KERRA 27.4

Eilen starttasimme joskus kymmenen aikoihin hakemaan Ipeä. Olin muistanut vasta aamulla ilmoittaa Nealle milloin tulemme hakemaan, onneksi Nea kerkesi ... ai miten niin hoidan asioita vähän toisella kädellä hutiloiden? Kimpsut ja kampsut ja heppa kyytiin ja eikun nokka kohti Keravaa.

Ensimmäinen luokka 90cm kesti aivan luvattoman kauan. En tiedä miten voi olla mahdollista että vaikka saavuimme noin puoli tuntia luokan alun jälkeen (en siis kävellyt rataa) jouduimme odottamaan kaksi tai kolme tuntia että pääsen ratsaille!

Verryttely sujui tavalliseen tapaan, ratsastin ensin sisällä hieman pohkeenväistöjä ja ulos siirryttyä hyppäsin muutamia pieniä esteitä ja sitten isompia. Ipe oli aika ok, harmittavan jyrä se kyllä välillä oli ja jouduin pysäyttelemään sitä esteen eteen muutamia kertoja kun ei vain meinannut hevonen malttaa ja odottaa tarpeeksi.

Rata sujui myös oikein hyvin, ja tuntui aika 'pieneltä' jo meille. Ipe oli aika vahva edestä, mutta kun sitä ratsasti hieman saksalaisittain (vahva tuntuma ja vahva istunta) laukkasi se hyvin ylämäkeen. Tulos oli 0-0 ja sijoitus (15/90) 8/45 kun luokka jaettiin.

Metrissä olinkin lähtönumerolla 60, eli siinäkin välissä oli aikaa vaikka kuinka paljon. Istuskelin sitten katsomossa muiden TUURilaisten kanssa ja suunnittelimme grillibileitä. Oli ihan huikeeta nähdä kavereita pitkästä aikaa - tai no, viimeksi nähtiin maanantaina ...

Kun luokassa oli huoltotauko, kävin laittamassa Ipen kuntoon. Verryttelin aika samalla tavalla kun edelliseen luokkaan, tällä kertaa sisällä kuitenkin avoja ja sulkuja ja ulkona vähän enemmän kävelyä ja vähemmän hyppyjä. Hyppäsin kertaalleen verryttelyssä tasaokserin (110cm ja pituutta 110cm) - ja wow mikä fiilis hypystä tuli! Ipe hyppäsi todella ketterästi ja isosti okserin eikä todellakaan hipaissutkaan puomia. Jee, ehkä se 110cm radat eivät ole lainkaan kaukana enää!

Rata oli arvostelulla A.2.0 eli aikaratsastusta alusta loppuun. Olimme sopineet Nean kanssa jo ennakolta että otan rauhassa koko radan ja toteutin sitä parhaani mukaan. Toki käänsin jos jostain mahtui, mutta en alkanut väkisin vääntämään. Ennen kuitenkin estettä kahdeksan käänsin tiukan mutkan - ja unohdin aivan pohkeet. Ipe on niin iso hevonen että se tarvitsee todella paljon pohjetta tuekseen jottei laukka sammu. No hupsis, siirryimme sitten raviin. Hetken mietin että teen voltin, mutta koska rata oli puhdas siihen mennessä, niin päätin vain jatkaa ja ottaa vaikka sitten tyhmän kiellon tai puomin. Ipe kuitenkin päätti asian olevan ok ja hyppäsi okserin jostain laukka - ravi sekotelmasta puhtaasti yli!

Tulos oli tästä luokasta 0 virhepistettä ja 15/68!

***

En tiedä ollenkaan vielä mihin olen seuraavaksi menossa kilpailuihin koska kyydilläni (isä <3) on hieman nyt menoa toukokuussa, eli ensimmäistä kertaa varmaan ikinä minulla on se kuuluisa kyytiongelma! Ajattelin kuitenkin nyt treenata aika paljon toukokuussa, ja sitten kesäkuussa jatkaa 100cm ja 110cm luokista. Ipetsulla kun tuota on kokoa on siunaantunut niin ei sillä vielä ihan metrisetkään tunnu isoille. Tietenkin rutiinia tarvitaan reilusti jotta ne myöskin pysyvät ylhäällä jatkossakin. Olen muuten viimeksi tiputtanut puomin HIHSsissä. Hassua.

Kevään jatkoja - vieläkään varsaa ei ole tullut. 9pv yli jo....

- Laura