, ylläpidossa on :)
Poista- Laura
okei, luulin että se lähtee, mutta ilmeisesti olette saaneet jatkaa yhteistä taivalta? :) kivannäköinen on, olen lukenut blogia jo pitkään mutta nyt kommentoin ensimmäistä kertaa:)
VastaaPoistaNo siis myynnissähän se on koko ajan, mutta tällä hetkellä pysyy meillä :) tilanteet vaan muuttuu niin nopeasti, etten edes itse tiedä kuinka kauan saan pitää rassen itselläni!!
PoistaJa kiitos, vähän ollaan vaan pullavassa kunnossa kummatkin :')
- Laura