Vähän kuulumisia ja joitan vanhoja kuvia / sara

En ole postaillut TAASKAAN pitkään aikaan, vaikka lupailin alkaa taas innokkaasti tänne kirjoittelemaan. Mutta mulla on ollut myös syyni, koulut alkoivat ja viime viikonloput on kulunut kilpailuissa. Verppi meni viimeksi Riihimäellä metrin ja Tuisku meni sillä, koska on ollut niin possu. Meni kuitenkin hyvin, lukuun ottamatta postilla hyppiinpystymisiä ja pukkeja. Viimeseltä esteeltä, sarjalta putosi b-osa kun sarjaväli jäi kuulemma lyhyeksi kun poni meni kovaa. :D'
 Menen itse tänä viikonloppuna laaksolle metriin kokeilemaan sikaileeko se mulle vielä, jotenkin tuntuu, että se sikailee, vaikka ei saisikaan ajatella noin... 

Tänään meillä oli koulutunti, joka meni noh... Aluksi se oli jotain hirveää mutta lopussa oli pari kivaa pätkää. (: Tehtiin avoja ravissa ja laukassa siirtymisiä ja vastalaukkaa

 Ollaan Tiiun kanssa yritetty tehdä 2338764347 videopostausta, mutta yhtäkään emme ole saaneet blogeihimme, mutta yritän saada jonkun niistä tänne, jos me vaikka innostuttaisiin tekemään tallipäiväpostaus :D

Maailman ihanin poni vaikka se välillä onkin vähän ärsyttävä :D En voi ikinä kuvitella myyväni Pirpua

                    

awwss kattokaa sen sulosia silmiä <3

Vitsi sil on ohuen näkönen kaula!

                       

Mun lempparikuva Verutesta!

                                   Pahoittelen kuolemantylsää postausta , mutta pakkohan mun oli jotain tänne laittaa kun Laura on tehnyt jo miljoona postausta mun jälkeen.:D

HyUra hyvinkää 11.8 / Laura

Ensimmäistä kertaa nurmella sitten katastrofi Kemiön vuonna 2011! Olimme siis Hyvinkäällä hyppäämässä aivan taivaallisen hyvällä pohjalla ja hyvällä kelillä. Ehdottomasti yksi kesän onnistuneimmista kisoista - ainut miinus oli vähän pieni parkkipaikka. Nytkin "tynkäkisoilla" parkkipaikka oli ihan tupaten täynnä!

Rata oli kuitenkin tilava, pohja piti täysin, verkka oli tarpeeksi iso ja ympärillä oli tilaa alkuverrytellä ilman että oli hyppäävien ihmisten tiellä.

110cm verryttelyssä itse yritin vain selvitä hengissä. Olin (ja olen yhä...) älyttömän kipeänä. Ääntä ei lähde pihaustakaan enempää ja henki ei meinaa kulkea. Ratsastin siis tapani mukaan todella tunaroiden - ensimmäiselle esteelle lähestyminen oli ok, mutta kaarteessa kakkoselle hevonen levisi ulos ja tuli aivan liian hitaasti ja löysästi kakkoselle. Sieltä puomi mukaan. Kolmoselle ratsastin eteenpäin - este ok - mutta neloselle taas kurvista aivan aivan pohjaan ja kiltti hevonen hyppäsi ihmeeksi puhtaasti yli. Loppurata meni niin ja näin, mutta harmitti aivan pirusti etten opi vanhasta tavasta pois!

Radan jälkeen Teppo sanoi hevosen olevan hyvässä tikissä, mutta huomautti juuri omasta virheestäni ja käski seuraavassa luokassa ratsastaa eteenpäin kaarteesta - silloin saan myös hevosen helpommin suoristumaan.

120cm olikin sitten jo ihan omaa luokkaansa. Verryttelyssä taas todistin maailman rehellisintä hevosta joka hyppäsi kaiken ihan kyselemättä ja ... ei sitä tunnetta edes voi kuvailla minkä Rasse antaa. Niin kiltti ja yksinkertainen ratsastaa!

Rata olikin sitten tosi hyvä. Vähän toki jäin välillä jäkittämään, työnsin sarjalle ja toisen vaiheen viimeinen este sitten tulikin alas työnnön seurauksena. Olin niin poikki radan jälkeen etten voinut uskoakkaan. Räkä poskella sitten kävelin hevosen kanssa kun toimihenkilö tuli kertomaan että oli napannut pudonneen kengän! Ensimmäisen esteen jälkeen hokkikenkä oli sanoutunut irti, mutta silti pohja oli ollut todella hyvä ja pitävä sillä Rasse ei hetkeäkään epäröinyt.

Ainiin. Olisin ollut kympissä toinen ja voittanut 120cm luokan ilman tiputuksia .... nojaa, se täydellinen onnistuminen kyllä antaa oottaa itseään!!

- Laura

Erikoispostaus ideoita ? / Laura

Näin kesän lopetuksen kunniaksi, mikä kiinnostaisi teitä? Haluatteko kenties mielipidekirjoitusta vai olisiko teistä enemmän katselamaan kuvia ("kännykkäni" / "lempi paikkani")? Vai kiinnostaako heppatyttöjen lifestyle tyyliset postaukset, eli siis miten pukeudumme niin siviiliin kuin kisoihinkin tai haluatteko tietää esimerkiksi meikki-addiktiostani?

Olen koonnut sivuun kyselyn johon saisitte äänestää mikä kiinnostaa - tai tietenkin kommentoimalla tähän saatte myös äänestää! Kysymyspostaus on myös tulossa jossain vaiheessa - mutta haluatteko että suoraan vastaamme vai haluatteko esimerkiksi että joku läheisemme vastaa meistä?

ÄÄNESTÄKÄÄ SIIS !

Ainiin, löysin arkistojen kätköistä hieman vanhoja kuvia - olisiko teillä kenties halukkuutta nähdä VANHOJA ratsastuskuviani?

- Laura

Upea viikonloppu ja sen kamala päätös / Laura

Heti kilpailujen jälkeen suuntasin perjantaina näkemään kavereitani Riihimäen keskustaan. Ihana ilta ja ihana seura ovat kyllä ehdottomasti parasta mitä voin toivoa! Emme edes tehneet mitään kovin kummallista - kävimme 'parilla' ja hortoilimme moikkailemassa kylää ystäviä ja tuttavia. Puhelin pirisi taukoamatta, mutta sehän on vain mukavaa.

Lähdimme jo aika aikaisin nukkumaan (helposti itse biletän nimittäin pilkkuun asti...) ja olimme jo yhden aikoihin nukkumassa. Lauantai aamuna heräsimmekin sitten aikaisin - olimme nimittäin varanneet hotelliyön Turun Caribialta poikaystäväni kanssa! Ajelimme sinne poikaystävän vanhempien ökyautolla ja voin vannoa että meitä ei ole ikinä tuijoteltu niin paljoa kun sillä matkalla! Hah.

Haimme kahvit Forssan autokeitaalta (kaikkien ratsastajien vakkaripaikka Ypäjälle mentäessä) ja siitä jatkoimme Turun Morrisons ravintolaan syömään jonne Husön kilpailuista olin saanut 50e lahjakortin. Aika tasan saimmekin sen käytettyä ja ehdottomasti suosittelen kaikille ruokapaikkaa! Superherkullisia hampurilaisia ja vitsailimmekin että hyvin kellutaan kun uimaan päästään - tai vaihtoehtoisesti vajoamme pohjaan kuin kivet.

Vaikka huoneen sai ohjeiden mukaan 15.00, olimme silti silloin jo altailla. Paljastin vasta silloin poikaystävälleni että olin tilannut hänelle hierojan ja itselleni kasvohoidon. Ja olisimpa saanut hänen ilmeestään kuvan!! Yllätys tuli selvästi aivan puun takaa ja hieronnan jälkeen sanoikin että oli tehnyt todella hyvää ja niskasäryt oli poissa. Illaksi suuntasimme käymään Turun keskustassa mutta totesimme sen olevan aika kuollut joten päädyimme takaisin hotellille ja päädyimme pelaamaan minigolffia! Olin siinä (tietenkin) armottoman huono, mutta minulla oli kyllä hauskaa.

Seuraavana päivänä kävimme aamulla vielä uimassa ja siitä ajelimme kotia päin. Suoraan juoksimmekin naapurille kutsuille jossa söimme hyvin ja muutenkin jututimme naapureita. Samanlaista ohjelmaa olisi toisten naapurien kanssa ensi viikolla.

Maanantaina nukuimmekin pitkään ja illalla menimme katsomaan Skyfallia Riihimäelle. Kesken elokuvan puhelin soi ja isäni soitti puhelun jota kukaan ei halua kuulla. "Rowililla on ähky".

Kaasu pohjassa takaisin kotiin ja katsomaan Rowiilia maneesiin. Soittelimme eläinlääkärit läpi, juotimme parafiiniöljyä ja kävelytimme tammaa. Lopulta eläinlääkäri tuli ja saimme varmistuksen sille mitä olimme epäilleetkin - Rowililla oli ummetusta joka onneksi meni ohi kun pahimmat töhnät kaivettiin pois. Saimme juotettua sille noin 20 - 30 litraa (melassi)vettä ja hevonen sai vielä kipulääkkeen. Myös koko toimenpiteen ajan Orvokki oli katselemassa mammaa. Yritimme sen myös laittaa karsinaan odottamaan (hätäkakan toivossa...) mutta meinasin tulla varsa yli seinistä vaikkei mammaa yhtään haitannut kakaran puuttuminen.

Tiistai aamuna sitten varmistimme että Rowil oli kunnossa. Helpotti kyllä älyttömästi nähdä taas hevonen rauhallisena ja terveenä.

Pahoittelen kuvattomuudesta. Kyllä tässä on vielä niitä kuvia tulossa :) Ehkä keksisin jotain muutakin välillä kuin vain kuulumisia postailla.

- Laura

TGS + Krats 1.8 / Laura

En oikein tiedä miten kuvailisin kilpailuja. Toisaalta en osaa sanoa että olisin onnistunut huippuhyvin, toisaalta taas videolta katsottuna radoissa ei ollut niin suuria vikoja kun miltä tuntui.

110cm
Rata ei ollut kovin iso, olenhan hypännyt Rassen kanssa nyt lähinnä 120/130 luokkia. Kuitenkaan ihan maahan kaivettu se ei ollut jotenka ratsastaa piti. Verryttely nyt oli ylipäätänsä katastrofi - hevonen oli jännittynyt ja nelitahtinen. Jostain se kuitenkin taikoi vain hyviä hyppyjä eikä radalle näin ollen ollut niin kamalaa lähteä.

Rata itsessään oli tosi kiva - Antti oli onnistunut hyvin (on muuten ihan suosikki ratamestarini tällä hetkellä!!). Enimmäisaika oli kuitenkin ihan hullu ja vaikka posotin menemään niin kovaa kuin pienestä karvakasasta lähti niin onnettomat kaksi yliaikavirhettä ja esteet 8 ja 9a alas. 8 tuli alas koska Rasse ajautui liian lähelle ja oli jo väsynyt - en jättänyt sitä tarpeeksi kauas kuten olisi pitänyt. Sarjan ensimmäinen osa oli sitten itsessään jo ihan fiasko. Ajauduimme liian lähelle, aivan liian hitaassa temmossa ja ylipäätänsä on vieläkin mysteeri miten Rasse sen suostui hyppäämään. Ylipäätänsä koko rata oli säätöä ja hirmuista hakemista. Onneksi Rasse on niin hirmuisen kiltti otus ettei välitä vaikka ratsastaja sössii...  lopputulos 10vp ja sijoitus 23/47

tässä sitä paljon puhuttua esteratsastusta.

 120cm

120cm verryttely oli periaatteessa parempi. Korostan sanaa periaatteessa. Tuntui ettei Rasse hypyssä ollut yhtään oma itsensä - tosin en ihmettele jos sillä vain kävi mielessä koko homman lopettaminen. Tosin sen laukka oli jo paljon parempi mutta silti ahdisti lähteä radalle. Yritin hokea vain mielessäni että tämä on rutiinikorkuinen luokka ja selviän siitä varmasti ihanan hevoseni ansiosta.

