maanantai 9. joulukuuta 2013

TRS 8.12 / Laura

Toiset kilpailut meille Bagin kanssa tiedossa. Torstaina Tepon valmennukset meni niin hyvin että päätin uhmata kohtaloa ja hypätä kuitenkin sen metrin Tampereella.

Tullessamme kilpailupaikalle kävin maksamassa ja katsomassa radan - ihan ok, yksi vähän teknisempi tehtävä radan keskivaiheilla muttei kovin kummallinen. Bagira jaksoi seisoskella trailerissa ihan hiljaa ja kun otimme sen pihalle niin se vain seisoskeli ja katseli ympärilleen. Söpö poni ♥

Kävelin ensin ulkokentällä ja kun maneesiin mahtui niin siirryin sisälle. Bagira tuntui olevan kun kotonaan, ja ylipäätänsä sen kanssa oli hirmuisen helppo toimia. Sitä ei hirvittänyt yhtään että hölkkäilin vieressä ja taputtelin käsiä yhteen (oli muuten vähän kylmä) vaan enemmänkin se vain vilkuili että missä esteet mahtaisivat sijaita. Otin muutamia verryttelyhyppyjä ja kohta olikin aika mennä radalle. Näytin muutaman esteen ja sitten suuntasimmekin jo ykköselle. Rata oli todella hyvä ja siisti - aivan eri tunne kuin Jokeran kilpailuissa. Yksi hipaisu tuli sarjalla kun päästin oman ylävartaloni kippaamaan, mutta eipä onneksi se virhe kostautunut puomilla.


Metrin rata oli taas suhteessa helpompi - harmikseni vain paljon haahuilua ja pitkiä teitä. Yleensä sellaisilla radoilla kerkeän tekemään liikaa. Olimme radan katsottuamme menossa laittamaan Bagia, mutta onneksi emme olleet kerenneet vielä lähteä sillä verryttelyssä tapahtui onnettomuus ja ambulanssia jouduttiin odottamaan puolisen tuntia. Kun ratsastaja oli saatu ammattilaisten hoiviin pystyttiin kilpailua jatkamaan.

Verryttelin aika samalla tavalla kuin edelliseenkin luokkaan - laukkaa ympäriinsä ja sitten muutamia hyppyjä.
Radalle mennessä vähän jännitti, mutta oikeastaan tiesin kyllä taitotasomme ja rata oli niin simppeli että oli vain pakko skarpata ja lähteä radalle. Rata sitten sujuikin oikein kivasti ja tuloksena oli taas nolla!


Radan jälkeen kävelin hetken aikaa ja sitten siirryin traikulle purkamaan Bagia. Hauskinta oli kun ripustin ohjan sen korvaan roikkumaan kun laitoin omaa takkini vetoketjua kiinni. Hevonen vain seisoi paikallaan hievahtamatta. Aika mutkaton tapaus.

Jep, semmoinen reissu tällä kertaa! Ajattelin kohta lähteä ratsastamaan. On nätti kelikin ulkona ;)

- Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti