maaliviivalle

tiistai 26. elokuuta 2014

Teppoilua ja muuta mukavaa

Ajoimme eilen Tepolle hiomaan asioita jotka menivät pieleen tampereella. Tai enemmänkin kysymään mikä meni pieleen. Tampereella 105cm oli siis todella hyvä 0-4 rata viimeisen esteen tuskaisen turhalla pudotuksella, ja 115cm oli täydellinen katastrofi 16 virheellä. Hyvä rata ja neljä keppiä alas. Mikä ei siis täsmää?

Teppo katsoi radan ja sanoi pudotusten olevan vähän turhia jokainen. Ok yksi tuli alas vähän ahtaasta paikasta, samoin toinen, mutta mitään kunnollista syytä ei ollut. No, Ipe ei suostunut taaskaan juomaan ja pelleili verkan läpi eli sormet ristiin että se johtui siitä.

Nyt kuitenkin voimistelimme hieman Ipen olemattomia peppulihaksia hereille. Se helposti hieman fuskailee pois takaosan käytöstä, koska se on niin iso että se siihen pystyy. Kuitenkin ravihypyt pakottivat sen ottamaan oikein kunnolla moottorin alleen. SuperIpe kiipesi myös kuskin mokatessa yli, ja loisti oikein tehtävässä. Vaikka se ei aina osaa, se yrittää.

Siirryimme 'helpolle' viiden askeleen linjalle joka sujuikin käytännössä niin, että Ipe kuskasi ja ennakoi - kuski roikkui kyydissä ja sääti liikaa. Meinasi kummallakin palaa käpy siihen kun vuoronperään olimme toivottomia.

Siirryimme viimeiseksi hyppäämään pienen helpon radan ja sitten yksittäistä vähän isompaa estettä. Olen palannut niin pahasti takaisin pahoihin tapoihini - en malta, nypin ja hirtän laukkaa kaarteessa. Lisäksi unohdan pohkeet (koska hevonen tuntuu kuumalta!) ja vielä lisään hevosen epätasaisuutta. Huoh. Hienoa.

Muistilista kaikesta huolimatta kilpailuihin näyttää taas seuraavalta
- Luota. Tämä tulee aina ensimmäisenä, toisena, kolmantena ja niin edespäin. Silti tätä en osaa toteuttaa.
- Kääntävä ulkopohje suoristaa ! Valtava ero.
- Älä himmaile kädellä, anna sujua.
- Odota askelta, anna tulla lähelle / kauas.
- Kun kokoat, kokoa takajalkojen päälle, älä vain lyhennä laukkaa. Tunne kokoamisen ja lyhentämisen ero.

Älkää pliis buuatko mua pois laakson kentältä.

- Laura

ps. Ilmoitin Outin juuri näyttelyihin! Iiiiik

perjantai 15. elokuuta 2014

Isolla isoa, pienellä pientä.

Keskiviikkona hyppäsimme Ipellä kotona, ja teemana oli todella "isolla isoa", eli vähän hypätä pois mukavuusalueelta ja yrittää selviytyä yksittäisistä 120< esteistä.

Verryttelin pikaisesti ja hyppäsin ristikoita ja pikkupystyjä ympäri kenttää. Tämän jälkeen nostimme esteet suhteellisen ripeästi 115cm tasolle. Tällä tasolla vielä yksinkertainen rata onnistui ongelmitta, ja keskityin ongelmakohtiin - huolellisiin kurveihin, tiukkoihin vatsalihaksiin ja rauhallisuuteen. Pyrin ratsastamaan pohkeella kaarteessa ja kaarteesta, en vasta suoralla. Välillä toki tulee vielä perusvirheitä, muttei todellakaan niin usein kun muutama viikko takaperin.

