... kuski ei sit vissii kuitenkaa ...
Rowil on kyllä niiiiin upea hevonen, on se pakko vain rohkeasti myöntää. Tänään sitten treenin aiheena olikin jo vähän isommat esteet - joo ehkä huikea metri oli tavoitteena, mutta on se kuitenkin jo selvästi isompi kuin esimerkiksi se 50cm mitä olemme lähinnä treenanneet.
Vaihdoin kuolaimiksi uudet luottokuolaimeni kimblewickit. Lisäsin myös varustukseen rintaremmi-martingaalin, sillä Rowililla on ollut vähän tapana olla turhan kiireinen hypätessä nyt treenin taas alettua. Vaikka kiire jatkui yhä (oli niin kivaa!) oli Rowil kuitenkins selvästi jo helpompi hallita.
Puksutin ensin suuntaan jos toiseenkin pieniä ristikoita. Siirryin sen jälkeen hyppäämään jumppasarjaa muutaman kerran. Eilen kun pidin tuntia, oli sarja "ok" mitoiltaan eikä siis hirveästi liian lyhyt. Nyt kuitenkin tuntui kuin sarja olisi pikkuponille tarkoitettu. Onneksi kumipallo pomppaili yli vailla murheen häivää, mutta turhan kiireinen suoritus kuitenkin oli.
Vähän videoita katsoessa harmistuin siitä että selvästi ratsastan huomattavan alitemmossa koko ajan. Kuitenkin käsi sydämellä voin luvata että vauhti selkään tuntuu aivan hirmuiselta. Se luultavimmin johtuu siitä että Rowililla on aika paljon voimaa - pienikin oma liikevirhe ja hevonen meneekin sitten tuhatta ja sataa ympäriinsä ...
Lopuksi hyppäsin vielä helppoa linjaa jossa toinen este taisi olla noin 110cm korkeudella. Ja helpoltahan se tuntui. Kuinka paljon olenkaan kaivannut tätä tunnetta - kun oma hevonen tekee juuri kuten pyydetään, juuri kuten toivotaan ....
Palaillaan taas treeneihin, nyt kuitenkin taas pitää kiiruhtaa. Ihanaa viikonloppua kaikille!
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti