Ypäjä 16.3

Sain viimeinkin vähän tietoja uudelleen muokatuksi, eihän siihen mennytkään kuin puolisen vuotta. Nyt tosiaan tili on "pelkästään" käytössäni eli siis sain vaihettua oman nimeni ja kuvani tuonne hurraa!

Aiheeseen kuitenkin - tänään kilpailtiin sitten Ypäjällä. Herätys oli aamulla kello 5.30, joka kirpaisi yllättävän vähän. Väsytti joo, muttei liikaa. Kilpailuvaatteet oli eilen katsottu jo valmiiksi ja sain jopa istahtaa valmiiseen aamupalapöytään.

Lähtö oli noin 6.40 ja matka kesti noin kymmentä yli kahdeksaan. Keli oli aika kamala, tie oli paikoitellen liukas ja lunta satoi hieman. Onneksi kuitenkin pääsimme turvallisesti perille täpötäydelle parkkikselle haimihallin luokse.

Kävin kävelemässä radan ja näyttämässä Rowilin paperit. Sitten siirryin takaisin trailerille ja otimme hevosen alas. Kävelin muutaman minuutin ulkona, mutta totesin sisätilan olevan mukavempi vaihtoehto kuin kylmä tuuli, joten siirryin maneesiin kävelemään ja ravailemaan. Luokka alkoikin heti ja aloitin verryttelyn rauhallisella ravilla. Koska Rowil on yleisesti todella hyvin avuilla, niitä ei tarvitse verryttelyssä niin "katsoa läpi" vaan tärkeämpää on huolehtia riittävästä verryttelystä ja hyvästä fiiliksestä jota Rowiliin tulee luoda. Hypyt onnistuivatkin hyvin ja pääsin kymmenentenä radalle.

Rata oli suhteellisen simppeli, joskin jotkin välit olivat hieman pitkiä kun edelliselle esteelle joutui kääntämään "nopeasti" ja jarruttamaan siis kaarteessa. Tamma kuitenkin toimi aivan käsittämättömän hyvin ja mitään ongelmia ei syntynyt. Viimeisen linjan olin ajatellut ratsastaa viidellä (23m), mutta lopulta vähän lyhyt kuusi oli kuitenkin parempi ratkaisu.

Lopputuloksissa olimme sitten sijalla 4, eli paluu meni paremmin kuin uskalsin toivoa!

En tiedä vielä yhtään missä aion jatkaa tätä upeasti startannutta kilpailu-uraani, mutta luultavimmin esimerkiksi Tampere voisi ensi kuussa kutsua nimeäni. Kuitenkin työt rajoittavat aina miltein kilpailujani, jotenka tätä pitää hieman sumplia .....

tyytyväine

Hyvää viikonloppua kaikille!

- Laura

Tepon tunti ja itsenäistä reenausta / Laura

Huh, on tämäkin taas miltein viikon myöhässä. Noloa... Koulussa kuitenkin kokeet painaa päälle ja kohta työharjoittelukin, onneksi kuitenkin lyhenee koulumatka sitten noin 50km kun työharjoitteluun menen tuohon läheiseen päiväkotiin.

Tepolla olimme viime viikon sunnuntaina käymässä. Tunti meni hyvin, joskin otimme ihan vähän rauhallisemmin kuin muut Rowilin kunnon puuttumisen vuoksi. Meidän ryhmämme tosin oli kuulema jonkin sortin paralympialaisryhmä - kaikilla oli ollut joko hevonen tai ratsastaja kipeänä.

Aloitimme ravipuomeilla ja lopulta laukkapuomeilla. Rowil meni juuri kuten toivottu ja oli innokas mutta samalla hyvin kuuntelevainen ja avuilla. Vähän olisin toivonut siihen lisää ytyä, mutta ihan toimiva se oli näinkin. Lisäksi Rowilin liikkeet ovat vielä hieman voimattomat ja nimenomaan se 'ilma' puuttuu liikkeistä.

Hyppäsimme ensin ravista pientä pystyä jossa oli alla muuripalikka. Kuvittelin jo mielessäni kauhuskenaarioita ja sitä kuinka makaan siinä muurilaatikon päällä kun Rowil päättää kieltää siihen, mutta yhtäkkiä huomasin jo olevani toisella puolella estettä ilman mitään ongelmaa. Jatkoimme myöhemmin tehtävästä suoraan vesimatto-okserille joka sekään ei tuottanut edes kyttäilyä.

