Joulun viettoa ja muuta mukavaa

dintsdints

Elämä vain neljän hepan kanssa on oudon tyhjää. Lisäksi hevosharrastus nyt edelleen junnaa pahemmin paikoillaan kun ikinä - varsat tuntuvat ontuvan vuoronperään ja Rowil joukon jatkona. Rowilille on syötetty nyt nivelravinteita ja sen kanssa yritetään löytää ratkaisua ontumiseen. Ja sitten on Dipton, jonka suurin elämäntehtävä on kaveerata parhaan ystävänsä Outin kanssa. Outista on tullut ihan älyttömän iso - ja söpö. Se on kasvanut ihan valtavasti ja on miltein Diptonin korkuinen jo 8kk ikäisenä! Toki se on paljon pienempi kuin Dipton muuten, mutta korkeutta ja jalkaa sillä ainakin on.

Muuten omaan elämään kuuluu hyviäkin uutisia! Pääsin hammashoitajapuolelle, eli onnistuin vakuuttamaan ihmiset pääsykokeissa hurraa! Vuoden verran on koulua jäljellä ja sitten on sekin hoidettu. Olen tähän mennessä saanut kaikki kolme työharjoittelua hoidettua arvosanalla 3 (korkein mahdollinen), eli hyvältä näyttää tässä vaiheessa opintojen laita.

Ja kohta synttärit kolkuttavat taas ovella! 20v tulee mittariin eli joudun sanomaan teinivuosille heihei. Muutenhan se ei elämääni vaikuta, mutta sitten saan myös ostaa ne viinat Alkosta enkä vain myydä ;).

Joulun vietin kotona perheen kanssa ja oli aivan ihanaa viettää kiireetöntä päivää! Tein oikein pitkän kaavan mukaan jalkatreeniä ja sitten söimme yhdessä. Itsehän en jouluruokia syö, mutta äiti oli onneksi tehnyt makaronilaatikkoa ja sen seurana oli kalkkunaa. Pukki toi tullessaan ihanan läppärin ja aktiivisuusrannekkeen, sekä muistikortin. Lahjoihin olin aivan supertyytyväinen, sillä pystyn nyt koulumatkalla tekemään koulutehtävät eivätkä ne jää illoiksi. Uudeksi vuodeksi suunnitelmat ovat vähän vieläkin auki, mutta uskon että asiat selviävät aikanaan.

Omassa elämässä on tapahtunut ehkä suurin muutos pitkään aikaan, sillä olen oikein tosissani innostunut kohottamaan kuntoani. Olen aina tykännyt treenaamisesta, mutta olen myös ollut oikein kunnon epäonnenlapsi ja miltein jokainen lihas on revähtänyt tai vastaavaa, eikä ikinä kunnollinen treeni ole jäänyt osaksi elämääni sen kummemmin ennen tätä hetkeä. Olen nyt kaksi kuukautta tässä liikkunut aktiivisemmin ja sen huomaa oikein kunnolla. Kiloja on ropissut monta, mutta suurin muutos on myös omassa jaksamisessa. Olo on heti tukkoisempi jos ei ole päässyt liikkumaan! Tarkoituksena olisi mahdollisuuksien mukaan ostaa salikorttia tai sitten painoja/vastaavaa kotiin, mutta kaikki aikanaan. Tavoitteena on ainakin vielä pudottaa ainakin 10kg, mutta etenkin voimaa haluan kroppaan lisää. Nöyrin mielin tätä kuitenkin toteuttelen, nimittäin niin 'helposti' kun kilot lähtivät niin ihan yhtä nopeasti ne palaavat takaisin. Ja kyllä, rakkauteni ruokaa kohtaan on suurinta ikinä <3

Ihania talvipäiviä kaikille lukijoille! Toivotaan että kerkeisin jonkun kivan videon kuvailemaan joku päivä :*

- Laura

Hyvästi Kaisu - elämäni hevonen!

