Entäs kisojen jälkeen?

Oon niin onnellinen kun mulla on viimeinkin kuvauksellinen hevonen :D 

Kuulostaa aivan typerältä, mutta oikeasti mulla ei ole vieläkään yhtään julkaisemisen arvoista kuvaa esim. Rowilista, sillä se aina tuntui tunkevan hypyssä jalkojaan ihan mihin sattuu - tai vähintään mulla oli ilme kun kirvesmurhaajalla! Oon yhä niin innossani Rassen eilisistä suorituksista, ja nyt myös tänään jänskäilen Saran puolesta (joskin ensimmäinen luokka on jo ohi, ja ihan hyvinhän se meni ;)).

Lisäksi hieman kerron myös siitä, mitä yleensä kilpailujen jälkeen tapahtuu - nimittäin se ei riitä, että lyödään hevonen boksiin ja sanotaan heippa. Startin jälkeen jo kilpailupaikalla hevosta käveletytään jonkin aikaa, jotta sen hengitys tasaantuu ja jottei sen lihakset mene jumiin kuljetuksessa. Vain harvoissa paikoissa on mahdollisuutta loppuravailla, joten siksi kävelytyksen tärkeys on suuri. Useimmiten meillä on myös kylmäpatjat mukana kylmälaukussa, jotka hevoselle isketään startin jälkeen noin 10 minuutiksi jalkaan. Lisäksi kotona tarpeen vaatiessa hevosta kylmätään kylmällä vedellä tai kylmälinimenteillä, ja niiden lihaksii hierotaan arnika linimenttiä. Omistamme myös BOT patjat, joita käytämme rasituksen jälkeen jos linimenttiä ei ole tarvittu.

Kilpailukauden ulkopuolella meillä on myös pahimpiin jumeihin "tensolvet" geeliä, joka on siis todella hyvä lihaksiin jotka on todella lukossa. Siinä on varoaika 7 vrk.

Lisäksi on aina hoidettava varusteet ja muut tavarat kuntoon. Jos hevosella on lettejä, pitää ne purkaa kotona, ja tietenkin hevonen harjata läpi ja loimittaa ulos sopivalla tavalla. Varusteet puhdistetaan nahkasaippualla ja joskus nahkarasvalla, ja traileriin vaihdetaan kuivikkeet ja otetaan kakat ja pissat pois. Kuljetussuojat harjataan ja omat tavarani katson läpi ja tarpeen vaatiessa puhdistan ravat tai laitan kuivumaan sateen jäljiltä. Omat vaatteeni laitan pesuun, ja päivä alkaa useimmiten olla pulkassa siinä kohtaa. Hevoselle annetaan ruuassa hieman enemmän elektrolyyttiä jotta se palautuisi, mutta muuten ruokinta pysyy samana. Joskin joskus vähän tulee heppaa hellittyä myös porkkanoilla... ♥

- Laura

KRG 15.9!

Vihaan aamuherätyksiä! Se on aivan pakko sanoa ennen kuin edes kerron miten kilpailut menivät. Kun aamulla kello herättää ennen kuutta, pohdin pitkään että oikeastikko vapaaehtoisesti lähden kisoihin. Toisen kerran mietin että "onko pakko" kun huomasin ihanan hevoseni nukkuneen virtsassaan - sen johdosta sen toinen kylki oli aivan turpeen ja muun moskan peitossa jota ei meinannut hyvällä tai edes pahalla tahdolla irti lähteä. Lopulta sain niitä hinkattua sen verran etteivät ne loistaneet, ja hevonen pakattiin kyytiin ja nokka kohti Helsinkiä ja laakson ratsastusstadionia.

Ensimmäisen luokan (80cm 367.1 A2/A2) radankävelyyn pääsinkin hetimmiten ja sen käveltyäni katselin muutaman kaverini radan ja lähdin sitten verryttelyyn. No, sana verryttely on tietysti nätti ilmaus, sillä oikeasti verkka oli kuin eläintarha, viidakko ja sirkus yhdistettynä - ei mitään valvontaa ja siellä sekaisin niin villejä poneja, nuoria hevosia ja muutenvaan väistökyvyttömiä ihmisiä. Sieltä kuitenkin selvittiin radalle ja radalta hienosti 0-0 tuloksella maaliin! Hitustelin kyllä uusinnassa aivan liikaa, olisi pitänyt vain antaa hevosen viilettää, mutten vielä luota siihen niin paljon että uskaltaisin paljoa kääntää. Kuitenkin tulos riittii ensimmäiselle ei-sijoittujan paikalle, eli ei lainkaan huonosti. Sijoitus siis 8/27.

