Katastofi vai onnistuminen ? / Laura

Phuuuh että on vieläkin sekava fiilis keskiviikkoisesta estetunnista! Toisaalta tunti oli onnistunut - mentiin lopuksi 130cm rataa, tuntui helpolta. Alkuverkka onnistui paremmin kuin ikinä ennen. Verkkahypyt menivät hyvin.

Tosin.

Mä tipuin.

Tultiin ensin tehtäviä x ja y, sitten toinen ratsukko lopetti ja meidän piti tulla viimeiseksi vähän isompi rata. Verkattiin yhdellä pystyllä 110cm - ok, sitten Teppo nosti 130cm. Ja siihen tyssäs. Syitä oli monia - tempo oli vähän löysä, edellisellä kerralla jätin sen vähän yksin, aurinko heijasti, hevonen oli vähän ajatuksissaan ja esteen osa heilui. Silti mikään niistä ei ollut tarpeeksi hyvä syy (minusta) kieltää, mutta stoppi mikä stoppi. Ja aivan "puskista". Ja siellä sitten maassa lepäsin, sattu aika pirusti takapuoleen ja pohkeeseen. Pohkeeseen heti mojova mustelma (jos osui satulaan - ja sehän osui koko ajan - niin sattui aika paljon!).

Kiipesin kuitenkin takaisin, mutta oikeastaan sinne hulahti monen kuukauden työ kerralla. Olen itse todella "kieltokauhuinen", sillä Rowil alkoi stoppailemaan välillä niin ettei sitä ammattikuskitkaan olisi saanu maaliin. Niistä olen oppinut että yksi kielto = pelkkiä kieltoja loppukausi.

Lopputunti meni sitten siihen, että yliratsastin raivokkaasti aina ja kokoajan. Tepon sanoin "sota pitäisi lopettaa kun on voittanut - ei jatkaa enää häviäjän nöyryytystä", mutten vain osannut muuttaa enää ratsastustani. Aivan liikaa kättä ja jalkaa, pumppaamista ja "höyryttämistä". Esteratsastuksen tarkoitus olisi kuitenkin olla siistiä ja kaunista katsottavaa, minun ratsastukseni näytti vain ja ainoastaan väkinäiseltä.

Jäi todella sekava olo. Toisaalta en ole ikinä mennyt Tepollakaan noin isoa rataa - tai kenties olen mennyt, mutta suorikus on paniikinomainen ja on hirvittänyt miten mä ikinä selviän. Nyt (kun pääsin yli siitä kieltokauhusta) homma tuntui "helpolle", mutta silti harmittaa että annoin tuon virheen tapahtua. No, tästä pääsee kai vain treenaamalla eroon - lets mennään siis!

MILLÄ TE OLETTE PÄÄSSEET ONGELMISTA YLI JOTKA OVAT 

"HEIKKO KOHTANNE"?

- Laura

"Vain minä osaan ratsastaa hevostani" / Laura

mielipidettä seuraa 

Usein törmään etenkin blogeissa siihen, että jos hevonen kulkee huonosti ja siitä huomautetaan, kommentoi ratsastaja takaisin (anonyymi)kommentoijalle "TUU ITE SIT NÄYTTÄÄ MITEN TÄÄ KULKEE niiih ei oo kuule nii helppoo mennä mun Heliviliä!".

Toki itsekin varmaan sortuisin siihen. Etenkin silloin kun tuntuu ettei mikään mene ihmisten mielen mukaan - milloin istun liian edessä, milloin takana. Millon jalkani ovat väärässä asennossa ja milloin vain näytän tyhmälle. Ja hevonenkin on väärän värinen - mutta ...

Totta puhuakseni uskon, että jokainen edes alkeet omaava osaisi / pystyisi / voisi ratsastaa kaikkia hevosistani. Okei, ne ei aina ihan kaikkein helpoimpia ole. Dipton vei radalla lähes poikkeuksetta niin ettei olympiatkaan auttaneet, Kaisu keuli ja pukitteli. Rowililla taas oli niin kova halu liikkua, että se tuntui räjähtävän alle. Rasse taas on luonteeltaan vähän jännittäjä. Silti JOKAINEN hevosista on ratsastettavissa - etenkin jos itse niille pärjäsin nuorena, en näe mitään syytä miksei joku muu voisi niille pärjätä.

