1.7.2014 Tepolla

Nämä nyt sitten tulevat väärässä järjestyksessä, mutta tulkoot kun tän nyt ensisijaisesti haluan julkaista ...

Kyseessä on pahanlaatuinen hehkutuspostaus, eli luvassa aivan liikaa imelää tekstiä.

Koska IPE ♥

Menimme tiistaina Tepolle Nurmijärvelle / Tuusulaan / jonnekin treenalemaan. Nean kanssa puhuttiin, että on tärkeää heti päästä valvovan silmän alle treenaamaan, sillä ongelmahan ei ole hypyissä vaan siinä, että olen rapakunnossa ja oma perustekeminen on se suurin puute (jalat seilaa, kädet heiluu, vatsalihakset ovat kesätauolla olleet jo pidemmän aikaa...).

Tuntimme alkoi vasta ilta seitsemältä. Kävelimme ensin pitkin ohjin kentällä ja sitten verryttelimme itsenäisesti. Ohjeena oli paljon suunnanvaihtoja ja Ipe rehellisemmin pohkeen ja ohjan väliin. Ipe helposti jännittyi hieman liian ylös oman käden kovuuden vuoksi ja laahasi takajalkoja vain mukanaan. Lopulta onnistuin rentouttamaan kättä eteenpäin ja olemaan pohkeella tasaisempi. Kun aloitimme laukkapuomit, huomasin vielä suuria puutteita etenkin valmisteluissa. Helposti ennakoivalla hevosella (Ipe lukeutuu näihin) tulisi olla todella määrätietoinen ja tarkka, jottei hevonen luiskahda avuilta ja tee asioita itsenäisesti.

Hyppäsimme ensimmäiseksi esteeksi pienen muuripystyn. Teppo pyysi olemaan hereillä, muttei silti tekemään mitään liikaa. Arvatkaa mitä tein? Unohdin tietenkin valmistella ja suoristaa, ja enemmänkin rykäisin pohkeen kopukkaan ja heitin ohjat pois. Joo. Onneksi superIpe vain kiltisti oli välittämättä asiasta ja hyppäsi yli.

Jatkoimme helpohkolla pysty - innari - pysty jumppiksella ja tulimme sitä muutaman kerran. Ipe oli niiiin super, se ihan itse teki tehtävän ja kuskin oli oikeasti vain ja ainoastaan istuttava kyydissä.

Jatkoimme sitten sarja - kapea este linjalle. Ja tässäkin kuskin tuli istua kyydissä. Ja sitten rataa - ja mainitaan nyt vielä, että kuskin tehtävä pysyi muuttumattomana. Tai no, kertaalleen piti etsiä vähän vatsalihaksia, mutta muuten.

Teppo totesikin hevosen olevan helppo, yksinkertainen ja kiva. Siis semmoinen otus millä kuski voi täysin keskittyä ratsastamiseen ja hevonen hoitaa kaiken muun. Esimerkiksi mun tehtäviin kuuluu siis ohjaaminen, radan muistaminen ja laukan hienosäätö. Ei mitään muuta. Ei siis todella mikään purista - rutista - vedä - kisko - säädä - käännä - tee sarja, vaan pelkkä semmoinen pikkuinen hereillä olo. Täydellistä.

Rata minkä hyppäsimme oli ehkä metrin, ehkä jopa hitusen yli. Kisoissa menemme sunnuntaina 90cm ja 100cm ja niistä selviytymistodennäköisyys on 100% jos kuski on vähääkään perillä tehtävästään.

Mitä tästä tunnista opin?
- Suunnanvaihdot, taivutukset jne. normiohjelmaan - hevonen ei ole rehellisesti pohkeen ja ohjaan välissä.
- Kokoa estettä KOHTI, älä kokoa ja sitten toivo että paikka sopii esteelle
- Luota. Luota. Luota. Luota.

Jokainen ratsastaja kyllä tarvitsisi yhden superIpen.

- Laura