25.3.1997 - 10.12.2014

†

  

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se ois kuvitelmaa

Ganz Bunte. Kaisu. Saksaksi "melko värikäs" - liekö kuvannut luonnetta vai ulkomuotoa. Ne kuuluisat sukat. Ja ruunamainen olemus. Pantterin sydän - loputtoman rohkea ja leijonan mieli - niin periksiantamaton. Laskutaito kahdeksaan - Kaisu tiesi mitä uusinnassa pitää tehdä. Ja Kaisu myös tiesi mitä ei halunnut tehdä. Välillä ei sopinut neidille käännös vasemmalle, joskus pohkeenväistö oli käsittämätön. 

Kaisu on valehtelematta ollut yksi suomen hienoimmista junnuhevosista. Se vei minut maaliin noin 99% varmuudella kieltäen vain kerran yhdestä halli 130cm luokasta pihalle. Silloin prinsessani päätti ettei ruskea okseri ole hyppäämisen arvoinen.

maajoukkueleiri. Joku niiltä kolmelta vuodelta.

Kilpailin sillä ollessani 15-vuotias SM kilpailut ollen nuorin läpipäässyt. Kaisu oli tammamainen, mutta se ei pelännyt mitään. Sen mielestä pitkä vesi oli ehdottomasti parasta mitä esteradalle pystyi tapahtumaan - tai no, pelkästään uusinta sai sen enemmän villiintymään.

SM hanko 2010

Kaisu hurmasi kaikki ehdottomasti rohkealla luonteellaan, ystäväni tokaisikin sillä ratsastamisen olleen hänelle silmät avaava kokemus. Sen kanssa ei tarvinnut pelätä, riitti kun istui selässä. Automaatti se ei todellakaan ollut, ja puomin se otti jos kuski herpaantui hetkeksikään. Silti se taisteli aina ratsastajansa puolesta viimeiseen sekunttiin asti ja oli valmis mihin vain. Kaisu tiesi. Se vain tiesi olevansa uskomattoman hyvä ja vahva.

130cm. Olin neljätoista.

Kaisu lopetettiin aamulla 10.12.2014, sillä halusimme Kaisulle sen ansaitseman lopun. Kaisu antoi meille upean varsan kaiken muun lisäksi, enkä voi sanoa kuin KIITOS. Kiitos. Kiitos.

kellot tehkää meille aikaa nyt

kuulkaa meidän pienet hyräilyt

rakastan sua tänään enemmän

kuin koskaan ennen sen nyt käsitän

Hyvää matkaa rakkain. Lupaan pitää vauvastasi huolta.

<3

Söpöilyn yliannostus!

Pikakertaus - kävimme siellä kilpailuissa silloin hyppäämässä ristikkoluokan (Anssi) ja 50-60cm (Anssi & Rowil). Anssi hyppäsi aivan älyttömän hyvän ristikkoluokan - sen ensimmäinen estekilpailu ja se oli ihan kuin kotonaan! Ikinä ei olisi nelivuotiaaksi uskonut. 50-60cm Anssi hyppäsi myös ihan ok, joskin ensimmäisen esteen jälkeen se sano että kyseessä on aikaluokka jota en vain ymmärrä.... Tulos oli kuitenkin nolla, mutta rata olisi voinut olla vähä tasaisempi. Rowil oli kuitenkin aivan yliupea ja hyppäsi hienon nollan voittaen koko luokan. Sen kanssa pystyi tekemään niin pienet tiet kaahottamatta ettei ole tosikaan!

hevosellani on kiire - kunniakierroksella

Anssi oli seuraavalla viikolla (vai oliko yksi viikonloppu välissä... taisi olla, hyppäsimme kotona - hienosti tottakai!) laatuponikilpailuissa. Sijoitus oli surkealla radalla 2/4. Oikein ärsytti etten onnistunut todellakaan ratsastamaan laatua ponista irti, sillä se on ollut kotona niin uskomattoman hyvä. Kuitenkin kritisoisin hieman tuomareitakin, sillä heidän työnsä oli omaan silmään aika ala-arvoista - selvästi jännittynyt poni laitettiin hyppäämään liian isoa tehtävää. Tiedän toki ettei upea Anssi ota itseensä, mutta joku arempi poni olisi voinut ottaakkin...