Hyppäsimme lopputunnista vielä pientä kahdeksikkoa ja viimeiseksi suoraa linjaa. Estekorkeus oli maltillinen - isoin okseri oli noin 95cm ja pysty ehkä 105cm, mutta silti Rowil tuntui aivan älyttömän hyvältä ja valmiilta. Hyvällä fiiliksellä siis kohti Ypäjää!

***

Tiistaina sitten treenasin kotona maapuomeja ja pieniä kavaletteja. Tarkoitus oli nimenomaan painottaa hallintaa ja reaktiivisuutta. Hallintaa harjoittelin ilman jalustimia tehden kasikkoja puomien yli, väliin ja ympärille, reaktiivisuutta taas laukanvaihtojen kautta jatkaen suoraan puomilta toiselle. Rowil oli todella todella upea, ja lopuksi treenasinkin laukanvaihtoja niin että vain käänsin päätäni - ja hevonen kääntyi allani juuri haluamaani suuntaan tehden lennokkaan vaihdon!

esimerkki tehtävä. Lisäksi voltit voi tehdä puomien välissä tms.

En tiedä olenko ikinä maininnut siitä, että välillä Rowililla ratsastaminen on kyllä superhyvää terapiaa sen helppouden vuoksi, mutta välillä myös aivan äärimmäisen tylsää! On vaikea kehitellä tekemistä kuin jokainen asia mitä teen muualla kuin esteillä niin onnistuu aivan varmasti viimeistään toisella kerralla kuin sitä kokeilen. Vaikka nytkin rakensin puomeista tehtävän jolla saa varmasti tehtyä ainakin viittä erilaista harjoitetta, oli ne kaikki kokeiltu helposti alle puolessa tunnissa. On mahdotonta siis kehitellä jokaiselle päivälle näin monipuolisesti treeniä! Siksi yleensä tyydynkin köpöttelemään askellajit läpi ja sitten menemään talliin.

Nyt siirryn itse taas hevosen selkään ja huomenna aamulla menemmekin aamulla Ypäjälle. Wish me luck!

- Laura

Jokainen tyttö tarvitsee mustan orin

Eilen sainkin taas vähän erilaista puuhaa, sillä minulle tuli hypättäväksi 4-vuotias Welsh sektio D poniori. Kokemus oli todella kiva ja erilainen, sillä en ole aiemmin noin nuorella paljoakaan mennyt - vain muutaman 
kerran Tellulla ja silläkin loppusyksystä kun se oli jo lähemmäksi 5-vuotias.

Orilla ei ollut juuri ennen hypätty muutamaa ristikkoa enempää. Irtohypännyt se oli elämänsä ainaka noin
viitisen kertaa, eli siis pieni jännitys oli orin kyvyistä hypätä. Eniten mietitytti miten hevoselle, joka ei tiennyt vielä tarkoin mitä esteet ovat, saa opetettua että niistä on tarkoitus mennä yli.

Onneksi huoleni oli täysin turha - ori oli kuin luotu esteille. Se ei kertaakaan yrittänyt pysähtyä, se ei kiemurrellut eikä oikeastaan edes katsellut esteitä enempää. Yhden kerran se noin sadasosasekunnin ajan tuijotti ristikkoa kun se ensimmäisen kerran nostettiin maasta, mutta puolikas maiskutus sai sen jo hyppäämään innolla yli.

Viimeiseksi hypyksi otin noin 80cm pystyn - ilman minkäänlaista ongelmaa poni hyppäsi yli. Se olisi voinut siinäkin kiemurrella, hidastaa, ihmetellä tai jopa kieltää, mutta ainut mitä Anssi teki oli suurella hypyllä yli meno.

Eli oikein hyvä kokeilu oli tämäkin. Jatkoa toivottavimmin seuraa ;)

- Laura

Rowil on duunissa taas / Laura

... kuski ei sit vissii kuitenkaa ...

Rowil on kyllä niiiiin upea hevonen, on se pakko vain rohkeasti myöntää. Tänään sitten treenin aiheena olikin jo vähän isommat esteet - joo ehkä huikea metri oli tavoitteena, mutta on se kuitenkin jo selvästi isompi kuin esimerkiksi se 50cm mitä olemme lähinnä treenanneet. 

