Viimeinkin takaisin treenissä

Janosin koko tauon ajan takaisin hevosen selkään enemmän kuin ehkä ikinä ennen. Myös joku lähipäivä aion koittaa Rowilin selkään kiipeämistä, mutta sen kanssa ei nuorten aluemestaruuksia kyllä tällä kaudella hypätä. Toivotaan, että ne voidaan Ipellä sitten startata, mutta sen taas näkee muutaman viikon sisällä miten yhteistyömme lähtee taas käyntiin. Kuitenkin 115cm rata on aika isokokoinen - minulle ainakin.

Kävin hyppäämässä sekä Ipen että Apan Nealla joskus muinoin. Ipen kanssa mentiin pientä ~ 80cm rataa, Apalla taas väänsin koulua ja kavaletteja.

Apa on niiiiin kiva heppa, mutta huomaan kuinka mulla ja sillä ei välillä ihan ajatus kohtaa! Jäimme muutaman kerran johonkin kulmaan jurnuttamaan kummatkin emmekä suostuneet antamaan periksi. Se ei siis tee muuta kuin pysähtyi ja luimisti korviaan ja mie kiljun Nealle kurkku suorana "MITÄ MÄ TEEN - MÄ EN OIKEIN OSAA!".

Suurin ongelma hevosesta löytyi siitä, ettei se ole aivan täysin vielä ohjan ja pohkeen välissä, ja siis ei "seuraa" kättä alas. Eli jos löysennän ohjaa vähitellen ja paineistan kevyesti pohkeilla, hevosen tulisi seurata ohjaa selkä ylhäällä ja pyöreänä alas. Apa joskus jäi vain tikuttamaan nätisti "kivaa" ravia. Kiva ravi toki on hauskan näköistä ja varmaan kelpaa jollekulle, mutta siitä tuntee kuinka hevonen ei ole aidosti läpi. Se ei ole rento eikä liiku täysin itseään käyttäen. Tällöin siihen ei voi myöskään kokonaisvaltaisesti vaikuttaa.

muuli

Loppuhyvin kaikki hyvin siis kuitenkin. Apalla ratsastelen silloin tällöin jos haluan, mutta pääprojekti on Ipessä. Jos kuitenkin liikaa janoan vauhtia ja vaarallisia tilanteita (siis lue - jos haluan muuta kuin tasaisen varmaa Ipeä, jonka rinnalla keinuhevonenkin on vauhkoontunut elukka), voin Apan selkään kiivetä. Heh.

- Laura