Joulun viettoa ja muuta mukavaa

dintsdints

Elämä vain neljän hepan kanssa on oudon tyhjää. Lisäksi hevosharrastus nyt edelleen junnaa pahemmin paikoillaan kun ikinä - varsat tuntuvat ontuvan vuoronperään ja Rowil joukon jatkona. Rowilille on syötetty nyt nivelravinteita ja sen kanssa yritetään löytää ratkaisua ontumiseen. Ja sitten on Dipton, jonka suurin elämäntehtävä on kaveerata parhaan ystävänsä Outin kanssa. Outista on tullut ihan älyttömän iso - ja söpö. Se on kasvanut ihan valtavasti ja on miltein Diptonin korkuinen jo 8kk ikäisenä! Toki se on paljon pienempi kuin Dipton muuten, mutta korkeutta ja jalkaa sillä ainakin on.

Muuten omaan elämään kuuluu hyviäkin uutisia! Pääsin hammashoitajapuolelle, eli onnistuin vakuuttamaan ihmiset pääsykokeissa hurraa! Vuoden verran on koulua jäljellä ja sitten on sekin hoidettu. Olen tähän mennessä saanut kaikki kolme työharjoittelua hoidettua arvosanalla 3 (korkein mahdollinen), eli hyvältä näyttää tässä vaiheessa opintojen laita.

Ja kohta synttärit kolkuttavat taas ovella! 20v tulee mittariin eli joudun sanomaan teinivuosille heihei. Muutenhan se ei elämääni vaikuta, mutta sitten saan myös ostaa ne viinat Alkosta enkä vain myydä ;).

Joulun vietin kotona perheen kanssa ja oli aivan ihanaa viettää kiireetöntä päivää! Tein oikein pitkän kaavan mukaan jalkatreeniä ja sitten söimme yhdessä. Itsehän en jouluruokia syö, mutta äiti oli onneksi tehnyt makaronilaatikkoa ja sen seurana oli kalkkunaa. Pukki toi tullessaan ihanan läppärin ja aktiivisuusrannekkeen, sekä muistikortin. Lahjoihin olin aivan supertyytyväinen, sillä pystyn nyt koulumatkalla tekemään koulutehtävät eivätkä ne jää illoiksi. Uudeksi vuodeksi suunnitelmat ovat vähän vieläkin auki, mutta uskon että asiat selviävät aikanaan.

Omassa elämässä on tapahtunut ehkä suurin muutos pitkään aikaan, sillä olen oikein tosissani innostunut kohottamaan kuntoani. Olen aina tykännyt treenaamisesta, mutta olen myös ollut oikein kunnon epäonnenlapsi ja miltein jokainen lihas on revähtänyt tai vastaavaa, eikä ikinä kunnollinen treeni ole jäänyt osaksi elämääni sen kummemmin ennen tätä hetkeä. Olen nyt kaksi kuukautta tässä liikkunut aktiivisemmin ja sen huomaa oikein kunnolla. Kiloja on ropissut monta, mutta suurin muutos on myös omassa jaksamisessa. Olo on heti tukkoisempi jos ei ole päässyt liikkumaan! Tarkoituksena olisi mahdollisuuksien mukaan ostaa salikorttia tai sitten painoja/vastaavaa kotiin, mutta kaikki aikanaan. Tavoitteena on ainakin vielä pudottaa ainakin 10kg, mutta etenkin voimaa haluan kroppaan lisää. Nöyrin mielin tätä kuitenkin toteuttelen, nimittäin niin 'helposti' kun kilot lähtivät niin ihan yhtä nopeasti ne palaavat takaisin. Ja kyllä, rakkauteni ruokaa kohtaan on suurinta ikinä <3

Ihania talvipäiviä kaikille lukijoille! Toivotaan että kerkeisin jonkun kivan videon kuvailemaan joku päivä :*

- Laura