Torstaina suuntasimme taas Tepolle. Ei ollut kauheasti vapaata tälläkään viikolla, olin lähes joka päivä töissä ja jos en ollut niin oli pakko käydä kavereita moikkaa edes pikaisesti. Kehitin myös itselleni lisäjännitystä unohtamalla meikkilaukun alkuviikosta Nikolle - piti siis kaapit kääntää ympäri että jotain sai aamulla laitettua naamaan ennen töihin kiiruhtamista.
Tepolla aloitimme verryttelemällä hieman ravissa kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen siirryimme kahdelle täyskaarrolle josta muodostui kahdeksikko. Tehtävänä oli ylittää puomi, siirtyä käyntiin ja siitä takaisin raviin ja myöhemmin laukka - ravi - laukka siirtymiset. Onnistuminen oli jo yllättävän lähellä, vähän jäi kuitenkin puuttumaan. Bagira myötäsi jo muutaman kerran ok, muutaman kerran sitten tuntui että jäätiin vain hangoittelemaan vastaan.
Hyppäsimme alkuun innareita, jonka jälkeen menimme pientä (80cm?) s-mutkaa, ja siitä vähän pidempää rataa. Kyse oli tarkkuudesta ja pelkästä tien ratsastuksesta, laukka-askeleita sai ottaa 'oman maun mukaan' tarvittavan määrän. Kaikki onnistui ihan kohtuullisesti, joskus jäin vain jarruttamaan liikaa. Hyppäsin sillä Diptonin kimblewickillä joka on ihan ok kuolain, mutta edelleen vähän liian "iso" mutta menee nyt paremman puutteessa.
Viimeiseksi tulimme vähän isompia esteitä, korkein taisi olla noin 110cm okseri jolla hevonen jo väläytti oikein hyppyä! Tuntui todella hyvälle ja helpolle.
Mitä opin tästä kerrasta?
Siirtymisissä paina hevosta ulospäin pohkeella - ei pääse vastustelemaan kuolainta liikaa. Usko vieläkin siihen hevoseen. Pysy suunnitelmassa ja jos joudut sitä muuttamaan, tee se loppuun asti.
Entäs viikonloppuni sitten?
Perjantain ja lauantain olinkin sitten töissä ja Bagira sai tuolla isolla laitumellaan tepastella ympäriinsä. Lauantaina töiden jälkeen kaverien kanssa lähdimmekin käymään Hämeenlinnassa katsomassa erästä kaveriani joka oli päässyt intistä iltavapaille. Siinä sitten istuttiin Hämeenlinnan jossain kuppilassa muutama tunti ja oli niin hauskaa ettei mitään rajaa. Tulen nykyään toimeen yleensä paremmin poikien kuin tyttöjen kanssa, joten ehkä se selitti myös illan hauskuuden. Siirryimme siitä sitten 'kotikaupunkiin' jatkoille ja ilta päättyikin vasta joskus kolmen aikaan omaan petiin nukkumaan.
Tänään suuntaankin sitten taas ratsastamaan, tarkoituksena olisi mennä ihan rennosti ja hakea vain sitä samaa vanhaa, - tuntumaa ja rentoutta.
Olen myös aloittanut jo tekemään kokoavaa postausta kaudestani, mutta se tuntuu todella pahalle ... tämä oli nimittäin taas verrattuna viime vuoteen aivan uskomaton kausi ja harmittaa että se on nyt ohi.
Palaillaan,
xx Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti