Tuomarinkylä 13.7 superIpsulla

SUURET KIITOKSET MARIA SORJOSELLE KUVISTA!

http://ljusia.kuvat.fi/kuvat/

Sunnuntaina suuntana oli Tuomarinkylän ratsastuskeskus. Olemme ennen asuneet aivan Dumin vieressä, ja ensimmäiset muistot hevosista onkin juuri Tuomarinkylästä, joten tuttu paikka on jo niiltä ajoilta, mutta myös myöhemmiltä vuosilta kun siellä oli seura-, alue-, ja kansallisia kilpailuja.

Luokkina oli nyt 100cm ja meidän ensimmäinen yhteinen 110cm. Olin varmistanut vielä Tepolta onko luokkavalinnat ok, ja kuulemma ovat, mutta minulla oli epäilykseni. En kerennyt koko viime viikolla käymään edes Ipeä pikaisesti moikkaamassa, joten lähdettiin kilpailuihin täysin "lahjattomat treenaa" fiiliksellä. Onneksi oli sentään toissa viikolla käyty prepaustunti Tepolla, joten muistilista oli mukana yhä takaraivossa - LUOTA. VATSALIHAKSET. 

Luokissa rata oli sama, joka helpotti vähän jännittävää kuskia - vaikka ensimmäisessä mokaisin, voisin ottaa siitä opikseni ja tehdä jotain eri tavalla seuraavassa luokassa asian korjaamiseksi (u wish...)

Kävelin radan ja katsoin vielä muutaman ratsukon ennen kuin laitoimme Ipen kuntoon. Rata vaikutti myös tässä korkeudessa helpohkolta, eikä siellä suoraan mitään killerikohtaa ollut. Muutama peloke esteen alla joo, ja kolmosokseri suoraan kohti tuomaritornia - tai siis hevosrekkaa missä tuomaritorni oli, mutta muuten ihan normaali rata.

Verryttelin todella huolella. Yleensä verryttelen hevoset niin, että vasta jos hevonen ei hypyissä hevonen ei ole ok niin teen muutokset tasaisella. Ipe on kuitenkin iso ja vahva hevonen, ja sen huonoin puoli on juuri esteiden välissä, ei esteellä. Siksi todella huolellinen valmistelu jo ennen esteverryttelyä on elintärkeää - tein käynnissä väistöjä, avoja ja muutaman askeleen sulkuja. Varmistin, että hevonen liikkuu kokoaa itseään jo käynnissä, mutta myös rentoutuu ja liikkuu eteenpäinkin ilman jännitystä.

Esteverryttelyssä hyppäsin muutaman pienen ristikon, sitten vähän isompaa pystyä ja lopulta maksimikorkuisen okserin + 110cm pystyn. Jonkun pystyn Ipe nappasi alas, mutta muuten se teki todella hyvää ja tarkkaa työtä. Muutaman kerran jouduin sitä myös pysäyttämään esteen eteen liian innokkuuden takia, mutta olin tyytyväinen verryttelyyn.

Rata sujuikin sitten odotuksia paremmin, ja vaikka en hirveästi aikaa ratsastanut enkä toisiksi viimeisessä käännöksessä onnistunut (lapa karkasi ja heppa perässä...), oli sijoitus joku 8/50 ja ruusuke mukaan!

Luokkien välissä kävelin hetkisen ja sitten seisoimme Ipen kanssa varjossa, ja katselin kauhulla kun rataa nostettiin. Koska rata oli sama, en käynyt kävelemässä rataa. Suunnittelin tosin uusinnan yhden linjan viidellä laukalla meneväni, koska kuusi oli ollut ahdas edellisellä kerralla.

Verryttelin myös todella lyhyesti ja napakasti. Ensin käyntiä rennosti - sitten siinä työskentely. Siitä suoraan laukkaverryttely jossa Ipe huolella takajalkojen päälle ja ryhtiin. Yksi ristikko, sitten 90cm pysty ja sitten 110cm okseri. 120cm pysty (nappasi alas) ja 115cm okseri viimeistelyksi oikeasta kierroksesta.

Radalle mentäessä huolehdin laukan kuntoon. Jos Ipe pääsee vähänkään perunamuusimaisen löysäksi, ei hypyistä tule mitään. Ensimmäisellä esteellä jo tunsin kuinka hevonen innostui allani ja sitten taas mentiin! Muutamia kohtia radasta Ipe lähti vähän out-of-control-kiihtyttelemään, mutta selvisimme taas kunnialla maaliin! 0-0 ja sijoituis noin 4/20. Ja vaikka se väli tultiinkin 5 + oho, eikä sillä suunnitellulla viidellä.

Enempää en voisi olla tyytyväinen ratoihin. Odotin tulokseksi jotain 20 virhettä / luokka, mutta Ipe ei radalla ottanut taaskaan yhtään puomia! Kolminkertainen hurraa Ipsulle.

Seuraavat kilpailut ovat Riralla sunnuntaina. Vähän jännittää millainen pohja tälläkertaa on, sillä joskus rata on ollut kuin perunapelto, mutta uskoisin että se on yhtä hyvä kuin viime kerralla kun Rassella siellä menin. Tai siis toivon, että se olisi yhtä hyvä... Riksussa olen yleensä ollut aina huono, mutta toivotaan että pelastelu jatkuu.

- Laura