Ysikymppiin (367.1 A2/A2) lähteminen oli tältä pohjalta paljon helpompaa. Rata vaikutti suhteellisen mutkikkaalta muutaman esteen kohdalta, mutta nähtyäni muutaman ponin huomasin radan olevankin oikeastaan suhteellisen yksinkertainen. Hevosen selkään siis ja verkkailemaan! Verryttelyssä hevonen vaikutti muutamassa hypyssä hieman laiskalta, joten päätin jättää hyppäilyt suhteellisen vähälle ja mielummin laukkailla hieman eteenpäin rennosti. Tavoite onnistui, ja radalle lähtiessäni näytin vielä hurjat lepattavat Hipposportin mainosliinat ja eikun menoksi!

90cm rata oli oikeasti ihan huikea! Oli hieno fiilis kun pääsi ratsastamaan hevosta niin, että se itse eteni omalla moottorilla ja ratsastajan tarvitsi vain lähinnä ohjailla - sellainenhan se ei ihan perusluonteeltaan ole. Nollahan sieltäkin tuli ja jopa aikamme riitti sijoitukseen, joten olin  10/55. Hieno hieno heppa ♥

- Laura

Vähän päivittelyä

En ole nyt melkein viikkoon postaillu, joten aion kertoa vähäsen tämän viikon tapahtumista.

maanantaina menin ilman satulaa, sillä sunnuntaina oli olleet kisat. Tein paljon taivutuksia, ja siirtymisiä. Poni toimi oikein hyvin.

tiistaina menin tasasta martsareilla, koska halusin vielä vähän totutella Verpun kanssa niihin, vaikka siinä ei olekaan niin suurta eroa. Koska poni oli vähän levoton edestä, yritin saada sen rentoutumaan, lopuksi se onnistui.

keskiviikkona Verutella oli vapaapäivä. Kävin kuitenkin tallilla taluttelemassa n. 20-25 minuutin ajaksi Verutea. Ja Verute rupesi vähän sikailemaan ja sitten yritimme ottaa hirviöponia (Verutea) kiinni, kun poni oli vähän villihkö. Minut viskattiinkin sen jälkeen yhden ponin selkään. :D

torstaina hyppäsin lyhyttä rataa Verutella kotona. Poni oli oikein hyvä! Martsareilla se toimii niin paljon paremmin esteillä!

perjantaina menin ponilla ilman satulaa, mutta tein silti paljon töitä, että saisin sen hyväksi, joskin se oli vähän hankalaa, sillä tuuli todella paljon ja vähäsen satoi, niin Verute ei pitänyt siitä ollenkaan ja säikkyi milloin mitäkin.

lauantaina en ole vielä mennyt Verutella, mutta aijon mennä tasasta ja vähän puomeja  suht rennosti, mutta silleen että poni joutuu tehdä töitä hyvin.

sunnuntaina meillä on kisat laaksolla. Kerron niistä enemmän silloin.

Laitoin nyt yhden kuvan tähän, että ei olisi kuvaton postaus

-Sara

Punainen takki!

TÄMÄn keskustelun luettuani aloin miettimään hieman suomalaisten suhtautumista ratsastuksessa perinteitä kohtaan. Jos jokin faktani menee pieleen, korjatkaa. Olen ihminen (ja näin ollen erehtyväinen ehe ehe).