Kuitenkin kun rataa nostettiin, ongelmat alkoivat. Videolla ne eivät näy, mutta siis käytännössä hevonen alkoi radan ensimmäisellä esteellä (valkoinen pysty) ylihypätä niin rajusti, etten lainkaan saanut vaikutettua siihen 3 seuraavan laukka-askeleen aikana. Lensin aina kaulalle, ja muutaman kerran kun olin seuraavasta okserista vetänyt sivuun niin kolmannella kerralla Ipe veti jo itse liinat kiinni. Sain siis omalla toheloinnillani kilteimmän hevosen stoppaamaan.

Kävelin tämän jälkeen hetken aikaa ja kokosin itseäni. Aloitin ihan alusta ja pakotin itseni ratsastamaan niin huolella kuin ikinä vaan osaisin. Ja ratsastin radan alusta loppuun, ja pakotin itseni este esteeltä ratsastamaan. Ok, okseri tuli alas (jäi kauas ja jäi vähän potkituksi kohti estettä), mutta olin niin ylpeä siitä että sain koottua itseni!

Radan korkein este oli 135cm pysty, ja se oli ainut mille tuli jokainen kerta virheettömiä hyppyjä. Selvästi kun kuski keskittyy ja hevonen on myös skarppina niin hyvää tulee!

Meillä on Ipen kanssa vuorossa sunnuntaina Tampereella 105cm ja (iik!) 115cm. wish me luck

***

Edellisenä päivänä hyppäsin pikkuOrilla Anssilla muutamia hyppyjä. Anssi ei ole juurikaan hypellyt ennen minua, jotenka sen kanssa ollaan aloitettu ihan perusasioista. Tällä kertaa treenivuorossa oli kahden laukan sarja jonka poni suoritti oikein kiltisti. Anssi on todella varovainen ja isohyppyinen poni, jolla on suuri tarve miellyttää ratsastajaa. Se korjaa virheitään itse ja on nopea oppimaan. Herralla on ikää vasta 4v, ja silti se hyppää kiltisti jo yksittäisiä 80cm pystyjä (tämä oli Anssin neljäs hyppykerta). Anssi ♥

- Laura

pst työn alla on yksi postaus "epäonnistuneesta" vanhasta Tepon tunnista, mutten ole vielä koonnut itseäni katsomaan edes videota siitä. Olen surkea!

tiistai 5. elokuuta 2014

Videot Hyvinkäältä ja Riksusta

Koska olen vähän dementikko, unohdin laittaa videot kumpaankin kisapostaukseen. Tässä siis kummankin kilpailun radat!

RiRa 100cm

RiRa 110cm

HyUra 100cm

HyUra 110cm

Kommenttia saa ja pitää laittaa radoista, omat virheet on osaksi tiedossa, mutta jos joku löytää jonkun asian minkä vuoksi tulee keppejä niin viestiä vain rohkeasti ;)

- Laura

maanantai 4. elokuuta 2014

Polo HyUra 3.8

Postauksen kaikki kuvat © Nea Id, Nea Rinnetmäki. Kiitos!

tiimikuva! maskotti mukana ♥ en kestä

En tiedä mistä aloitan, joten aloitetaan ihan alusta....

Mulla on ollut rutkasti ongelmia ratsastukseni kanssa. Kävimme tiistaina Tepolla, ja vaikka meillä ei periaatteessa ollut kuin yksi ongelma, oli se kuitenkin liikaa. Ipe hieman ylihyppäsi vesimattoa ja kaikki mun ratsastuksen palaset mureni ihan käsiin. Lopetin ratsastamisen, jäin nyhtämään ja nypläämään. Pelkäsin. Olin ihan varma, että olin päässyt tuon yli ja pääni jo kestäisi pienet takapakit, mutta turha toivo. Kun epäonnistun kerran, en vain yksinkertaisesti osaa ratsastaa.

Tänään lähdimme Hyvinkäälle kilpailemaan nurmipohjalle. Otin hirveästi stressiä kaikesta - onko hokitus ok? Mitä Ipe tuumaa nurmipohjasta? Selviänkö metristä? Entäs kympistä?

