Hevosen kuin omistajansa? / Laura

en osaa kirjoittaa enää edes äidinkieltäni - onkohan tuo otsikko kieliopillisesti oikein?

Innostuin hevostalli.netissä lukemaan hienoa keskustelua, jossa pohdittiin pitkään onko hevoset omistajansa näköisiä - tai päinvastoin?

Aloin pohtimaan pitkään kysymystä, näytänkö hevoseltani? Tällä hetkellähän ratsuinani toimii (tai on toiminut aina Diptonin jälkeen jossa viimeksi kilpailin isompia luokkia kun olin 11-vuotias) tumma"hiuksiset" otukset. Toki välissä ratsuinani oli tammoja (Kaisu, Rowil, Tellu), mutta nyt olen vuoden verran mennyt nyt ruunalla.

Ulkomuotomme myös eroavat toisistaan - minuun kerääntyy jokainen herkku minkä syön, ja en jätä ikinä ruokaa lautaselleni (epäkohteliastahan se on!), Rasse taas on hyvin kevytluinen. Tosin nyt sekin on saanut kunnon kesämahan ja lihonut hirmuiseksi palleroksi. Onko se siis tullut vain omistajaansa?

Itse kuvailisin itseäni luonteeltani hyvin huumorintajuiseksi, hieman vaikeaksi ja kaaottiseksi tapaukseksi. Olen menevä, mukavuudenhaluinen ja perso ruualle. Rasse taas sen sijaan on hyvin lunkisti asioita ottava, joskus hieman jätkämäinen, mutta hyvin rento ja rohkea tapaus. Siinä missä minä olen itse hieman pelkuri, on Rasse hyvin rauhallinen ja ihanan luotettava tapaus. Olenhan minäkin luotettava - mutta en silti kuvailisi itseäni yhtä nöyräksi persoonaksi kun mitä Rasse on.

Rasse on myös hyvin valokuvauksellinen. Sillä on ilmeikäs, poikamainen pää ja etenkin esteillä se näyttää siltä miltä pitää. Itse taas onnistun valokuvissa vain harvoin - joskus edes hyvä yrityskään ei riitä ja näydän enemmän punaiselta pullapitkolta kun ihmiseltä.

Rasse jää myös paljon enemmän seinäruusuksi kuin minä - en malta olla paikoillani ja ystävystyn todella helposti. Toisaalta Rasse ei myöskään ärsytä ketään - itse varmasti ja'an enemmän mielipiteitä. Minusta yleensä joko pidetään tai vihataan.

Mitä yhteistä taas meillä on? Selvästi olemme ainakin rakastuneita esteratsastukseen ja rakastamme onnistumisen tunnetta. Rasse osaa todella olla ylpeä itsestään onnistuessaan! Ja huumorintajua kummaltakin löytyy - toisaalta itse olen vielä enemmän itseironinen ja vitsikkäämpi tapaus kuin tuo otus. Kaisulle jäin kyllä huumorissa ja päättäväisyydessä armotta kakkoseksi.

Kenties sanonta vastakohdat täydentävät toisiaan pätee siis myös meidän kohdallamme. Koen olevani Rassen kanssa parhaita kilpakumppaneita - pidän sillä hyppäämisestä enemmän kuin millään muulla hevosella. Sen kapasiteetti ja halu hypätä on jotain aivan muuta luokkaa kuin esimerkiksi Rowililla.

Millaiseksi sitten kasvaisi hevonen joka olisi peilikuvani? Pelottaa että Orvokista kasvaa sellainen - kenties äärimmäisen hyvä ja potentiaalinen, mutta samalla hyvin villi, arvaamaton ja vaikea tapaus. Ehkäpä rakkautta esteille - muttei halua näyttää sitä? Ja tietenkin kyky epäonnistua ratkaisevalla hetkellä.


täysin sama ilmekin!

- Laura

Husö jump 11-14.7 / Sara

No ei mennyt ehkä maailman parhaiten mulla...

Eli me menimme perjantaina ja sunnuntaina sinne menemään yhdet luokat (110 pe ja 115 su), johtuen siitä kun muuten olisimme menneet la + su, mutta lauantaina ei ollut meille mitään luokkia ja jouduimme ottamaan yhden välipäivän siihen sitten.

Perjantaina ei ollut todellakaan aikanen lähtö, sillä auto starttasi tallilta vasta neljältä. Mua jännitti tosi paljon tämä kisareissu, koska viimeksi kun otimme Veruten hevosautosta ulos niin se pongahti aika lujaa sieltä,  mutta ei siinä ole mitään pelottavaa vaan siinä, että se haluaa hypätä ihmisen syliin...

No siitä selvittiin ja kävelin radan Tiiun kanssa ja Tiiu autteli minua verkassa, koska ei itse ollut hyppäämässä. Verkassa poni oli ihan ookoo, mutta itse olin ihan pihalla. :D toin ponia esteille miten sattu ja kaikki meni silleen vähän laiskasti hypäten, ei silleen terävästi.
         Rata meni muuten ihan hyvin (110 A.2.0) mutta kolmoseste oli vesimatto, jossa oli kaksi hurjaa ankkaa uimassa niin siihen se kielsi. Se oli kyllä aikalailla mun moka kun aloin puskemaan sitä ilman mitään etäisyyden katsomista ja se olisi tullut siihen aika huonosti... Muut esteet onnistuivat etäisyyksien puolesta aika hyvin, lukuun ottamatta viimeistä estettä, oikeastaan sarjaa johon toin aika lähelle Verpin. Silti tuli kaksi aika turhaa puomia, Verute on hypännyt paljon vaikeammistain paikoista puhtaasti.

http://www.fotomedia.fi/pic.php?id=385601 Tuolta ei pysty kopioimaan enkä osaa ottaa koneella screenshottia :D mut joo kiva ilme hermanni

Sunnuntaina olikin aikasempi lähtö, herätys 6.20. lähdettiin tallille ajoissa ja lähdettiin talliltakin ajoissa ehkä hieman liiankin nimittäin meillä oli 1,5 tuntia aikaa ennen kuin luokka alkoi, mutta parempi niin päin. Verkka meni mielestäni aika hyvin ja kakkos lähtijänä lähdin kisaamaan onneksi, kiitos jälki-ilmottautujan.

No rata ei mennyt ihan suunnitelmieni mukaan, ykkös esteelle jäätiin.... :D Ekalla kerralla Verppi jäi n. 5-10 metrin päähän pukittelemaan ja hyppimään pystyyn ja tokalla kerralla se ei edes yrittänyt hypätä. Outoa, koska perjantaina kun  olimme hyppäämässä sen kympin toin sitä välillä aika huonosti ja silti poni hyppäsi ja eilen näin jo suht kaukaa, että Verute oli tulossa hyvin, mutta silti jäi tököttämään. :(

Laitan tämän hylätyn kuitenkin uudempien kisahuosujen piikkiin, koska aina kun olen mennyt niillä olen saanut hylätyn AINA. Sillon laaksolla eka kerta, sitten ypäjällä molemmat luokat ja nyt tämä. Ypäjän jälkeen päätin etten ikinä mene enää noilla huono onnen housuilla, mutta äiti pakotti koska perjantain jälkeen ne toiset olivat likaset...

En löytänyt oikeen kuvia, koska ei ehitty hyppäämään hirveesti esteitä. :D YRITÄN saada aikaseksi sen videopostauksen.

- Sara

Husö 13.7 / Laura

Välillä on kiva tuulettaa kun seuraavassa hetkessä palaa takaisin maan pinnalle....

Husön kilpailut 13.7

Ensimmäinen luokka oli 110/120cm jokeri arvostelulla. Hevonen ... ei hyvä, ei huono, mutta ratsastettavissa. Isoin este (jokeri) aina hyvin yli ja siinä oli sentään vähän yritystä. Kolmas sija sieltä napsahti pudotuksesta huolimatta - muuten voitto olisi ollut meidän! Rasse ei käyttäytynyt lainkaan hyvin palkintojenjaossa vaan tanssi ja pörhälsi ympäriinsä. Olin kuolla häpeästä ja naureskelinkin tutuille tuomareille "helposta junnuhevosesta" kun otus ei antanut edes kätellä!

kiva varmistella jokeriesteellä jolla korkeutta 130cm :)

Toinen luokka olikin kansallinen 120cm jossa teimme koko kilpailuhistoriamme mahalaskun. 12 virhettä, ihan vain pudotusten vuoksi. Hevonen oli löysä, tahmea ja kaikkea kyttäävä loppakoipi. Ratsastaja puolestaan oli aivan jäljessä tilanteesta, löysä ja täydellisen pihalla. En osannut yhtään ratsastaa Rassea kun se ei ole oma normaali itsensä. 

Syitä olisi voinut etsiä vaikka kissojen ja koirien kanssa, mutta itse päätin syyttää (siis tietenkin ratamestarin, pohjan, puomien värien, tähtien asennon ja hevosen lisäksi) kuumaa ilmaa joka sai hevoset täysin veteliksi. Lisäksi Husön kenttä on vaikea katsomon ansiosta, ja vain voitonhalu sai ensimmäisessä luokassa minut survomaan hevosen esteistä yli.

Jatkosuunnitelmia mietin myös äsken lisää. Lähden torstaina Silja Europalla käymään virossa, ja muuten olen töissä heinäkuun loppuun asti ja kotosuomessa hengailen. Tämän jälkeen pohdin hieman mahdollisuutta lähteä ulkomaille ystävän kanssa jos vain jatkotöitä siunaantuu. Työt kuitenkin asettavat ratsastuksen hieman vaikeaan asemaan - jos olen vuorotöissä vaikka 10-19, en kerkeä ratsastaa hevosta ollenkaan. Lisäksi vuorotyö vie monet hyvät kilpailuviikonloput ... turhauttavaa treenata "ei mihinkään"!

Orvokkikin edistyy hienosti opinnoissaan.

Haluaisitteko että kävisin kuvailemassa sitä pellolla ja samalla selittelisin kaikkea muuta? 

Vai haluatteko lifestyle postauksia? 

- Laura

Hyppyjä kotona / Laura

Sain vihdoin aikaa istua edes sekunniksi koneelle. Suuret kumarrukset heille jotka jaksavat käydä töissä ja samalla ratsastaa hevosen tai muutaman - minulle meinaa olla liian rankkaa.

Hyppäsin Rassella viikko sitten hieman ja viimeiseksi hyppäsin isoa rataa. Useimmat esteet olivat 135cm - vain viimeinen linja taisi olla pienempi. Rasse oli (kuten videolta kuuluu) tahmea kun liima, mutta onneksi sillä on suuri sydän ja paljon halua miellyttää. Meillähän oli pieniä jalkaongelmia kun tuo otus onnistui potkaisemaan kummatkin etukenkänsä jorpakkoon, ja arkoi jalkojaan muutaman päivän. Toivon siis todella että vaikeudut olisivat takana päin ja päästäisin vihdoin taas vähän edes vireeseen.

Husön kilpailut lähestyvät uhkaavasti, enkä tiedä olenko valmis vai en. Toisaalta 110/120 tasolla suorittaminen on meille rutiinia - mutta onko se, kun kisajännitys iskee? 

Lisäksi oma terveys tuppaa reistailemaan. Vaikka siis vaikutan ihan terveeltä, on jalkoihini kasvanut älyttömiä patteja. Ne ovat kuin mustelmia ja kooltaan kuin paarman puremat. Lisäksi jalkani ovat niin turvonneet että minut rakastamat korkokengät eivät tule kysymykseenkään. Ja hyvä että edes ratsastussaappaat menevät kiinni (ne, joihin on talvisinkin mahtunut villasukka tai kaksi!). Ällöttää kun jalat on kuin 200kg painavilla ... Työterveyslääkäri laittoi minut sekä röntgeniin ja kuvattavaksi, muttei missään näkynyt mitään viittausta siihen miksi jalkojeni kohtalo on mikä on. Ilmeisimmin patteja kutsutaan kyhmyruusuiksi, mutta sen syytä ei siis saatu selville.

Lisäksi minusta virallisesti tuli sitten inttileski. Vihaan koko sanaa aivan yli kaiken, mutta yllätin itseni jopa oikeasti itkun partaalta jo ensimmäisenä iltana. En todella tiedä miten selviän puoli vuotta, mutta hirveästi ei vissiin vaihtoehtoja ole.

Viimeiseksi kaikkien iloksi pieni video, jossa näkyy noita pomppuja. 

Ratsastukseni oli kaameaa ja kamera heiluu kuin merihädässä olevalla! Enjoy

- Laura

Työpäiväni / Laura

Teksti on kirjoitettu perjantaina
Tänään on työn ohessa tarkoitus hieman postailla mitä normaaliin työpäivääni kuuluu. Olen siis töissä VRllä, jossa olen nimikkeellä asiakaspalvelija. Vastaan siis puhelimeen ja auttelen lippujen peruutuksissa, muokkauksissa ja autan yleisesti kaikessa junamatkailuun liittyvissä.

 Myös olen verkkokaupan tuki - etsin kadonneita lippuja ja vastaavaa.

13:50

Vuoroni alkaa kello 14.00. Tulen paikalle hieman aiemmin, avaan koneen, etsin mikrofonin, kynän, paperia sekä muutamia muita tarvikkeita kuten aikatauluoppaan. Vien eväät jääkaapiin, laukun kaappiin sekä katsastan koneelta uusimmat tarjoukset tai yleiset tiedotukset. Katsastan myös sähköpostini läpi, mutta tänään sinne ei ollut tullut mitään viestejä. Yleensä sähköpostissa aina odottelee yksi tai kaksi viestiä - joko asiakkaiden palautteita työstäni tai yleistä tietoa junaliikenteestä (tai sen häiriöistä).

14:00

Avaan myyntiohjelman ja laitan mikrofonin päälle. Katson että asetukset on äänien kohdalta kunnossa ja riisun myös kengät jalastani. Nyt on hyvä aloittaa kahdeksan tunnin työpäivä :)

14:09

Ensimmäinen puhelu takana! Ensimmäiset kaksi on aina kamalimpia, nytkin tuntui etten saanut normaalisti ääntä virtaamaan ja kuulostin tukkoiselta. Kuitenkin sain varattua asiakkaalle hänen haluamansa paikan yöjunasta auton kera.

14:10

Luokiteltuani puhelun katsahdan linjoja jotka näyttävät tyhjää! Avaan Facebookin ja käyn katsomassa siviilisähköpostini, sekä katsastan Savonlinnan tuloksia (joista muuten selvisi ihanan Okon voitto♥). Seuraava puhelu saapuukin ja tein taas yöjunapaikkavarauksen. Kurkkuani kuivaa ja kahvia tekisi mieli, mutten jaksa hakea sitä vielä. Laiskuus iski....

Tähän väliin muuten pieni mainospala - kaikki liittyy heti nyt sitten veturiin jotta saatte tietää meidän hyvistä tarjouksista mahdollisimman aikaiseen! :)

14:29

Ensimmäinen puhelu joka ei ole paikanvarausta, mutta muuten perusasiaa eli siis lippujen uudelleen lähettämistä. Hoidan nopsasti asian ja toivottelen hyvät kesän jatkot asiakkaalle.

14:37

Päivän ensimmäinen myynti! Ihana asiakas - tiesi mitä halusi sekä oli kohtelias ja puhui rauhallisesti.

15:12

Yhdet kengät hoidettu junasta asiakkaalle pohjoiselle asiakkaalle... aina pieni prosessi soitella junaan (tai tällä kertaa junan päällikölle *nielaus*) ja pyytää jättämään asiakkaiden tavaroita yhteen sun toiseen paikkaan.... Ensimmäisen työtunnin saldona 10 puhelua ja 35 minuuttia puheluita.

15:15

Myös tee haettu ja hommat jatkukoon! Muistin sentään tänään tuoda tuon kupinkin ensimmäistä kertaa. Sain myös ihania kehuja vaatteistani - pakko myöntää että tänään joka hieman katsoin mitä päälleni vedän kun illalla on tarkoitus baariin jatkaa.

16:06

Hiljainen päivä! Kaksi tuntia (ja nolla taukoa..) takana ja saldona 22 puhelua ja 1 tunti ja viisi minuuttia höpöttelyä.

16:33

Kerkeän jo lukemaan hieman lehteäkin kun linjoilla on ihan hiljaista. Seuraava puhelu sitten saakin virkoamaan kun asiakas huutaa kurkku suorana palvelumme tasosta. Nyökyttelen ja yritän tietenkin korjata tilannetta, mutta välillä mietityttää miksi se kiroileminen on pakko huutaa ihmiselle jolla ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa...

18:00-18:30

Tauko! Ruokatunti kestää puolisen tuntia, ja olen jo 18:15 valmis. Luen lisää lehteäni ja juttelen ystävieni kanssa netissä. Iltaa piristää ihana karkkipussi jonka Niko toi ♥ Kummasti helpotti asiakkaan jälkeen, joka sai miltein kyyneleet tulvimaan...

Neljässä tunnissa vähän vaille 2h itse työtä ollut, nyt siis hieman otettava ahkerammin puheluita jos niitä vain riittää!

18:36

Kahvikuppini (jossa on tänään kylläkin Liptonin keltaista "normaalia" teetä) on tyhjentynyt. Kiiruhdan hakemaan sitä lisää ja käyn juttelemassa esimieheni kanssa.

19:38

Tunnin homma olikin sitten yksi puhelu... juttelua esimiehen kanssa, etsimistä netistä vastausta, asiakkaan huutoa ja epätoivoista selvittelyä... kahvia tekisi mieli muttei vieläkään ole poroja!!

20:08

Päivän ensimmäinen tauko. Teetä haettu ja makeaa elämää loppujen karkkien kanssa. Kaverit jo huutelee baariin tai ainakin etkoille, silti sinnikkäästi painan töissä.

20:15

Tauko is over ... Päätän että tsekkaan vielä sähköpostin läpi ja sitten taas puheluiden kimppuun.

21:00

Viimeinen työtunti alkaa! Facebook täyttyy juhlivien ystävien kuvista ja myös muutama soittaja on tainnut juoda muutakin kuin maitoa. Oma tee loppuu kokonaan (oli se kyllä jo haaleaakin) ja minua väsyttää! Laitan huomisaamuksi herätyksen 07:20 jotta pääsen viemään Orvokkia ulos ja lakkailen kynsiäni tylsyyttäni.

ratsastajan kynnet (Y)

21:30
Toiselle tauolle ei tänään ole tarvetta, sillä on ollut älyttömän hiljaista. Normaalisti kahdeksasta tunnista puhelimessa olen viettänyt noin neljästä viiteen tuntia - nyt luku jää noin kolmeen tuntiin! Viisi tuntia olen tänään saanut vain olla ja tylsistyä.

22:00
Viimeinen puhelu on ohitse ja vien tavarat takaisin paikoilleen. Kuittaan itseni ulos ja kiiruhdan kohti kantapaikkaamme tapaamaan kavereitani. Maanantaina takaisin töihin!

- Laura

Postausta jälleen ! / Sara

Uups... postaukset on taas unohtunut. Kesällä on ollut niin paljon tekemistä! Ollaan tällä välin ehitty ottamaan parit treenit ja parit kisat. Ei oo mennyt mitenkää erityisen hyvin, jos kattoo Finnderbyn tulokset meidän osalta... En tiiä mikä ponia vaivasi siellä, kun kyyläili ja kaikkee,koska se ei oo koskaan silleen pelännyt mitään esteiden alla olevaa kisoissa. :/ Ainiin tein siitä ypäjäreissusta pienen videopostauksen jonka lataan tänne kun jaksan. :D

Oltiin dumissa hyppäämässä 100 ja 110 ja ei kyllä tuntunut yhtään onnistuvan. Ekassa luokassa olin ihan pihalla ponnistuspaikoista, mutta onneksi esteet olivat pieniä niin sillä ei ollut niin suurta merkitystä. kakkoselle tuli kielto, kun käänsin aika aikasin sille ja otin kaarteessa kaiken vauhdin pois niin poni ei sit tahtonut mennä. ja kaksi otettiin alas en kyllä muista miksi. :D

Kympissä sitten tulos oli 0-8.

Ainiin oltiin myös riihimäellä kisaamassa yksi 110 ja meno oli paljon kivempaa kun dumissa. :) otettiin siinä yksi puomi alas, mutta oon ite tosi tyytyväinen. En löydä Riihimäeltä meistä kuvia joten aika tylsää... voisin lataa sen videon tänne kunhan jaksan:)

Koska tästä tuli näin tylsä niin ajattelin viikon sisällä kuvata videopostauksen niin tulee jotain kivaa tänne blogiin. Onneksi Lauralla on toi varsuli ja Laura jaksaa blogata enemmän kuin minä niin teillä on sentään jotain kattomista :D Seuraavat kisat olis sitte Husöössä (en tiiä miten kirjotantonXD) ja tarkotuksena mennä 115 cm ja Poni GP saa nähä miten menee otetaan yksi valmennus ennen sitä (huomenna estetunti yritän saada jotain kuvailemaa!) ja katotaan miten menee ja sitten päätetään luokat :)

- Sara

Vauvasta video! / Laura

Vanha kun taivas ja villi kun mikä!

- Laura