Siksi siis minua kummastuttaa kuinka (poni)tytöt ikää 14v sanovat ettei heidän hevostaan / poniaan pysty kukaan ratsastamaan, koska ne ovat niin vaikeita. Kuitenkin he itse ovat niitä menneet ja ilmeisesti hengissä selvinneet. Miksi ratsastajat siis kokevat olevansa niin kovin ylimaallisen taitavia omien otustensa kanssa?

Ja mikä määrittää hevosesta niin vaikean ettei sille normaali ratsastustaitoinen (tai vaikkapa kokenut amatööriratsastaja) pärjää? Tietenkin keulivat, pukittelevat jne häiriökäyttäytyvät tietenkin ymmärrän, mutta monesti tuntuu että omien hevosten vaikeuksia suurennellaan vain jotta itse vaikuttaisi olevan niin paljon parempi kuin kukaan muu.

Lisäksi myös tuntuu että ratsastustaidottomuutta (siis ponin "tottelemattomuutta", ns. "vaikeutta") korvataan upeilla varusteilla ja hylätyt radat ja valtavat virhepistemäärät kielivät vain siitä että poni / hevonen / aasi / muuli oli nyt vähän vaikea tänään. Ei toki sillä - jokaisella on huonoja päiviä, mutten silti sanoisi ettei ratsastajaa vaihtamalla joskus jopa joku tulos paranisi...

Lukeudunko kuitenkin itse tähän sarjaan, kun voisin jopa kuvitella osaavani ratsastaa aika monen bloggaajan "ongelmahevosia"? Ja uskokaa pois, välillä tekisi mieli ottaa haaste vastaan näiltä "TUU VAA KOKEILEE KU KERRA OOT NII HYVÄ". No miksei - en voi luvata että selviän naarmuitta, mutta hengissä varmasti. Niin monta vuotta on kuitenkin tultu istuttua hevosten selässä ettei kovin montaa oikeasti aivan mahdotonta otusta ole tultu mentyä. Itseasiassa ei ensimmäistäkään. Enkä usko että kenenkään bloggaajan hevonen tekee poikkeusta. Tai ehkä jonkun, mutta ei kovin monen kuitenkaan. En halua silti siis sanoa olevani erinomainen - lähinnä korostaisin siis sitä ettei kovin monen hevoset olekaan niin spesiaaleja kun ihmiset kuvittelevat niiden olevan!

phuuh menin jo itsekin ihan sekasin ... tipuin tänään ja rustausta Tepon tunnista tulossa :) Ottakaa kantaa - risuja, ruusuja tai vaikka tylypahkan kirjeitä.

- Laura

Vanhoja kuvia 1/2 / Laura

Pienestä lähtien olen ollut kyllä oman arvoni tunteva prinsessa ;)

Harrastin myös yhden kauden ringetteä. Tosin en ikinä tajunnut miksi siniviivan yli piti syöttää - olin siis varmasti joukkueemme onnettomin pelaaja.

Dipton hankittiin kun olin 9v vanha. Aikamoista tappia sai Dipton raahata mukanaan vuodet....

Ikää seuraavissa kuvissa on tietääkseni 10 tai 11 vuotta. Jos ihan totta puhutaan - kuinka moni olisi arvannut? Olen siis ratsastuskoulun kasvatti eikä esimerkiksi vanhempani ole hevosihmisiä :)

 Taisin olla ehkä 11 kun värjäsin hiukseni punaisiksi. Seuraavat kuvat ovat siltä kesältä :) Olin ratsastustunneilla Tahko Areenalla Diptonin lomaillessa laitumella (yksinään) mökkimme vieressä.

Ihanin kaikista poneista oli Felix - yksisilmäinen poni jolla oli kapasiteettia vaikka mihin! Tulimme todella hyvin toimeen tuon otuksen kanssa, ja toivon että se eli hyvän loppuelämän - hippoksen mukaan Felix saatettiin haudan lepoon vuonna 2011.

Seuraavat kuvat menevätkin sekalaisessa järjestyksessä - vuosi on ollut varmaan 2007 tai 2008.

Rowil oli myös todella kova hankkimaan ruusukkeita alusta asti. Yhtenä kautena taisi olla lokakuu kun menimme kisoihin josta EI tullut ruusuketta mukaan - ja kisasin silloin paljon.

Ahkera sijoittuminen palkittiin kahtena vuonna aluerankingin voittona. Taisin olla ensimmäinen joka siihen kykeni kaksi kautta peräkkäin - olin myös niin nuori etten saanut vielä kilpailla kansallisia luokkia ja siksi oli kierrettävä 'vain' aluekilpailuja.

Siinä muutama kuva - jatkoa seuraa vielä! Hyvää viikkoa ♥

- Laura

Perjantain estetunti / Sara

Moikka !
Meillä oli perjantaina estetunti ja sain kuvaajankin mukaan! Tosin ei tullut videota...
Tämä estetunti meni aika hyvin en sähläillyt niin paljon kun ennen. Etäisyydet löytyivät useimmiten hyvin ja rytmikin alkaa löytyä. :)

Aluksi tehtiin vähän koulutyöskentelyä, ja sitten mentiin kavaletteja, Verute tuli tosi hyvän tuntuseksi niillä, vaikka aluksi sähläsinkin enemmän. Sitten menimme pieniä esteitä silleen loivalla v-linjalla, niin kun ensin kavaletti sitten viisi lyhyttä askelta ja pysty (jossa oli vesimatto alla!) ja kuusi rentoa askelta kavaletille. Sitä mentiinkin vähän aikaa kun ei aluksi sujunut.

Ku saatiin se sujumaan alettiin hyppäämään, ja se alkokin sujua paremmin, mutta välillä jouduttiin huomauttamaan etten pelkästään matkustaisi kaarteissa. Lopuksi mentiin rata, joka meni kohtalaisesti ja jouduin tulemaan pari kohtaa radasta uudestaan.

tässä olisi vähän kuvia:

 

 

mun kädet on taas tosi hienosti...

 

 

 

Kouluratsastaja vai esteratsastaja ? / Laura

Huhhuh mitkä kaksi treenipäivää!

Tiistaina menin pitkästä aikaa koulua. Videoin lähes kaiken mitä tein, mutta julkaistavia videoita tuli noin nolla kappaletta. Ihan itkettää kun katson ratsastustani - aivan liikaa kättä, liian vähän jalkaa ja istun aivan liian takana satulassa. Toisin sanoen siis fuskaan!

Kuvat on videolta napattu ja siksi laatu on mitä on.

Laitoin ensimmäistä kertaa Rasselle gramaanit. Sillä on joskus tapana (kun ei hypätä) olla keskittymätön ja tätä asiaa korjasin sillä että gramaaneilla ns. pakotin sen töihin. Ei siis kuikuilua vaan hophop töihin! Oli ihan toimiva kikka, joskin sanoin etten voi käyttää apukeinoa kovinkaan usein jos en halua ylihysteeristä hevosta.

Menin myös pitkästä aikaa Diptonin! Muuten hyvä, mutta sillä ei voi kisoihin mennä ennenkun aidat ovat korkeampia raviskalla - mua vietiin kun märkää rättiä.

tyylinäytteemme

tyylinäyte II

Dipton on muuten maailman paras mummokuljetin, mutta esteillä se sinkoaa ihan mihin tahansa suuntaan. Välillä se puree kuolaimeen ihan totaallisesti ja vain lähtee juoksemaan. Silti sen paras ominaisuus on se, että tiedän ettei sieltä voi tippua kovinkaan helposti ja mitään ultratyhmää Dipton ei tee.

Keskiviikkona sitten päästiinkin itse asiaan Rassen kanssa - esteratsastukseen - hyvä tosin kertoa kuinka makee fiilis oli kun ei ole mitään todistusaineistoa! Lopuksi kuitenkin rata oli 135cm (ja tässä en fuskannut - kaikki vaadin olevan 135cm, en antanut itselleni armoa edes esteellä numero yksi tai sarjalla). Ja meni paremmin kuin koskaan. En tiedä oliko edellispäivän "hysteerisyys" siirtynyt vai mitä oli tapahtunut, mutta voin vannoa että vielä 10cm olisi voinut olla radalla korkeutta lisää ilman ongelmia. Tosin sillon pitäisi olla jo kuski joka osaisi jotakin, minulla ei nimittäin pää kestä...

