Busy Doin' Nothin'

Nyt kun tuntuu että tää mun tuuri hevosten kohdalla jatkuu. Ipe kävelee vieläkin ja parantelee itseään ja kaikki omat hevoset on joko saikulla tai liian nuoria ratsastettavaksi. Onneksi silti puuhaa olen elämälleni keksinyt - koulussa ja töissä on tullut vietettyä paljon aikaa. Onneksi nyt on ihana vapaa viikonloppu ja vielä hyvä sää kaupan päälle! Toki kaipaisin takaisin kilpailemaan, mutta kun tilanne on mikä on niin ei tässä kannata mieltään pahoittaa.

Outi on nyt iältään kaksi viikkoa. Se kasvaa niin nopeasti, että meinaa nyt varsariimu käydä liian pieneksi - siis se sama riimu joka oli Orvokille ok vielä kahden kuukauden jälkeen. Lisäksi se on alkanut heittäytyä villiksi - siis niin villiksi että välillä on meinannut olla vaikeuksia hallita sitä. Se ymmärtää kyllä riimussa kävelemisen idean paremmin kuin Orvokki, mutta sen muisti on välillä todella lyhyt ja huono - "ai siis mitä, pitiks mun nyt kävellä eikä sinkoilla tai seisoskella :o". Lisäksi se on tietyllä tavalla helppo varsa, mutta tavalla todella vaikea.

Käytännössä siis esimerkiksi se ei saa paniikkia mistään. Sen voi napata syliotteeseen ja Outi rauhoittuu siihen. Lisäksi sille kaikki uusi tekeminen on ok, vaikkapa jalkojen pesu ja jalkojen nostelu. Tosin se kertaalleen keksi ettei halua että sen selkää harjataan tai takakavioita nostellaan - hirmuinen kiito karkuun. Outi myös pelkää kameran ääntä - tämä oli suurin yllätys siksi Orvokki on aina ollut todellinen linssilude ja oikein tullut räpsivään kameraan kiinni.

Nyt lähden ottamaan aurinkoa ihanaan kesäsäähän! Ihanaa kevättä ja kesää kaikille ♥

- Laura

Ori Outi - Maple's Sangria

Luulin että Orvokki oli sosiaalinen ja rohkea varsaksi. Tämä varsa kyllä todisti ajatukseni vääräksi. Santtu/Outi/Oiva - miksi ikinä sitä kutsunkaan - on aivan äärettömän sosiaalinen ja villi varsa. 

Tosiaan, Outi syntyi 3.5 kello 00.15. Vanhempani herättivät minut noin kymmentä yli puolenyön, kun Kaisu oli synnyttänyt noin puolisen tuntia tuloksetta. Outista oli näkyvissä vain etujalat ja poltot eivät riittäneet saamaan sitä ulos. Ainut asia mitä tehtävissä oli oli kätilöksi ryhtyminen - minä seisoin Kaisun pään vieressä ja rauhoittelin ja 'tsemppasin' sitä, isäni taas veti varsaa etujaloista maailmaan. Olin jo ihan varma että a) Kaisu kuolee b) varsa kuolee tai c) vähintäänkin varsan jalka katkeaa, mutta niin tai näin, homma saatiin loppuun ja Outi maailmaan ihmeen kautta.

Ensimmäisen tunnin aikana selvisi että Kaisu oli yhä kipeä ja jälkeiset eivät tulleet heti ulos. Kaisu makasi vain pitkällään eikä ollut lainkaan innostunut nousemaan ylös. Lopulta maanittelimme sen ylös ja puolentoista tunnin kuluttua jälkeisetkin tulivat onneksemme pois kokonaisena kappaleena. Outi yritti kyllä ahkerasti ylös, mutta ei saanut jalkojaan järjestykseen. Seuraava paniikin aihe oli maaginen kahden tunnin raja, jonka aikana varsan on saatava ternimaitonsa. Kaisu kyllä olisi antanut imeä ja lypsää, mutta on aina parempi että varsa itse imisi nisästä eikä oppisi tuttipulloon.

Lopulta saimme nostettua Outin nisälle ja se sai ensimmäiset hörpyt otettua. Sen jälkeen se meni takaisin nukkumaan eikä ilmeisesti enää jaksanut yrittää ylös. Nostimme sen vielä toisen kerran nisälle - tai paremminkin yritimme - Outi nimittäin hamusi suuhunsa vain suolakiveä, seinälistoja, kumisaapasta, sormia .... Eikä lainkaan etsinyt nisää!

Onneksi se kuitenkin kerran erehtyi myös nisästä imaisemaan ja se oli menoa se - nykyään se syö aivan koko ajan, eli ruokahalu on kunnossa.

Tällä hetkellä eniten Outissa huolettaa se ettei se malta oikein levätä ja nukkua. Sen lempi puuhaa todella on syöminen, mutta myös ympäri karsinaa loikkiminen. Se ei pelkää ketään eikä mitään - eilen Nea kävi kuvailemassa Outia ja se suoraan käveli Nean kädelle höplöttämään sitä. Ihana pikkuinen <3

Kaisu on myös osottautunut oikein hyväksi emäksi. Se antaa koskea varsaansa ja tehdä varsalle mitä vain, mutta kuitenkin huolehtii siitä ja hörisee sekä muuten rauhoittelee sitä. Myös imiessä Kaisu seisoo aivan paikallaan hievahtamatta ja antaa myös varsan syödä korvaansa ;)

Varsassa on nyt jo nähtävissä vahvat jalat ja vahva kaula. Suhteellisen lyhyt selkäkin sillä on, mutta toivon että se tasapainottuu vähän kun se kasvaa. Outi ei ole kovin iso varsa - toivotaan silti että siitä se 165cm ainakin kasvaisi. Kaisuhan on noin 170cm ja isä noin 163cm.

Maple's Sangria

syntynyt 3.5.2014

emä Ganz Bunte
isä Satisfaction II
ei. Golden Deister
ii. Stakkato
eei. Pilot

Varsan suvusta ja linjoista on sen verran sanottava että G-linja (mitä siis emä Ganz Bunte edustaa) tuottaa sekä koulu- että estehevosia. Jälkeläiset eivät ole ehkä erityisen kauniita, mutta suorittajia senkin edestä.

Isänisä esteperiyttäjä Stakkato ei ole mikään tyyppiperiyttäjä, mutta jättää hyppykykyä ja refleksejä. 

Emänemänisä Pilot on taas kaikkien aikojen nuorin estehevonen joka on voittanut yli miljoona dollaria palkintorahoja. 

Suoraan varsan emä on taas Mikael Walhmannin kanssa kilpaillut 140cm tasolle asti - ja tietenkin kanssani paljon kansallista 130cm tasoa sijoituksille asti. Suuri skouppi ja etenkin suuri sydän.

Varsalle on siis povattavissa suvun puolesta aivan älyttömän hyvää estepäätä - ja silmää, suurta skouppia, nopeutta ja herkkyyttä. Tiedä sitten tuleeko siitä ikinä minulle amatöörikopukkaa.

- Laura

Varsa syntyi yöllä 00.15. Jouduimme auttamaan Kaisua rutkasti synnytyksessä, eli tämä varsa on todellinen ihme.

Öitä, päivittelen tänään lisää. Sen verran että varsa on aivan älyttömän villi, ja noin kaksi ja puoli tuntia synnytyksestä se kirmasi ravia ympäri karsinaa. Ja yritti syliin. En kestä.

KERRA 27.4

Eilen starttasimme joskus kymmenen aikoihin hakemaan Ipeä. Olin muistanut vasta aamulla ilmoittaa Nealle milloin tulemme hakemaan, onneksi Nea kerkesi ... ai miten niin hoidan asioita vähän toisella kädellä hutiloiden? Kimpsut ja kampsut ja heppa kyytiin ja eikun nokka kohti Keravaa.

Ensimmäinen luokka 90cm kesti aivan luvattoman kauan. En tiedä miten voi olla mahdollista että vaikka saavuimme noin puoli tuntia luokan alun jälkeen (en siis kävellyt rataa) jouduimme odottamaan kaksi tai kolme tuntia että pääsen ratsaille!

Verryttely sujui tavalliseen tapaan, ratsastin ensin sisällä hieman pohkeenväistöjä ja ulos siirryttyä hyppäsin muutamia pieniä esteitä ja sitten isompia. Ipe oli aika ok, harmittavan jyrä se kyllä välillä oli ja jouduin pysäyttelemään sitä esteen eteen muutamia kertoja kun ei vain meinannut hevonen malttaa ja odottaa tarpeeksi.

Rata sujui myös oikein hyvin, ja tuntui aika 'pieneltä' jo meille. Ipe oli aika vahva edestä, mutta kun sitä ratsasti hieman saksalaisittain (vahva tuntuma ja vahva istunta) laukkasi se hyvin ylämäkeen. Tulos oli 0-0 ja sijoitus (15/90) 8/45 kun luokka jaettiin.

Metrissä olinkin lähtönumerolla 60, eli siinäkin välissä oli aikaa vaikka kuinka paljon. Istuskelin sitten katsomossa muiden TUURilaisten kanssa ja suunnittelimme grillibileitä. Oli ihan huikeeta nähdä kavereita pitkästä aikaa - tai no, viimeksi nähtiin maanantaina ...

Kun luokassa oli huoltotauko, kävin laittamassa Ipen kuntoon. Verryttelin aika samalla tavalla kun edelliseen luokkaan, tällä kertaa sisällä kuitenkin avoja ja sulkuja ja ulkona vähän enemmän kävelyä ja vähemmän hyppyjä. Hyppäsin kertaalleen verryttelyssä tasaokserin (110cm ja pituutta 110cm) - ja wow mikä fiilis hypystä tuli! Ipe hyppäsi todella ketterästi ja isosti okserin eikä todellakaan hipaissutkaan puomia. Jee, ehkä se 110cm radat eivät ole lainkaan kaukana enää!

Rata oli arvostelulla A.2.0 eli aikaratsastusta alusta loppuun. Olimme sopineet Nean kanssa jo ennakolta että otan rauhassa koko radan ja toteutin sitä parhaani mukaan. Toki käänsin jos jostain mahtui, mutta en alkanut väkisin vääntämään. Ennen kuitenkin estettä kahdeksan käänsin tiukan mutkan - ja unohdin aivan pohkeet. Ipe on niin iso hevonen että se tarvitsee todella paljon pohjetta tuekseen jottei laukka sammu. No hupsis, siirryimme sitten raviin. Hetken mietin että teen voltin, mutta koska rata oli puhdas siihen mennessä, niin päätin vain jatkaa ja ottaa vaikka sitten tyhmän kiellon tai puomin. Ipe kuitenkin päätti asian olevan ok ja hyppäsi okserin jostain laukka - ravi sekotelmasta puhtaasti yli!

Tulos oli tästä luokasta 0 virhepistettä ja 15/68!

***

En tiedä ollenkaan vielä mihin olen seuraavaksi menossa kilpailuihin koska kyydilläni (isä <3) on hieman nyt menoa toukokuussa, eli ensimmäistä kertaa varmaan ikinä minulla on se kuuluisa kyytiongelma! Ajattelin kuitenkin nyt treenata aika paljon toukokuussa, ja sitten kesäkuussa jatkaa 100cm ja 110cm luokista. Ipetsulla kun tuota on kokoa on siunaantunut niin ei sillä vielä ihan metrisetkään tunnu isoille. Tietenkin rutiinia tarvitaan reilusti jotta ne myöskin pysyvät ylhäällä jatkossakin. Olen muuten viimeksi tiputtanut puomin HIHSsissä. Hassua.

Kevään jatkoja - vieläkään varsaa ei ole tullut. 9pv yli jo....

- Laura

pääsiäisvalmennus / Laura

Olin maanantaina Tepon tunnilla näyttämässä Ipeä Tepolle. Verryttelimme ensin ravi - ja laukkapuomeilla (laukassa kahden laukan väliin kolme, ravissa suoristuksia), jonka jälkeen siirryimme hyppäämään. 

Ipe toimi ihan hyvin, joskin osittain sain kokeilla pomppukoikkaloikkia, eli siis kun vähääkään komensi herraa niin se tarjosi jotain ihan muuta kuin pyydettyä. Avotaivutukset meni lähinnä päällä huitoessa ja paikallaan laukatessa - sanoinkin Nealle että hevonen on työtä kaikin keinoin kartteleva ja sitä vieroksuva. Ei sen vuoksi ettei se osaisi, mutta Ipe tietää että seuraavaksi hypätään eikä viitsi siksi keskittyä pieniin esteisiin.

Hyppäsimme ensin tehtäviä noin 80cm tasolla (huomatkaa että olin jo siinä vaiheessa kuolla kauhusta, koska Tepolla oli jotain uusia jännitysmomentteja esteiden alla!), ja lopuksi hyppäsimme rataa noin 100-110cm tasolla. Sanoin jo ennen rataa kuinka hirvittää, mutta oikeasti rata meni paremmin kuin olisi voinut kuvitella. Tosin häpesin silloin (ja häpeän yhä!! :D) 'punaisen linjan' pystyä jonka ensimmäisellä kerralla Ipe taikoo paikaltaan. Kisoissa olisin välin mennyt viidellä ja se olisi ollut ok, mutta tässä tapauksessa tehtävä oli kuusi laukkaa odottaen, ja meinasin käydä todella ahtaaksi. Toisella kerralla menikin jo ihan ok, joten kysymys oli miksen ratsastanut niin ensimmäisellä kerralla?