Saavuttuamme paikalle kävin näyttämässä rokotustodistuksen ja kiertämässä kaupat ympäri, se täydellinen kilpailupaita on yhä etsinnässä. Tämän jälkeen hokitimme Ipen ja laitoimme sen vielä hetkiseksi takaisin koppiin odottelemaan. Saimme sen jopa juomaan hieman omenamehun avulla.

Siirtyessämme radankävelyyn nappasin Teppoa hihasta ja kävelimme Saran ja Kian kanssa oikein tiiminä. Vähän erikoisesteet hirvitti ja jo metri näytti kauhean isolta, mutta kuitenkin ihan ratsastettavissa olevalta. Uusintaan vähän tiukempaa tietä jos sinne asti pääsisi.

Verryttelin Ipen todella lyhyen kaavan mukaan, ja pyrin vain hyppäämään minimimäärän hyppyjä. Ipe oli todella kiva ja hyvä ratsastaa, joskin oudon spookeyn tuntuinen. Se tuijotteli aitaa, toisia hevosia, ihmisiä, kajareita.... kaikkea piti katsoa korvat hörössä ja vähän vaikka vinkuilla karkuun. Se ei ollut yhtään Ipen tapaista, joten vähän jänskätti mennä radalle.

Radalla tuijottelu jatkui, muttei onneksi pahentunut. Kävin näyttämässä muutamaa estettä, joista viimeistä (Volswagen) Ipe katselikin oikein korvat höröllä ja pörhällään. Koska olen typerä, kuvittelin sen tietenkin tarkoittavan sitä että Ipe pysähtyy vähintään kaikille esteille, eikä suostu niitä hyppäämään.

Ykkönen oli ok, Ipe hyppäsi sen kivan ilmavasti. Kakkonen sujui hyvin, samoin kolmos-nelos linja. Takaisinpäin tultaessa oli ylämäkeen sarja, josta olin mitannut 7 lyhyttä laukkaa, mutta Ipe imi niin kivasti kurvissa että tulin sen kuudella. Käännöksen jälkeen oli "kauhea" Volswagen okseri, jolle surutta tungin Ipeä (anteeksi heppa...) ja saimme sieltä etupuomin alas. Viimeinen trippeli sujuikin hyvin taas. Teppo sanoi kommentiksi radasta sen juuri mitä itsekin olin miettinyt - luottamusta enemmän, se ei kyttää ja ratsastus oli ok.

Veimme hevosen välissä traileriin, ja juotimme sen. Ipe suostuikin juomaan miltein sankollisen vettä, ja vaikutti oikein hyvältä ja pirteältä. Hokit oli ok, eli siltäkin osalta reissu onnistui. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun Ipe hyppäsi nurmella kunnolla, ja se selvästi piti siitä oikein paljon!

Kymppiä varten verryttelin oikeastaan samalla tavalla, siis erittäin lyhyesti. Kuitenkin jännitys pukkasi päälle ja meinasi taas ottaa vallan. Loppujen lopuksi hyppäsin vain muutaman vähän isomman esteen varmistaakseni että Ipe muistaa omistavansa kaikki neljä kinttua ja siirryin radalle.

Teppo sanoi ennen rataa, että mun tulisi ratsastaa voitosta, tai edes sijoituksesta, joten aloitin ratsastuksen vähän pienemmällä tiellä. Ipe valitettavasti ei ollut yhtään mukana menossa, vaan jäi löysäksi ja nappasi puomin mukaan kakkoselta. Kolmoselle se teki taas todella hyvän hypyn ja nelos-vitoslinja (joka jäi todella ahtaaksi) oli Ipeä parhaimmillaan - isoja ja skarppeja hyppyjä. Seuraavakin linja onnistui oikein hyvin ahtaudesta huolimatta ja iso trippelikin tuntui helpolta. Vikalle esteellä jäin kuitenkin taas nautiskelemaan ja tungin käden eteen ja tyrkkäsin. Kirottu Volswagen este lähti taas mukaan!

Kahdesta pudotuksesta huolimatta rata oli paras tähänastisista, ja tein hiljaa mielessäni päätöksen että starttaan jo tällä kaudella sen 120cm luokan. Vaikka sitten olemalla viimeinen ja ottaen 24vp, mä aion sen startata. Kaikki virheet on musta lähtösin ton hevosen kanssa, ja siispä MINÄ tarvitsen treeniä, tai siis paremminkin me yhdessä. Rutiinia ja isoja esteitä.

Seuraavat kisat onkin vielä vähän auki, mutta yritetään tässä päästä vähän jotain koittamaan ;)

- Laura

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Hevosen hoito kuumilla keleillä

Koska aihe on ajankohtainen (ulkona varjossa tällä hetkellä +30 astetta...), ajattelin tehdä pienen tekstin hevosen hoidosta hellepäivillä. Tietenkin nyt kyse on meidän "lomalaisista", mutta esimerkiksi viime kesänäkin vielä treenasin hellesäällä.

Meillä hevoset menevät aikaisin aamulla ulos. Viimeistään jokainen elukka on kahdeksalta pihalla. Tähän aikaan ulkona ei ole vielä kovin kuuma, ja hevosilla on hyvä olla. Silti jokaisella (paitsi Outilla) on ötökkäloimi päällä ja ötökkähuppu/ötökkähapsu suojaamassa korvia ja silmiä. Meillä etenkin Rowil reagoi ötököihin, joten sille laitetaan lisäksi ötökkäainetta. Ötökkäloimet ovat vaaleita, ja näin ollen ne heijastavat auringonvaloa poispäin. Lisäksi ötökkäloimet suojaavat ötököiltä, eli hevosten ei tarvitse niin paljon väistellä ötököitä päivän aikaan, eivätkä kuluta siihen voimiaan.

Hevosilla tulisi olla mahdollisuus varjoiseen paikkaan kuumina päivinä, mutta tätä mahdollisuutta meillä ei valitettavasti ole. Jos ulkona on tuskaisen kuuma tai hevonen/hevoset alkavat näyttää nuutuneilta, viedään ne talliin sisälle ja tuodaan takaisin pihalle myöhemmin. Tänä kesänä kuitenkin hevoset ovat viihtyneet hyvin pihalla helteestä huolimatta - Outi jopa tänään aamulla laukkasi huvikseen vartin verran ympäri laidunta, eli ilmiselvästi se ei paljoa kärsi.

Helteellä suurin vaara on lämpöhalvaus. Lämpöhalvaus voi esimerkiksi ilmetä hevosen "pyörtymisenä". Me olemme onneksi välttyneet siltä, mutta on hyvä tietää mitä tulee tehdä lämpöhalvauksen kohdatessa. Hevonen tulee viilentää kokonaan tehokkaasti, antaa suoloja ja viedä viileään talliin. Jos hevonen ei virkisty, tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Ruokintaa kannattaa helteillä lisätä jopa ihan normaalia merisuolaa. Tämä ensinäkin janottaa hieman hevosia ja saa ne juomaan, mutta myös normalisoi suolatasapainoa.

Kuumalla ilmalla hevosen nestetasapainosta huolehtiminen onkin todella tärkeää. Kuumassa hevonen viilentää itseään hikoilemalla, ja se menettä silloin runsaasti nestettä. Lisäksi nestettä poistuu elimistöstä lannan, virtsan ja hengityksen mukana. Myös imettävä tamma menettää maidontuotannossa jopa kymmeniä litroja nestettä päivässä. Nestehukka voi aiheuttaa ähkyä, ja yli 10% nestehukka on jo kohtalokas. Tämän vuoksi hevosilla tulee olla koko ajan raikasta vettä saatavilla.

Meillä täytetään sangot 2-3 krt päivässä, ja jos hevonen vaikuttaa nuutuneelta, tuodaan sille melassivettä. Hevoset juovat mielummin sangoista, joten niitä kannattaa suosia kesähelteillä myös tallissa. Viime kesänä tästä huolimatta Rowil sai ummetusta (eli siis lievää ähkyä). Hoidimme tilanteen kävelytyksellä, parafiiniöljyllä ja vedellä. Heti kun ummetus lakkasi, joi hevonen valtavat määrät vettä.

