Yllä olevassa videossa hyppyjä silloin sunnuntailta. Alempana taas eilistä hölkyttelyä ympäriinsä.
en tiedä kumpi on paremmin peräänannossa
:D
Kävin eilen sitten extempore ratsastamassa Ipen. Tarkoitushan oli mennä torstaina Tepolle, mutta työt pakottavat jättämään sen väliin ja menemään aika vihreänä Dumiin kilpailuihin. Luokkina tosin on 'vain' 80cm ja 90cm, mutta jos tavoitteena on päästä maaliin ilman että kuski pyörtyy kesken radan niin eiköhän ne ole ihan oikeat korkeudet. Tosin 90cm este on Ipeä ehkä polveen, kun herralle on siunaantunut se 183cm korkeutta....
Olen löytänyt btw uuden harrastuksen - olen alkanut pelaamaan CODia. Naurattaa ihan että tilasin heti tän innostuksen alettua itelleni pleikkarille Ghostin ja olin nyt sitä sitten pelaillut kaiken vapaa-aikani (jota tosin ei ole rutkasti kiitos 12h työpäivien...), mutta elämää voi vissiin tuhlata tavalla tai toisella.
Jatkan siis nytkin sen pelin pelaamista, palaillaan taas kun heppailussa tapahtuu käänteitä suuntaan tai toiseen :)
Koska eihän se maailma nyt niin pyöri että ostaa kalliit kilpailuhousut ja kun hevonen ontuu niin koko kisakausi on sitten siinä. Ei. Silloin mietitään mistä saadaan hyvä hevonen jolla voi jatkaa kilpailemista.
Jotenka muutama tekstari Nealle ja Ipeä kokeilemaan. Olen jo aiemmin Nean kanssa siitä puhunut, että sillä menisin ja hyppäisin mutta jotenkin se on aina vain jäänyt. Omat hevoset olleet kunnossa tai jostain on tullut ylläpitoon hevonen. Nyt kuitenkin tilanne oli otollinen ja hyvä niin - Ipe oli aivan älyttömän hyvä, eli kilpailukausi näyttää taas vihreää valoa. Ongelmana on vain se, riittääkö kuukauden treeni 90cm vai 100cm tasoon?
Niin ja ne housut - aivan ihanat euro-starin Laura malliset housut. Housuissa kauheasti blingiä ja istuvat aivan törkeän hyvin. Bonuksena lahkeessa gripit, eli pitäisi kyydissäkin pysyä. Animoissa todella ihastuin siihen liimapintaan, eli hyvä että kilpailuhousuissakin sama pinta sitten on. Ainut ongelma on nyt puuttuva kilpailupaita ja se säkenöivä kello.
Mietin jo kilpailupaitaa mustana valkoisella kauluksella - saattaisi olla ihan siistin näköinen mustan takin kanssa. Hinta kuitenkin kirpaisee, kun kaikki kivat paidat ovat reilusti yli sata euroa. Jos tosin nyt pääsen starttaamaan vaikkapa sitä alue-tasoa, niin onhan mulla pakko kiva paitakin olla. Eikö vain?
Kaisu myös aiheutti yksi päivä pienen järkytyksen makaamalla laitumella. Eläinlääkäri käski tuoda sen karsinaan ja antaa kipulääkettä, sillä kääntyvä varsa aiheutti kipua. Lopulta Kaisu löysi 'hyvän' asennon, jossa se viihtyi puolisen tuntia. Sitten se kääntyi kyljelleen ja alkoi syödä heinää. Viimein puolentoista tunnin kuluttua kipu meni ohi ja Kaisu nousi seisomaan ja oli ok. Nisätkin alkoivat turvota eilen, jotenka varsan matka kohti maailmaa selvästi on jo lähellä! Jännittää aivan älyttömästi ....
Laskettu aika on lanka-lauantaina, eli 13 päivää on vielä aikaa. Useimmiten kuitenkin kylmällä ilmalla ja ensimmäiset varsat muutenkin venyvät vähän yli lasketun ajan, eli odotuksessa on joskus 21.4 aikoihin varsuli ... :)
Piipahdimme työharjoitteluni jälkeen Hipposportissa Kilossa. Rakastan kaupassa käymistä (löydän sieltä aivan älyttömästi kaikkia ihanuuksia - olisin mm ostosten lisäksi himoinnut yhtä takkia, kahta kisapaitaa, kimalle UGG-kenkiä, t-paitaa ja muutamia housuja), mutta tällä kertaa sorruimme vain yhteen 'heräte'ostokseen oikeiden tarpeiden lisäksi.
Mukaan tarttui uusi riimunnaru (tummansininen 4m) ja ajopiiska. Lisäksi sain sponroritavaroina ihanan tupsupipon ja sateenvarjon, joista kummatkin varmasti tulevat käyttöön.
Kuitenkin nälkä kasvaa syödessä, ja listalla onkin nyt uusi kisapaita (millainen? Blingbling pakko olla ja joko valkoinen tai kultainen, mutta valinnanvaraa on niin paljon!) sekä uusi kilpailuihin soveltuva kello. Kyllä, koska olen nykyään aivan addiktoitunut kaikkeen hileeseen ja kimaltavaan, tulee minun etsiä jostain tarpeeksi säihkyvä vekotin käteen.
"tukka hyvin näkyyks kello oon vieläkin leija ei pääty lento"
Ehdottomasti ihanin ostos oli kuitenkin nyt tilauksessa olevat housut! Valkoiset kilpailuhousut pienellä kimalteilla ja kripeillä. Naureskelinkin että nyt on ainakin treeni-into huipussaan kun ihania tavaroita sai ostettua. Pitäisikin joskus kuvailla kilpailuvarusteeni läpi - vaikka ne ovatkin jo näkyneet esimerkiksi kisavideoilla niin ne on kyllä (vaikka itse sanonkin) niin hienosti koottu ja ehdottomasti esittelyn arvoisia!
Housuista tuleekin sitten aivan omaa postausta kun ne saapuvat. Ainut mutta taas kisakaudelle on vain tuo Rowil, joka yrittää vissiin taas näyttää vähän könkkäkönkkä vaihdettaan tarhassa ......
- Laura
ps. eilinen oli aprillia - heikkoa sellaista tietenkin. Varsa on ja pysyy.
Sain viimeinkin vähän tietoja uudelleen muokatuksi, eihän siihen mennytkään kuin puolisen vuotta. Nyt tosiaan tili on "pelkästään" käytössäni eli siis sain vaihettua oman nimeni ja kuvani tuonne hurraa!
Aiheeseen kuitenkin - tänään kilpailtiin sitten Ypäjällä. Herätys oli aamulla kello 5.30, joka kirpaisi yllättävän vähän. Väsytti joo, muttei liikaa. Kilpailuvaatteet oli eilen katsottu jo valmiiksi ja sain jopa istahtaa valmiiseen aamupalapöytään.
Lähtö oli noin 6.40 ja matka kesti noin kymmentä yli kahdeksaan. Keli oli aika kamala, tie oli paikoitellen liukas ja lunta satoi hieman. Onneksi kuitenkin pääsimme turvallisesti perille täpötäydelle parkkikselle haimihallin luokse.
Kävin kävelemässä radan ja näyttämässä Rowilin paperit. Sitten siirryin takaisin trailerille ja otimme hevosen alas. Kävelin muutaman minuutin ulkona, mutta totesin sisätilan olevan mukavempi vaihtoehto kuin kylmä tuuli, joten siirryin maneesiin kävelemään ja ravailemaan. Luokka alkoikin heti ja aloitin verryttelyn rauhallisella ravilla. Koska Rowil on yleisesti todella hyvin avuilla, niitä ei tarvitse verryttelyssä niin "katsoa läpi" vaan tärkeämpää on huolehtia riittävästä verryttelystä ja hyvästä fiiliksestä jota Rowiliin tulee luoda. Hypyt onnistuivatkin hyvin ja pääsin kymmenentenä radalle.
Rata oli suhteellisen simppeli, joskin jotkin välit olivat hieman pitkiä kun edelliselle esteelle joutui kääntämään "nopeasti" ja jarruttamaan siis kaarteessa. Tamma kuitenkin toimi aivan käsittämättömän hyvin ja mitään ongelmia ei syntynyt. Viimeisen linjan olin ajatellut ratsastaa viidellä (23m), mutta lopulta vähän lyhyt kuusi oli kuitenkin parempi ratkaisu.
Lopputuloksissa olimme sitten sijalla 4, eli paluu meni paremmin kuin uskalsin toivoa!
En tiedä vielä yhtään missä aion jatkaa tätä upeasti startannutta kilpailu-uraani, mutta luultavimmin esimerkiksi Tampere voisi ensi kuussa kutsua nimeäni. Kuitenkin työt rajoittavat aina miltein kilpailujani, jotenka tätä pitää hieman sumplia .....
Huh, on tämäkin taas miltein viikon myöhässä. Noloa... Koulussa kuitenkin kokeet painaa päälle ja kohta työharjoittelukin, onneksi kuitenkin lyhenee koulumatka sitten noin 50km kun työharjoitteluun menen tuohon läheiseen päiväkotiin.
Tepolla olimme viime viikon sunnuntaina käymässä. Tunti meni hyvin, joskin otimme ihan vähän rauhallisemmin kuin muut Rowilin kunnon puuttumisen vuoksi. Meidän ryhmämme tosin oli kuulema jonkin sortin paralympialaisryhmä - kaikilla oli ollut joko hevonen tai ratsastaja kipeänä.
Aloitimme ravipuomeilla ja lopulta laukkapuomeilla. Rowil meni juuri kuten toivottu ja oli innokas mutta samalla hyvin kuuntelevainen ja avuilla. Vähän olisin toivonut siihen lisää ytyä, mutta ihan toimiva se oli näinkin. Lisäksi Rowilin liikkeet ovat vielä hieman voimattomat ja nimenomaan se 'ilma' puuttuu liikkeistä.
Hyppäsimme ensin ravista pientä pystyä jossa oli alla muuripalikka. Kuvittelin jo mielessäni kauhuskenaarioita ja sitä kuinka makaan siinä muurilaatikon päällä kun Rowil päättää kieltää siihen, mutta yhtäkkiä huomasin jo olevani toisella puolella estettä ilman mitään ongelmaa. Jatkoimme myöhemmin tehtävästä suoraan vesimatto-okserille joka sekään ei tuottanut edes kyttäilyä.
Hyppäsimme lopputunnista vielä pientä kahdeksikkoa ja viimeiseksi suoraa linjaa. Estekorkeus oli maltillinen - isoin okseri oli noin 95cm ja pysty ehkä 105cm, mutta silti Rowil tuntui aivan älyttömän hyvältä ja valmiilta. Hyvällä fiiliksellä siis kohti Ypäjää!
***
Tiistaina sitten treenasin kotona maapuomeja ja pieniä kavaletteja. Tarkoitus oli nimenomaan painottaa hallintaa ja reaktiivisuutta. Hallintaa harjoittelin ilman jalustimia tehden kasikkoja puomien yli, väliin ja ympärille, reaktiivisuutta taas laukanvaihtojen kautta jatkaen suoraan puomilta toiselle. Rowil oli todella todella upea, ja lopuksi treenasinkin laukanvaihtoja niin että vain käänsin päätäni - ja hevonen kääntyi allani juuri haluamaani suuntaan tehden lennokkaan vaihdon!
esimerkki tehtävä. Lisäksi voltit voi tehdä puomien välissä tms.
En tiedä olenko ikinä maininnut siitä, että välillä Rowililla ratsastaminen on kyllä superhyvää terapiaa sen helppouden vuoksi, mutta välillä myös aivan äärimmäisen tylsää! On vaikea kehitellä tekemistä kuin jokainen asia mitä teen muualla kuin esteillä niin onnistuu aivan varmasti viimeistään toisella kerralla kuin sitä kokeilen. Vaikka nytkin rakensin puomeista tehtävän jolla saa varmasti tehtyä ainakin viittä erilaista harjoitetta, oli ne kaikki kokeiltu helposti alle puolessa tunnissa. On mahdotonta siis kehitellä jokaiselle päivälle näin monipuolisesti treeniä! Siksi yleensä tyydynkin köpöttelemään askellajit läpi ja sitten menemään talliin.
Nyt siirryn itse taas hevosen selkään ja huomenna aamulla menemmekin aamulla Ypäjälle. Wish me luck!
Eilen sainkin taas vähän erilaista puuhaa, sillä minulle tuli hypättäväksi 4-vuotias Welsh sektio D poniori. Kokemus oli todella kiva ja erilainen, sillä en ole aiemmin noin nuorella paljoakaan mennyt - vain muutaman kerran Tellulla ja silläkin loppusyksystä kun se oli jo lähemmäksi 5-vuotias.
Orilla ei ollut juuri ennen hypätty muutamaa ristikkoa enempää. Irtohypännyt se oli elämänsä ainaka noin
viitisen kertaa, eli siis pieni jännitys oli orin kyvyistä hypätä. Eniten mietitytti miten hevoselle, joka ei tiennyt vielä tarkoin mitä esteet ovat, saa opetettua että niistä on tarkoitus mennä yli.
Onneksi huoleni oli täysin turha - ori oli kuin luotu esteille. Se ei kertaakaan yrittänyt pysähtyä, se ei kiemurrellut eikä oikeastaan edes katsellut esteitä enempää. Yhden kerran se noin sadasosasekunnin ajan tuijotti ristikkoa kun se ensimmäisen kerran nostettiin maasta, mutta puolikas maiskutus sai sen jo hyppäämään innolla yli.
Viimeiseksi hypyksi otin noin 80cm pystyn - ilman minkäänlaista ongelmaa poni hyppäsi yli. Se olisi voinut siinäkin kiemurrella, hidastaa, ihmetellä tai jopa kieltää, mutta ainut mitä Anssi teki oli suurella hypyllä yli meno.
Eli oikein hyvä kokeilu oli tämäkin. Jatkoa toivottavimmin seuraa ;)
.jpg)
.jpg)