Teppo totesi hevosen olevan todella mukava, luotettava ja tavallaan helppo. Sanoi että ratsastin sitä hyvin, mutta kehitettävää löytyy.

Ohessa video kaunistelemattomana ja pätkimättömänä. Haukkukaa vain, tiedän sen olevan vielä hataraa.

No mutta, sitten suosikkiosioni

mitä opin tällä kertaa?

Isoa, vahvaa hevosta ei tarvitse vielä tällä tasolla viritellä - rento käsi, jopa hieman löllö käsi, on parempi

Luota ja ole rohkea

Laske ja usko tekemääsi

Keskity jo ensimmäisellä kerralla tehtävää tehdessä

Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella. Kaisulla oli muuten 19pv laskettu aika, ei siis vielä pääsiäisvarsua syntynyt. Toivotaan että siitä olisi seuraava postaus, ei Keravan kisoista, mutta pahasti näyttää siltä että se kakaraansa pihtaa ... :(

- Laura

Dumi 12.4

Oikein hyvän kuvailun päivästä voitte lukea täältä.

Lyhykäisyydessään, kilpailut menivät oikein hyvin. Vaikka takana oli aivan kamalan rankka viikko (joka päivä 12h työpäiviä, lauantaina 'vain' 6h) ja hevosella olin mennyt kahdesti aiemmin, meni kilpailut todella hyvin.

80cm verryttely oli ehkä hieman lyhyt, mutta toisaalta Ipe oli niin cool ettei se häirinnyt niin kovin. Rata oli vähän jännittynyt ja 'kankea', muutama hyppy oli kamala (kiitos Ipelle joka hyppäsi esteen numero kuusi aivan paikaltaan!) ja oma ratsastus haparoiva, mutta tulos 0-0 ja viides sija!

90cm verryttely olikin sitten vähän venytetty, joten otin treenin kannalta ja hyppelin vähän 'ylimääräistäkin'. Verryttely oli kyllä ihan syvältä, sillä porukka ratsasti ihan liian läheltä (myös ne joilla oli punainen rusetti!!) ja vaaratilanteita syntyi. Ei oikeasti voi olla mahdotonta olla laukkaamatta kävelevän ratsukon vierestä juuri esteen kohdalla! Näin ihan punaista, ja hyvä etten kunnolla avannut sanaista arkkuani muutamalle urpolle.

Rata oli sama, joten ihan fiiliksellä vain yli. Rata oli jo paljon parempi, osittain kylläkin turhan villi ja muutamassa kohdassa vielä Ipe sai kiivetä yli esteistä. Hyvin kuitenkin sujui! Saimme taas 0-0 radan ja sijoituimme kuudenneksi. Ensimmäisistä kilpailuista kotiinviemisinä siis kaksi ruusuketta, kyllä kelpasi.

Seuraavista kilpailuista ei ole vielä tietoa, mutta ainakin olemme menossa maanantaina Tepolle hyppäämään Pikatsun kanssa. Huomenna myös on tarkoitus käydä heppailemassa, lisää postausta sitten siitä!

- Laura

Ipeilyä

Yllä olevassa videossa hyppyjä silloin sunnuntailta. Alempana taas eilistä hölkyttelyä ympäriinsä.

en tiedä kumpi on paremmin peräänannossa

:D

Kävin eilen sitten extempore ratsastamassa Ipen. Tarkoitushan oli mennä torstaina Tepolle, mutta työt pakottavat jättämään sen väliin ja menemään aika vihreänä Dumiin kilpailuihin. Luokkina tosin on 'vain' 80cm ja 90cm, mutta jos tavoitteena on päästä maaliin ilman että kuski pyörtyy kesken radan niin eiköhän ne ole ihan oikeat korkeudet. Tosin 90cm este on Ipeä ehkä polveen, kun herralle on siunaantunut se 183cm korkeutta....

Olen löytänyt btw uuden harrastuksen - olen alkanut pelaamaan CODia. Naurattaa ihan että tilasin heti tän innostuksen alettua itelleni pleikkarille Ghostin ja olin nyt sitä sitten pelaillut kaiken vapaa-aikani (jota tosin ei ole rutkasti kiitos 12h työpäivien...), mutta elämää voi vissiin tuhlata tavalla tai toisella.

Jatkan siis nytkin sen pelin pelaamista, palaillaan taas kun heppailussa tapahtuu käänteitä suuntaan tai toiseen :)

- Laura