Tänään vuorossa oli sitten Orvokin juoksutustreenien aloitus. Orvokki on ollut niin kiltisti etten tiedä mikä siihen on iskenyt - se tuulen mukana lähtevä potkiva hormonihirmu on kadonnut kokonaan kuvasta ja meille on saapunut herrasmies! Kuka myöntää vaihtaneensa mun varsan?

kuolaimet ovat väärinpäin kieroutuneen koulutusmetodin vuoksi - vahingossa siis! ;)

Outi pääsi myös irtohyppäämään muutaman rundin vähän "extempore" meiningillä. Se oli aivan ylihieno ja rohkea! Imi todella lujaa kujaan, ja enemmänkin piti treenata sitä että se jaksaisi pysy käynnissä kunnes on irti, kun sitä että mennäänkö kujaan vai ei. Sen kanssa suurin ongelma on pieni "rynääminen", mutta se on vain oikeastaan patoutunutta energiaa.

Kävin myös sunnuntaina katsomassa HIHSsissä World Cup luokkaa jossa ihana Juuli sijoittui kymmenenneksi! Olemme joskus Juulin kanssa olleet yhdessä maajoukkueleireillä ja olen sieltä asti seuraillut erityisen tarkkaan hänen uraansa. Ihana mimmi ja ihan käsittämätön lahjakkuus! Ja parasta oli vielä oma "dream team" top kolme, eli maailman ihanin heppa omaan silmään - Nino des Buissonnets, toisena suuri lupaus Fuchs ja kolmantena maailman parhain ratsastaja Pius Schwizer. On upeaa seurata rutiinia millä esimerkiksi Pius ratsastaa - hän tekee niin varmaa nollaa jokaisella radallaan!

Nyt jatkan muutaman koulujutun parissa ja jatkan Modern Familyn ja Gossip Girlin parissa iltaani. Palaillaan! :)

- Laura

Kyproksen lämmössä

Palaillaan taas kun suomeen palaan, joka tapahtuu ensi viikon tiistaina! Voittohan sieltä kilpailuista tuli muinoin, mutta sen postauksen aika on joskus.

Toivottavasti tuon lämmön tullessani takaisin!

- Laura

Pitkästä aikaa

En tiedä jatkuuko tauko, mutta ainakin tässä välissä on ihana käydä päivittää kun joku osa hevosasioista sujuu. Palataampa kuitenkin vähän takaisin ajassa...

Kävin hyppäämässä noin kuukausi sitten Laaksolla 110cm ja 120cm luokat. 110cm oli tosi jees - vähän hakemista ja säätämistä, mutta niin hyvä kun sillä kurapohjalla voi olla. 120cm oli taas ihan unelmarata kunnes käänsin viimeiselle linjalle jonka okserista Ipe ei suostunut enää menemään yli, Vieressä oleva pitkä vesi oli vissiin vähän liikaa.

© Nea

© Nea

Meidän piti mennä aluejoukkuemestaruuksiin ja kutsu kävi jopa kansalliseen hallimestaruusjoukkueeseen, mutta sinne nyt ei olla menossa. Siksi koska siksi.

Sittemmin olen loikkinut ihanalla Anssi-ponilla, joka on ollut kaikessa ihanuudessaan ihan paras. Olemme sen kanssa menneet jo 70-80cm rataa, siis ponilla joka aloitti hyppäämisen noin kolme kk sitten kunnolla ja jolle tuo 80cm este on oikeastaan maksimi mitä sen tarvitsee edes yksittäisenä ylittää nelivuotiaana! Ihana <3 ISKÄ HALUAN PONIN

Huomenna suuntana onkin sekä Anssin, että Rowilin kanssa kilpailut Valkeakoskella. Anssi menee ristikkoluokan ja 50-60cm, joista ensimmäinen rata mennään ihmettelemään koko paikkaa ja ravailemme radan läpi. Ajattelin etten verryttelyssä hyppää kun ehkä yhden esteen niin ei varmasti tule liian rankkaa, ja vasta toisessa luokassa otamme asian "tosissaan". Anssilla on välillä vähän pahana tapana olla niin innoissaan loikkimisesta, etten tiedä miten saan sen kääntymään, mutta sen näkee huomenna. Myös Rowil lähtee hyppäämään mielenvirkistykseksi 50-60cm, ja tavoitteena on voittaa luokka ;)

Tämä viikko kuitenkin on mennyt sairastellessa. Viime viikonloppuna olin parhaiden ystävieni 20v synttäreillä, jonka jälkeen ajattelin pienen nuhan kuuluvan asiaan, mutta kun perjantainakaan kuume tai järkyttävä kurkkukipu ei laantunut, marssin työterveyslääkäriin. Angiina. Angiina on syy, miksi kärsin koko viikon. Olin kuin puulla päähän lyöty, mutta jo ensimmäisen antibiootin jälkeen olo oli kymmenen kertaa parempi, ja nyt kolmen tabletin jälkeen olen miltein jo palautunut normaaliin.

Tänään sitten kävimme Outin kanssa pienellä traikkureissulla. Koska näyttelyihin ei päästykkään, olisi helppo ollut jättää tätäkin projektia pidemmälle, mutta koska Orvokin kuljetus meinasi olla vähän turhan haastavaa, emme halunneet tehdä samaa virhettä Outin kanssa. Joten varsa traikkuun ja matkaan. Kävimme bensiksellä kääntymässä ja sieltä tulimme takaisin - ja varsa seisoa nökötti traikussa ihan hiljaa ja onnellisena. Tuo varsa on unelmieni täyttymys ♥

Nyt jatkan kouluprojektin tekoa, mikä piti alottaa jo tunti sitten ... hmm....
palaillaan! :*

- Laura

Teppoilua ja muuta mukavaa

Ajoimme eilen Tepolle hiomaan asioita jotka menivät pieleen tampereella. Tai enemmänkin kysymään mikä meni pieleen. Tampereella 105cm oli siis todella hyvä 0-4 rata viimeisen esteen tuskaisen turhalla pudotuksella, ja 115cm oli täydellinen katastrofi 16 virheellä. Hyvä rata ja neljä keppiä alas. Mikä ei siis täsmää?

Teppo katsoi radan ja sanoi pudotusten olevan vähän turhia jokainen. Ok yksi tuli alas vähän ahtaasta paikasta, samoin toinen, mutta mitään kunnollista syytä ei ollut. No, Ipe ei suostunut taaskaan juomaan ja pelleili verkan läpi eli sormet ristiin että se johtui siitä.

Nyt kuitenkin voimistelimme hieman Ipen olemattomia peppulihaksia hereille. Se helposti hieman fuskailee pois takaosan käytöstä, koska se on niin iso että se siihen pystyy. Kuitenkin ravihypyt pakottivat sen ottamaan oikein kunnolla moottorin alleen. SuperIpe kiipesi myös kuskin mokatessa yli, ja loisti oikein tehtävässä. Vaikka se ei aina osaa, se yrittää.

Siirryimme 'helpolle' viiden askeleen linjalle joka sujuikin käytännössä niin, että Ipe kuskasi ja ennakoi - kuski roikkui kyydissä ja sääti liikaa. Meinasi kummallakin palaa käpy siihen kun vuoronperään olimme toivottomia.

Siirryimme viimeiseksi hyppäämään pienen helpon radan ja sitten yksittäistä vähän isompaa estettä. Olen palannut niin pahasti takaisin pahoihin tapoihini - en malta, nypin ja hirtän laukkaa kaarteessa. Lisäksi unohdan pohkeet (koska hevonen tuntuu kuumalta!) ja vielä lisään hevosen epätasaisuutta. Huoh. Hienoa.