Ainiin. Ja silläkään sekunnilla hevonen ei edes epäröinyt kun verkassa toin sen suoraan läpi 130cm pystystä. En voi käsittää miksi se luottaa muhun niin paljon - seuraavalla kerralla se tuli ihan yhtä rohkeesti kohti.

Meillä on tässä vähän kaikenlaista plääniä keksittynä, mutta niistä en kehtaa kertoa ennen toteutumista.
Noloa sitten syödä hattunsa ku ketuiks menee.

- Laura

Ainiin, massan mukana myös kysymyksiä voitte lähettää ask.fm kautta!! Suora linkki MINULLE 

Hr laakso 17.8 2/2 / Laura

Miksei tää kurkkukipu häviä?!?! huomenna nieluviljelyyn ...

Lauantaina suunta taas Laaksolle. Luokkina 110cm (367.1) ja 120cm junnucupin finaali (am5).

110cm 

Verryttelyssä hevonen tuntui yllättävän hyvältä. Se oli rento, kuuliainen ja innokas tekemään töitä. Kenttä oli vähän märkä ja pelkäsin sen olevan liukas, onneksi luuloni oli vääriä. Verryttely meni vähän kuitenkin reisille sillä kilpailu eteni kuin mummo suossa - aivan älyttömän hitaasti ja tuntui ettei oma vuoroni saapunut realistisen ajan sisällä. Hevonen tosin oli niin kiva, olisin voinut vain hypellä pitkät pätkät verkassa!

Rata alkoi okserilla verryttelyä kohti - toinen ja kolmas este oli linjassa taas katsomon puolella. Rata oli yllättävän helppo ja pieni ja vasta viimeisellä sarjalla tuli kosketus puomiin. Onneksi kuitenkin se jäi vain heilumaan ja pääsimme uusintaan. En mennyt kovin pieniä teitä - kääntelin rauhassa ja annoin hevosen edetä pohjan kunnon huomioiden. Tulos 0-0 ja 15/68 

120cm

Rata oli PIENI! En voinut mitään pienelle pettymyksen tunteelle kun radan kävelin lävitse - muutenkin starttaajien joukossa oli niin hyviä ratsukoita että tiesin jo uusintaan ratsastavien määrän olevan suuri. No, yllättävän monella kuitenkin ns. vahinkopuomeja tuli mukaan, mutta uusinnassa silti oli 10/22 ratsukkoa. Alkuratamme oli hirmu hyvä, loppurata oli kohtuullinen. Rasse vähän alkoi väsyä ja jouduin tsemppaamaan sitä esimerkiksi viimeisellä esteellä raipan hipaisulla.

Uusinta ei ollut paljoa isompi, mutta ehkä nyt olisin jo käsittänyt sen 120cm radaksi. Varmaa nollaa ei kannattanut yrittää vaan mennä riskillä ja se onneksi toimi tällä kertaa. Väänsin kaasua ja hevonen totteli todella hyvin ja hyppäsi meidät viidennelle sijalle!

Kilpailut menivät siis ihan nappiin - olin myös ylpeä itsestäni sillä jaksoin ratsastaa jokaisen esteen huolella. Yleensä kuten kaikki varmaan muistavat on mulla vähän tapana napata yksi - kaksi puomia ihan vain siksi että vähän "ratsastelen" esteille ja niiden välissä. Nyt muistin jokaisessa kaarteesta mennä eteenpäin ja ratsastaa takapään alle ja nokan ylös.

Saimme myös paikan HIHSsin junior tourille joka on kahtena päivänä 120cm ja jos onni on myötä niin kolmantena päivänä 130cm. Tässä kohtaa tuuletan villisti - ihan törkeen hieno fiilis!!

Seuraavaksi kisoissa pitäisi taas alkaa starttaamaan 130cm tasoa - 110cm tuntuu niin onnettoman pieneltä SILLOIN KUN SUJUU! Jos taas itse möhlin niin sekin on aivan liikaa.... Toisaalta hevonen on taas ollut tosi hyvä ja etenkin nyt Laaksolla palaset oli ihan kohdallaan.

- Laura

Hr 17.8 laakso 1/2 / Laura

110cm jämäsijoitus.
120cm am5 junnucupin 5 sija!

Ja naps näin kvaalit hihssin junior tourille hankittu!

Tarkempaa postausta myöhemmin

- Laura