Vaihdoin kuolaimiksi uudet luottokuolaimeni kimblewickit. Lisäsin myös varustukseen rintaremmi-martingaalin, sillä Rowililla on ollut vähän tapana olla turhan kiireinen hypätessä nyt treenin taas alettua. Vaikka kiire jatkui yhä (oli niin kivaa!) oli Rowil kuitenkins selvästi jo helpompi hallita.

Puksutin ensin suuntaan jos toiseenkin pieniä ristikoita. Siirryin sen jälkeen hyppäämään jumppasarjaa muutaman kerran. Eilen kun pidin tuntia, oli sarja "ok" mitoiltaan eikä siis hirveästi liian lyhyt. Nyt kuitenkin tuntui kuin sarja olisi pikkuponille tarkoitettu. Onneksi kumipallo pomppaili yli vailla murheen häivää, mutta turhan kiireinen suoritus kuitenkin oli.

Vähän videoita katsoessa harmistuin siitä että selvästi ratsastan huomattavan alitemmossa koko ajan. Kuitenkin käsi sydämellä voin luvata että vauhti selkään tuntuu aivan hirmuiselta. Se luultavimmin johtuu siitä että Rowililla on aika paljon voimaa - pienikin oma liikevirhe ja hevonen meneekin sitten tuhatta ja sataa ympäriinsä ...

Lopuksi hyppäsin vielä helppoa linjaa jossa toinen este taisi olla noin 110cm korkeudella. Ja helpoltahan se tuntui. Kuinka paljon olenkaan kaivannut tätä tunnetta - kun oma hevonen tekee juuri kuten pyydetään, juuri kuten toivotaan .... 

Palaillaan taas treeneihin, nyt kuitenkin taas pitää kiiruhtaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!

- Laura

Kausi 2013 (viimeinkin!) - Laura Keistinen

Tammikuu

Treenasimme ahkerasti aluevalmennuksissa ja kotona. Parhaamme mukaan yritimme saada tasoa nostetuksi heti alkukaudesta 120cm tasolle kotona jotta se onnistuisi myös kilpailuissa.

Helmikuu

Kilpailukausi alkoi tampereella Drive in kilpailuissa. 90-100cm neljä virhettä ja 110cm nolla. Kauden ensimmäinen kansallinen oli myös Tampereella. 110cm puhtaasti ja ensimmäinen 120cm yhdellä pudotuksella. Paljon treeniä ja hakemista kisarutiinin kanssa.

Maaliskuu

Hyppäsimme Ypäjällä 115cm ja 120cm. Toisesta tuli yksi puomi alas, 120cm luokasta taas yksi kielto (ups...) ja aikavirhe. Hyvät radat 'isolla' tasolla. Tampereella taas 110cm Examplen keikan jäljiltä (heihei yöunet) ja nollarata, ja 120cm ensimmäinen puhdas rata ja toinen ei-sijoittunut.

Huhtikuu

Starttasimme huhtikuussa ensimmäisen 130cm radan Ypäjällä hallikilpailuissa. Luokka oli ensimmäinen 130cm minulle jonka pääsin maaliin - Kaisu päätti joskus vuonna 2009 (?) pysähtyä kaksi kertaa kakkosokserille, jotenka oli saavutus suorittaa hyväksytty tulos. Rata oli hyvä, yksi hipaisupuomi sarjalta ja sitten yksi löysäilypuomi - löin tosin itseäni turpaan niin että hampaat vain heiluivat.

Toukokuu

Toukokuussa hyppäsin TUURin kotikisoissa "elämäni radat" Rassella 120cm luokasta sijoitus ja valtavan kokoisesta 130cm radasta kahdella puomilla maaliin.

Viikkoa myöhemmin Hepellä turha puomi 120cm luokasta ja 8vp 130cm luokasta (ensimmäinen ei-sijoittunut!). Oli edelliseen viikonloppuun todella huono fiilis, nimittäin Rasse ensimmäisessä luokassa hyppäsi trippelin takapuomin päälle ja pelästyi sitä niin että meidän kisavire katosi suhteellisen pitkäksi aikaa.