Muistilista kaikesta huolimatta kilpailuihin näyttää taas seuraavalta
- Luota. Tämä tulee aina ensimmäisenä, toisena, kolmantena ja niin edespäin. Silti tätä en osaa toteuttaa.
- Kääntävä ulkopohje suoristaa ! Valtava ero.
- Älä himmaile kädellä, anna sujua.
- Odota askelta, anna tulla lähelle / kauas.
- Kun kokoat, kokoa takajalkojen päälle, älä vain lyhennä laukkaa. Tunne kokoamisen ja lyhentämisen ero.

Älkää pliis buuatko mua pois laakson kentältä.

- Laura

ps. Ilmoitin Outin juuri näyttelyihin! Iiiiik

Isolla isoa, pienellä pientä.

Keskiviikkona hyppäsimme Ipellä kotona, ja teemana oli todella "isolla isoa", eli vähän hypätä pois mukavuusalueelta ja yrittää selviytyä yksittäisistä 120< esteistä.

Verryttelin pikaisesti ja hyppäsin ristikoita ja pikkupystyjä ympäri kenttää. Tämän jälkeen nostimme esteet suhteellisen ripeästi 115cm tasolle. Tällä tasolla vielä yksinkertainen rata onnistui ongelmitta, ja keskityin ongelmakohtiin - huolellisiin kurveihin, tiukkoihin vatsalihaksiin ja rauhallisuuteen. Pyrin ratsastamaan pohkeella kaarteessa ja kaarteesta, en vasta suoralla. Välillä toki tulee vielä perusvirheitä, muttei todellakaan niin usein kun muutama viikko takaperin.

Kuitenkin kun rataa nostettiin, ongelmat alkoivat. Videolla ne eivät näy, mutta siis käytännössä hevonen alkoi radan ensimmäisellä esteellä (valkoinen pysty) ylihypätä niin rajusti, etten lainkaan saanut vaikutettua siihen 3 seuraavan laukka-askeleen aikana. Lensin aina kaulalle, ja muutaman kerran kun olin seuraavasta okserista vetänyt sivuun niin kolmannella kerralla Ipe veti jo itse liinat kiinni. Sain siis omalla toheloinnillani kilteimmän hevosen stoppaamaan.

Kävelin tämän jälkeen hetken aikaa ja kokosin itseäni. Aloitin ihan alusta ja pakotin itseni ratsastamaan niin huolella kuin ikinä vaan osaisin. Ja ratsastin radan alusta loppuun, ja pakotin itseni este esteeltä ratsastamaan. Ok, okseri tuli alas (jäi kauas ja jäi vähän potkituksi kohti estettä), mutta olin niin ylpeä siitä että sain koottua itseni!

Radan korkein este oli 135cm pysty, ja se oli ainut mille tuli jokainen kerta virheettömiä hyppyjä. Selvästi kun kuski keskittyy ja hevonen on myös skarppina niin hyvää tulee! 

Meillä on Ipen kanssa vuorossa sunnuntaina Tampereella 105cm ja (iik!) 115cm. wish me luck

***

Edellisenä päivänä hyppäsin pikkuOrilla Anssilla muutamia hyppyjä. Anssi ei ole juurikaan hypellyt ennen minua, jotenka sen kanssa ollaan aloitettu ihan perusasioista. Tällä kertaa treenivuorossa oli kahden laukan sarja jonka poni suoritti oikein kiltisti. Anssi on todella varovainen ja isohyppyinen poni, jolla on suuri tarve miellyttää ratsastajaa. Se korjaa virheitään itse ja on nopea oppimaan. Herralla on ikää vasta 4v, ja silti se hyppää kiltisti jo yksittäisiä 80cm pystyjä (tämä oli Anssin neljäs hyppykerta). Anssi ♥

- Laura

pst työn alla on yksi postaus "epäonnistuneesta" vanhasta Tepon tunnista, mutten ole vielä koonnut itseäni katsomaan edes videota siitä. Olen surkea!