Elämäni hevoset

Kun aloitin ratsastuksen vuonna -06 (?) Trans horses Ky:llä, ei minulla käynyt mielessä, että saisin joskus oman hevosen puhumattakaan kilpailemisesta ratsastuskoulun ulkopuolella. Siellä minulla oli useampia hoitoponeja, joita sitten hoitelin ajan kuluksi. Ratsastelin monenlaisilla poneilla, mutta rakastuin yhteen shetlanninponi hirviöön. Sen kanssa menin ihan ensimmäiset kilpailuni sekä koulussa (perusmerkki) ja esteissä   (puomi/miniristikkoluokka).

shetlannin poni ratsastuskoulusta.

Aloin kasvaa nopeasti pituutta, niin minun piti vaihtaa vähän isompaan poniin. Helppoa se ei ollut, muistan kuinka surullinen olin silloin. :D Tällä isommalla ponilla menin sitten vähän isompia luokkia (60 cm, wuhuu) ja kehityin nopeasti.


Minun isosiskoni sekä äitini miettivät oman hevosen ostamista. Me emme halunneet ottaa silloin vielä ihan omaksi sitä, niin mietittiin, jos joku haluaisi ottaa toisen puoliskon hevosen omistukseen.

No semmoinen halukas löytyi ja enään tarvitsi löytää vain hevonen...
Kävimme kokeilemassa useampia hevosia ja ostimme suomenhevosen. Silloin halusin vielä jatkaa Trans horsesillä, koska siellä oli se minun hoitoponini, mutta en ikinä ymmärrä, että valitsin silloin oman hevosen sijasta ratsastuskoulun.

 entinen Suomenhevosemme Jesse aikoinaan

Kun myimme Jessen kokonaan sen toiselle omistajalle, tilalle tuli poni nimeltä Rose point betty, Rosa.
Kun ostimme tämän ponin, rupesin pikkuhiljaa lähtemään ratsastuskoululta. En kuitenkaan kokonaan lähtenyt, mutta kävin siellä kerran kaksi viikossa viiden päivän sijasta ja aloitin ratsastamaan säännöllisesti Rosalla.






Rosa taisi olla meillä 2,5 vuotta ja  samaan aikaan meillä oli pari eri ylläpitoponia.Toinen niistä oli pilkullinen (rotua en muista) poni, jolla aloitin kisaamaan korkeimmillaan 100 cm luokkia. Muutamia rusetteja saatiin ja opin tältä ponilta aika paljon, mutta en yhtä paljon kuin ensimmäiseltä ikiomalta poniltani Toffilta. Toffia ennen  meillä oli Lola ja Julle ylläpitoponeina. Ne lähtivät parin kuukauden sisällä johtuen niiden vioista ja vaivoista.

Weeny

Weeny

julle

 Näiden kaikkien jälkeen (paitsi weenyn) minulle tuli siis ikioma ponini Chokotoff, Toffi. Toffilta opin paljon ja se oli maailman kiltein otus, oikeasti. Kävin sillä säännöllisesti Tuulin estevalmennuksissa ja korkeimmillaan hyppäsin sillä silloin 110 cm. Yleensä mentiin 80 - 90 cm rataa. Menin sillä myös silloin 70 cm ja 80 cm kisoissa ja voitimme molemmat luokat, kiitos Toffin vikkelät jalat.

Toffi <3

Kävin myös tämän vuoden kesällä pitkästä aikaa hyppäämässä yhden luokan. Menin vain 80 cm. Myimme Toffin vasta pari kuukautta sitten (elokuussa), nyt meillä on ainoastaan Verute. On jo kauhea ikävä <3

<3

Nyt meillä on Verute ainoastaan ja on vielä paljon töitä ja treeniä sen kanssa. Minun pitää keskittyä etenkin käsiini ja yrittää pitää poni rentona ja tasasena. Seuraavaksi meillä olisi kilpailut Ehon tallilla 110 cm & 120. Me mennään vain kokeilemaan, miten tuo 120 menee, meillä ei ole mitään menetettävää. Sen jälkeen pitää katsoa vähän mihin mennään, mutta ainakin ponien hallimestaruuksiin marraskuun loppu puolella. Pari kuvaa Pirpusta vielä:

Toivottavasti jaksoitte lukea! :)

-Sara