Kesäkuu

Kesäkuussa töiden vuoksi keskityttiin treenaamaan enemmän kuin aiemmin. Perustyötä helteessä. Suurin asia oli kuitenkin Orvokin syntyminen - kaunein varsa ikinä syntyi 3.6. Lisäksi ylioppilasjuhlat ja paljon töitä.

145cm

Heinäkuu

Kesäkuun kilpailukatkon jälkeen palasimme radoille Husön kilpailuissa jossa otimme Jokeri luokasta sijoituksen, mutta seuraava luokka olikin ihan pohjanoteeraus - 12 virhettä ja aivan älyttömän surkea rata. Kelikin oli kyllä melkoinen, 30 astetta hellettä ja aivan saunana oleva verkkamaneesi ei oikein auttanut asiaa.

140cm

Elokuu

Elokuu alkoi kilpailujen osata Kratsin + TGSsän kilpailuissa jossa tunnuimme olevan aivan älyttömän kujalla. Kaikki meni huonosti, mikään ei onnistunut....

Välillä pääsimme onneksi hyppäämään Hyvinkään nurmelle jossa Teppo kertoi mitä tein väärin. Vaikka siellä oma ratsastukseni ei ollut vielä huipputasoa, pääsimme selvästi takaisin rytmiin ja HRn kilpailuissa olimme jo 'omia itsejämme' ja kilpailut alkoivat kulkea sitten toukokuun - sain paikan myös HIHSsin junior tourille!

Syyskuu

Syyskuussa starttasin vähän extempore Hattel Horsella 135cm luokan - tuloksena oli 14vp, mutta fiilis oli parempi kuin ikinä. Uskalsin hypätä sen radan, ja vielä Rassella...! Alle menimme 120cm luokan puhtaasti.

Seuraavana viikonloppuna hyppäsin Diptonilla voittaen 50-60cm luokan ja Rassella keravan aluemestaruuksissa sijoittuen tyyliarvostelun ja yhdellä puomilla kolasten junnumestaruuden.

Viimeiseksi starttasimme Ypäjällä 120cm ja 135cm luokat, ensimmäisestä luokasta tuli kaksi alas (hevonen väsyi lopuksi) ja toisesta 12 virhettä.

Lokakuu

Kilpailukautemme huipentui HIHSsiin, joista ensimmäinen päivä menikin nappiin kun tuloksena oli nolla virhettä. Vaikka toinen ratamme oli koko yhteisen historiamme pahin fiasko, jäi silti Rassesta ihana ja hyvä fiilis - hevonen josta ei pitänyt olla mihinkään, mutta jolle kukaan ei ollut kertonut sitä.

En kuitenkaan kauaa kerennyt hevosetta olemaan - vain viikko Rassen lähdön jälkeen Bagira kotiutui meille.

Marraskuu

Marraskuu meni taas treenatessa ja muutaman kisan starttasin Bagiran kanssa. Menin Bagiralla neljä starttia - 70cm, 80cm, 90cm ja 100cm. Kaikista tuli nollatulos ja ruusuke mukaan. Lisäksi hevonen oli mitä helpoin kisapaikoilla!

Joulukuu

Joulukuussa tein aivan älyttömän pitkiä työpäiviä ja pakkanen pakotti jäämään joulutauolle. Bagira oli myös myynnissä ja kokeilijoita kävi jonkin verran. 

Mikä siis on fiilis kaudesta 2013?

Kausi 2013 on ehdottomasti hienoin kausi mitä olen päässyt ratsastamaan. Vaikka työt ja koulu rajoitti jonkin verran harrastusta pääsin tekemään asioita mistä en olisi ikimaailmassa voinut unelmoidakkaan! Olisin ollut junior SM kilpailutasoa - taas - ja allani oli hevonen jonka kanssa hyppääminen oli hienoimmillaan aivan käsittämättömän upeaa. Silloin kun enää 140cm ei tunnu isolta niin ... huh!

Tosi haikea olo on tietenkin, sillä tiedostan sen etten enää tule välttämättä ikinä kilpailemaan tuolla tasolla. En enää ikinä HIHSsissä. En enää ikinä halli 135cm, mutta elämä on valintoja täynnä. Oma valintani ei ole ratsastaa loppuelämääni.

Entäs kausi 2014?