Este numero 1 olikin ok. 2-3 esteiden väli oli eteenpäin 4 laukkaa ja todistakoon seuraava kuvasarja sen onnistumisesta ....

Lopputulos oli tosi toivottu, mutta kolmos okseri miltein jäi välistä kiemurtelun takia. Nelospysty oli ok, vitos okseri oli radan paras (ja isoin ...). Siitä loppurata jatkuikin puhtaasti jos toisiksi viimeistä sarjaa ei oteta huomioon. Sieltä taas sama etupuomi naps mukaan ja tuloksena siis 4vp. Olin ylipäätänsä yllättynyt siitä että selvisin hengissä - ja olisin jopa ollut luokassa toinen ilman pudotusta!! Tulos siis 4vp 16/41

Yritän vain ajatella positiivisesti. Että selvisin, eikä nyt suorastaan kamalia ratoja ollut kumpikaan. Kuitenkin ärsyttää, että radat joiden piti olla helppo nakki, osottautuivat ihan tarpeeksi haastaviksi.

Nyt huomenna luvassa on rankkaa kouluvääntöä ja kenties sitten Hyvinkään nurmikentällä olemmekin jo iskussa. Tai sitten saan vihreetä väriä valkoisiin housuihin ;)

- Laura

Maple's Looper / Laura

Maple's Looper

Tutummin Orvokki (tai ipana, hirviö tai vauvva..) syntyi 3.6 kello 4:31. Ensimmäisen minuutin aikana ori yritti jo jaloilleen, mutta vasta ensimmäiset maitohörpyt sai kaksi tuntia myöhemmin. Ensimmäinen ruokinta tapahtui tuttipullosta, sillä kovien ponnistelujen jälkeen varsa ei jaksanut etsiä nisiä ja oli jo luovuttamassa.

Minut herätettiin puolelta, jolloin äiti ryntäsi huoneeseeni ja kysyi halusinko leikkiä kätilöä. Totesin hevosen synnyttävän niin nopeasti, että on turha on minun edes yrittää juosta talliin. Laitoin vaatteet rauhassa päälle ja sitten suuntasin haukoitellen talliin. Matkalla sinne äiti kerkesi jo juosta uudelleen luokseni, ja kertoi että varsa on ori ja sillä on jopa kaikki neljä jalkaa! Olimmehan kuulleet monia kauhutarinoita siitä, että varsa on kyllä erittäin innokas nousemaan jaloilleen ja muuten terve, mutta siltä puuttuu jalkoja tai vastaavaa.

Orvokki on tosiaan ori. Sillä on tähti (tai jonkinmuotoinen ilmestys päässään) ja komeat takasukat. Varsalla on musta harja ja tällä hetkellä vaaleanruskea karva. Vitsailemme usein että meillä on kova työ aina yön aikana kihartaa sen harja, sillä se näyttää siltä kun sillä olisi papiljotit aina öisin päässä.

Orvokin suku on myös oikein hyvä, sillä sen kummatkin isoisät ovat hypänneet GP ratoja. Orvokin isä polveutuu suoraan Lordanoksesta. Jos haluatte nähdä Lordanoksen radan, klikatkaa tästä.  Lordanos on hyvin kaunis, kevyt ja suuren kapasiteetin omaava ori. Rowil taas suoraan on Infernosta, johon pääsette tutustumaan tästä. Myös muita kuuluisia hevosia löytyy suvusta, kuten esimerkiksi Rigoletto, Landos ja Rebel Z.

Lordanos

Lordanos

Orvokin isä on Lopez, johon pääsette tutustumaan tästä. Kuten tekstissä sanotaankin, Lopez on pitkäjalkainen ja Lopez on sisäänratsastusvaiheessa osoittanut luontaista tasapainoa ja hyvää asennetta. Esitarkastuksen ratsastuskokeessa oria kehuttiin positiiviseksi. Kaikki olivat tärkeitä kriteerejä kun hieman lyhytjalkaiselle ja kiltille, mutta myös "yhteistyökyvyttömälle" Rowilille etsittiin oria. Lopez astui vain yhden kauden Suomessa, mutta sillä on monia varsoja jo syntynyt.