Horze kilpailutakki B vertigo tina

Punainen takki on siis kilpailuissa käytettävä takki, jota on tietääkseni entisaikana käyttäneet miehet kettumetsällä. Kun ratsastuksessa alettiin sitten kilpailemaan, oli naisille varattu tumma (sininen tai musta) takki. Nykyisin punainen takki on ratsastuksessa suojeltu väri - myös vihreä on "suojeltu", sillä se on tarkoitettu kansainvälistä kilpaileville irlantilaisille, ja myös yleinen käytäntö on se, että lähinnä hollantilaiset ovat kirkuvan oranssissa takissa hypänneet. Punaista "saa" siis käyttää (eri lähteiden mukaan) silloin kun on kilpaillut kansainvälisissä kilpailuissa, hypännyt 140cm luokan tai esimerkiksi GP'n, mutta siis silloin kun on oikeasti jo korkealla kilpaillut ja menestynyt. Ymmärrän myös punaisten takkien käytön jos maan lipussa on punaista (esim. Tanska).

Ratsastus on kuitenkin laji, joka on oikeasti vanha, ja tarkoitus tässä lajissa on olla ennen kaikkea elegantti ja tyylikäs - kouluratsastus on erinomainen esimerkki, siellähän silinterin muuttuminen kypäräksi oli oikeasti ISO asia, vaikka se oli vain ja ainoastaan turvallisuuden vuoksi. Esimerkiksi taas hip hop tanssissa (mikälie oikea termi sillekin) tarkoitus on olla todella räväkkä ja huomiota herättävä, ja siellähän esimerkiksi hiuksia laitellaan välillä "miten sattuu".

Siksi on minusta outoa, että suomeen on alkanut ratsastuspiireihin kotiutua tapa, että tälle kirjoittamattomalle säännölle viitataan täysin kintaalla ja lähinnä kysymys on "MITÄ SIT PITÄKÄÄ PELLET OMISTA ASIOISTANNE HUOLET OOTTE VAA KATEELLISIA KU OMA MAMA EI OSTANU PUNASTA TAKKIA", vaikka oikea kysymys on se miksi kuvitellaan olevan jotain niin suurta että oikeasti ansaitaan se takki.

Entäs esimerkiksi jokin muu vanha laji? Esimerkiksi ymmärtääkseni (googlattuani vyösääntöjä) judossa on hyvin hyvin tarkat vyösäännöt joista kukaan ei jousta hippuakaan. Vaikka kuinka keltaisen vyön käyttäjä katselisi "kyllä toi musta vaan mun vaatteisiin sointuis paremmin", ei hän todellakaan voisi sitä laittaa. Miksi siis yhtäkkiä saamme alkaa päähänpistojemme myötä muokkaamaan ratsastuksesta lajia jossa ei ole millään harvoilla kirjottamattomilla säännöillä mitään merkitystä?


Eikö olisikin siis mukavaa alkaa taas muuttaa lajia perinteisempään suuntaan, etenkin kun takkien ei tarvitse olla vain mustia, sinisiä tai harmaita - nykyään kun on esimerkiksi jo näkynyt upeita vaaleansinisiä takkeja, mutta esimerkiksi KL'ltä on tullut ulos täydellisen pinkki takki! Ja varmasti kun vain jollekulle osaavalle kankaan viette, voitte vaikka teettää täysin omanvärisen takin - liilan, kenties mintun vihreän? Tai ehkäpä haluatte oikeasti kunnolla repäistä ja teetätte valkoisen takin johon kiinnittelette paljon erilaisia timantteja? Olkaa erilaisia, mutta silti perinteitä kunnioittaen!

Ainakin itse kun menen kisoihin, on tavoitteenani on mahdollisimman tyylikäs, vaikka esimerkiksi koulussa saatan huidella menemään lökäreissä tai bileissä olen todella vahvasti meikannut. Silti aina kaikkia muitakin kisaajia kunnioittaen kevyt ehostus, puhdas hevonen, puhtaat varusteet, "sliipatut" hiukset ja oikeanlaiset tavarat ilman hullua timanttimäärää on must. Myös toki sen vuoksi, että ratsastuksessa edustan itseäni, mutta myös sen vuoksi että se on siellä tapana.

***

Kommentoikaa, ottakaa kantaa! Solvatkaa, naurakaa, kehukaa tai itkekää. Tai tulkaa hakemaan keksi.

- Laura

Tepon tunti!

Olin eilen hyppäämässä Tepolla, ja hitsit että meni taas hyvin!

Aloitimme tunnin sillä, että ravissa teimme paljon voltteja ja temponmuutoksia, jotta hevonen saatiin reilusti pohkeen eteen. Rasse toimi todella hyvin, joskin se osaksi oli hieman liian hidas, ja iso ongelma itselläni oli se, että "vatkasin" käsillä liikaa koska yksinkertaisesti teen aivan liikaa - on vaikeaa vaan yksinkertaisesti antaa käsien olla hiljaa paikallaan, kun tuntuu että juuri sillä nanosekuntilla hevonen vähintään puree kuolaimeen kiinni tai nousee ylös kuolaintuntumalta.... Huoh, pitää vain opetella taas pahasta ja rumasta tavasta pois. (pst huomatkaa ero - en sahaa / vemputa, vaan teen vähän liikaa vaan :))

Laukassa jatkoille samalla kaavalla, joskin kokosimme laukkaa aika paljon etenkin Rassen kanssa jotta saisin sen takajalatkin töihin. Se helposti yrittää työntää lapaa ulos tai vähintään lintsata seilaamalla takajalkoja pois altani, mutta lopulta sekin saatiin tekemään kunnolla töitä.

Hypyt aloitimme pienellä kontrolliharjoituksella joita tulimme muutamaan kertaan, ja jatkoimme sitten hyppäämällä pysty - okseri - okseri linjaa, joissa Rasse esittikin päivän parhaimmat hypyt olemalla hieno ja ilmava - ja pelkäämällä junnujen estepronssin voittaneen henkilön mopoautoa! :D

 

 

 

Lopuksi tulimme rataa jossa estekorkeus oli ehkä 100 / 110. Teppo kehui todella paljon ja sanoi että hevonen meni hyvin (ja ehkä ratsastajakin teki jotain oikein).

- Laura

Kipeän päivitystä

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
pst, nyt mekin osasimme! Ainakin miltein

Hyvin tosiaan alkuviikko sujunut - ensin oli englannin pitkä kuuntelu joka kyllä meni vähän miten meni, eli ei nyt kovinkaan hyvin. Ihmeen tulee suunnilleen tapahtua jotta pääsen edes englannista läpi. Harmi, ei todella ole vahvin aineeni muutenkaan ja nyt oli kyllä semmoinen kuuntelu että hyvätkin olivat aika jänskissään pisteistä.

Sunnuntaina ja maanantaina Rassella oli löysäilypäivä, ensin ihan vapaalla ja eilen hieman ravia ja laukkaa ilman satulaa sekä muutama kokoamisharjoitus ja taivuttelua. Tähtäyksenä on pitää hevonen letkeänä viikonlopun "koitosta" varten, sillä starttaan taas 80cm ja 90cm laaksolla aluekilpailuissa. Seuraavana päivänä siellä on Saralla tyylimestaruus (100cm) ja ponien aluemestaruus (100cm) ja Sara pääsee taas hieman katsastelemaan mitä poni martingaaleista tykkää! :)

Tänään sen sijaan on vuorossa vielä Sarin tunti, jonne suuntaan buranan ja lämpimien vaatteiden voimalla. Tietenkään urheilu kipeänä on oikeasti huono asia, mutta taitaa tämä silti olla valintani tällä kertaa! :)

- Laura

Keravan aluekilpailut 9.9

Laura kertoi jo jonkin verran omasta näkökulmasta vähän, mutta kerronpahan tässä lisää ja laitan muutamia kuvia. :)

Ensimmäinen luokka oli 110 cm. Verkassa poni oli ihan ookoo... Lähti ajoittain vähän käsistä, mutta olisittepa nähneet radalla sen menon! Se oli aivan katastrofi, poni lähti niin kovaan, että tuli varmaan miljoona puomia alas, kun en saanut sitä kiinni! Tulos oli 20 vp xddddd

Toista luokkaa varten Laura kävi lainaamassa Tiiulta martsarit (kiitos vielä kerran lainasta Tiiu!) että saisin ponista vähän otetta. Verkassa poni oli älyttömän hyvä! Rata oli todella hyvä ja poni oli hallinnassakin. Yksi turha puomi tuli mukaan, mutta se ei haitannut meidän joukkueen tulosta sillä tuli kultaa! Ja sitten kuvia... älkää välittäkö ilmeistäni!

-Sara