Kausi 2014 on taas lähes samankaltainen kuin kausi 2012, joskin vieläkin huonompi. Ratsastuksellisia tavotteita minulla ei ole lainkaan, joskin haluaisin käydä muutaman kilpailun starttaamassa Rowililla. Lisäksi Orvokin koulutusta jatketaan ja toiveena on saada se vuoden aikana siihen kuntoon että sitä voi kaudella 2015 käydä Kyvyt Esiin kilpailuissa näyttämässä.

- Laura

Heihei Bagille ! / Laura

Bagira lähti nyt sunnuntaina sitten Kuopiota kohden. Pieni tamma pääsee siellä kilpailukäyttöön ja tuntitoimintaan mukaan. Toisaalta haikea fiilis, toisaalta taas stressistä katosi suuri palanen kun ei ole kenenkään toisen hevonen omalla vastuulla.

Töitä olen pakertanut ihan mukavia määriä, osaksi monta kertaa viikossa, osaksi en ollenkaan. Lisäksi olen nähnyt kavereita ja ollut "sählyvaimona" katsomassa pelejä. Jonnekin se aika vain tuntuu hurahtavan joka päivä. Koulukin sujuu mallikkaasti, mutta onneksi ensi viikolla on loma - en jaksaisi yhtään nyt enää reissaamista ja junanvaihtoja!

Olisi kyllä hauskaa jos olisi jossain vaiheessa oikeasti jotain kerrottavaa ... Mutta same old same old :)

AINIIN Kaisun varsa potkii jo masussa :) Se tamma on kyllä niin turvonnut etten voi käsittää, ei varmasti enää kuukauden päästä mahdu ovesta. Laskettu aika on 18.4.

Lisäksi stressaan aivan hulluna ystävänpäivästä (lahja puuttuu yhä...) sekä tulevasta vuosipäivästä. Vihaan lahjojen ostemista jos inspistä ei siihen ole. Onneksi sentään rahoitus on ainakin tällä hetkellä kunnossa niin ettei siitä ole stressiä :)

Ihanaa kevään jatkoa, päivitellään taas kun Rowilin selkään saan kivutuksi!

- Laura

Ratsastuksen kuuluu olla hauskaa / Laura

Näin kiireen keskellä oikein pysähdyn miettimään mikä todella on tärkeää kun sitä aikaa vuorokaudessa on vain se 24h. Välillä tuntuu myös että ihmiset olettavat minulla olevan jotenkin erikoisesti esimerkiksi vaikka viisikymmentuntinen päivä - pitäisi käydä koulussa, ratsastaa hevonen, pitää tunteja, käydä töissä ja nukkua. Ehkä mielellään myös suihkussa ja nähdä kavereitakin... Ja sitten suututaan kun joudun sanomaan etten vain yksinkertaisesti kerkeä! Huhhuh...

Olen palannut taas Rowilinkin satulaan hömpöttelyasenteella. Haluaisin käydä starttaamassa sen kanssa jonkun pikkukisan jossakin, mutta toisaalta myös nyt voin vain omaksi ilokseni ratsastella. Bagira lähtee jo tällä viikolla, joten Rowil jää ainoaksi ratsastettavakseni. Todella hyvä siltä kannalta ettei minulla todella ole aikaa koulun ohella todellakaan liikaa - herään usein kuudelta ja olen koulusta takaisin noin 10-12h myöhemmin. Jos siihen lisää vaikkapa läksyt ja suihkun niin siihenhän se päivä jo hurahti mukavasti. On kuitenkin mukavaa kun koulussani on todella rentoa ja useimmiten kerkeän junamatkoilla tekemään kotitehtävät. Lisäksi olen mukavasti saanut työvuoroja töistä jotenka köyhtymään en kerkeä.

Ratsastukseen on kuitenkin palannut se riemu mikä kauheimmilla talvipakkasilla jäätyi tyystin. Rowil on kulkenut todella hyvin muutamalla kerralla ja pienet esteet vain saivat sen villiintymään enemmän. Muistin taas miksi pidin sitä niin herkkänä otuksena - pienikin heilahdus jalalla tai edes ajatus eteenpäin menosta sai sen ampuilemaan pitkin poikin maneesia pukkien saattelemana. Nauraa käkätin selässä enkä edes saanut itseäni hetkeen koottua.

Paljon jatkamme lihastreenien ja rennon hölkyttelyn merkeissä. Toivottavasti pääsisi taas hangille laukkailemaan!

- Laura