Orvokin emä on Rowil, jonka hyppyvideon näette tästä. Rowil on kaunis ja kiltti tamma, joka on osottautunut maailman kilteimmäksi emäksi. Sillä on hyvä laukka, iso ravi ja paljon virtaa eteenpäin. Sen suurin heikkous on puutteellinen kapasiteetti (130cm on sille maksimi ratana) ja hieman liian varovainen hyppy. Sillä on kuitenkin luonnostaan nopea laukka ja sen kanssa useimmiten kyse oli voitosta tai hylätystä.

Entäs Orvokki itse?

Orvokki on luonteeltaan tällä hetkellä hyvin kiltti, mutta kuitenkin hieman kuriton varsa. Sillä on luonnostaan iso laukka ja paljon pomppuenergiaa, mutta vankin luonteenpiirre on pieni uhmamaisuus ja kurittomuus. Toivon kovasti että Orvokista kasvaa hyvin käyttäytyvä ja kapasiteetikas hevonen jolla pääsisi kilpailemaan. Se on meidän testikappaleemme kasvatuksemme suhteen, mutta tällä hetkellä ainakin vaikuttaa siltä ettemme ole aivan täysin pihalla, sillä varsa on tehnyt kaiken moitteettomasti jossei traileriin kiipeämistä lasketa mukaan.

Siinäpä teille pieni yhteenveto kersastamme :) !

- Laura

Kotona hyppelyitä - fiilis on tullut takaisin! / Laura

Herätys tänäänkin 7.20. Hevosen selässä taisin olla jo puolen jälkeen ja sisälle pääsin takaisin ennen yhdeksää vaikka hevosetkin vietiin ulos siinä välissä. Päähän kolottaa hieman, mutta yrittäkää ymmärtää miten hieno Rasse oli tänään!

Aloitin verkkailemalla sen mukavaksi - onnistuminen kesti juuri niin kauan kunnes kamera kaivettiin esille. Yhtään julkaisukelpoista ravipätkää ei sitten olekaan. Laukka oli jo vähän parempi, mutta kun aloitin alkuverryttelynä hyppäämään pientä kavalettia niin koko homma luisui käsistä. 

tuoli-istunta, kädet koukussa, selkä könössä ja hevonen linkussa. Hyvää työtä!

En saanut laukkaa pidettyä kaarteessa tasapainoisena ja jos annoin sen tulla löysänä kavaletille oli lopputulos se että Rasse oli superlöysä ja kolautteli ja mateli ja seuraava kaarre oli vielä enemmän katastrofi. Jos taas otin ohjat käteen ja vähän paineistin niin lopputulos oli joko jännittynyt nelitahtilaukka tai ryntäilevä ja kipittävä hevonen. Tai kumpaakin. Tyydyin lopulta hieman välimaastoon - pidin hevosen pirteänä mutten provosoitunut sen kipityksistä.

tämä on ok

tämä ei

eikä tämä

Hyppääminen sensijaan taas heti lähti sujumaan hyvin. Kuvista se ei ikinä näytä niin hyvälle kun miltä se tuntuu mutta fiilis oli ihan bueno. Ensin vähän jumppasarjaa, sen jälkeen muutamaa suoraa linjaa ja isompia esteitä.

jumppasarjan viimeinen, 140cm.

Jumppasarjalla hevonen selvästi vähän väsähti ja kolisutti jos tuli lähelle. Kuitenkin isot esteet se hyppäsi todella hyvin ja ilmavasti. Linjalla se pitkästä aikaa haki itse eteenpäin ja oli innokkaana menossa. Vielä vähän laihdutusta hepalle ja lihasta peppuun niin eiköhän sieltä irtoa taas hyvää hyppyä lisääkin!

kipristelyä

Kokonaisuutena tosi hyvä fiilis lähteä kilpailemaan perjantaina laaksolle! Siellä on vuorossa 110cm ja 120cm ihan vain sen vuoksi että olen pelkuri enkä uskalla mennä 130cm luokkaan ...

- Laura