Kuljettaessa tulee huolehtia hevosen viileydestä ja nestetasapainosta, sekä suolatasapainosta. Traileri helposti muuttuu pieneksi saunaksi, ja sinne olisi hyvä hommata lämpömittari jotta tietäisi paljon siellä on lämpöä. Jos asteet nousevat sitten järkevän yläpuolelle, olisi hyvä pysähtyä varjoiseen paikkaan vähän kävelyttämään hevosta.

Kun hevosta liikutetaan, tulisi valita mahdollisimman viileä ajankohta. Jos tätä mahdollisuutta ei ole, tulisi treenin olla mahdollsimman rento eikä hikeen asti kannata ratsastaa. Joskus kuitenkin kilpailut ovat kuumalla kelillä, ja silloin mukaan tulisi varata vettä (+melassisiirappia), elektrolyyttia ja vaikkapa pyyhkeitä. Pyyhkeet kastellaan ja laitetaan hevosen kaulalle ja selkään mahdollisimman viileinä. Toki myös suorituksen voi peruuttaa, jos tuntuu ettei hevonen jaksa.

Myös ratsastajan tulee huolehtia omasta nesteytyksestään. Olen löytänyt ehdottoman lempparijuomani (crowmoorin lisäksi hehe...), joka on kivennäisvettä ja mehukattimehua. Mehukattia laitetaan siis ihan hitusen vain pehmeyttä antamaan, mutta lähinnä juoma on pelkkää kivennäisvettä. Siinä on hieman suolaa ja nesteyttää tehokkaasti. Tänään on juotavaa mennyt yli kaksi litraa kun olen ulkona ottanut aurinkoa. Huomaa heti, että juomisen unohtuessa alkaa päätä särkeä ja silmissä pyöriä - tämän vuoksi itsestä (ja hevosesta) on ehdottomasti pidettävä huolta!

- Laura

pst,
Lähteet (muu kuin oma pää!). Kannattaa lukaista läpi!
http://www.hevostietokeskus.fi/index.php?tid=284

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Orvokin klinikkareissu

Käytimme Orvokki pari viikkoa sitten klinikalla, sillä sen ontuinen ei lakannut. Välillä se oli parempi, mutta sitten palasi taas huonommaksi. Lisäksi imppaaminen palasi taas kuvioihin, eli Orvokki selvästi vähentää kipuaan imppaamisen kautta. Varsoillehan ontuminen on "normaalia", tai siis normaalimpaa kuin vanhoilla hevosilla juuri kavioiden pehmeyden vuoksi, mutta kengittäjäkin puolsi ideaa viedä varsa lääkärille kun hänen käyntinsäkään jälkeen ontuminen ei lakannut.

Edessä oli vain yksi mutta - trailerimatka. Orvokki ei ikinä ole kulkenut trailerissa aiemmin, jotenka treenaaminen piti aloittaa heti. Se on toki käynyt siellä seisoskelemassa (kuten jo Outikin!), muttei ole metriäkään ollut siellä sidottuna. Koitimme tietenkin ensin lastata muka niin fiksuna ihan vain perheen kesken, mutta siitä meinasi seurata pelkkä trailerin (ja varsan...) hajoitus, eli sitten soitimmekin jo vähän fiksummille ihmisille. Ratkaisuksi löytyi muulipanta, jonka siis iskimme orvokin kaulaan ja toisen pään puomiin. Ideana on se, ettei hevonen saa vedettyä etujalkoja irti maasta eli ei pääse puomin päälle loikkaamaan.

Lähdimme matkaan sitten Diptoninkin kanssa - Dipton sai toimittaa apupojan virkaa. Lastaaminen vei hieman enemmän aikaa kuin piti, ja olimme myöhässä noin vartin verran klinikalla. Matka sujui kuitenkin hyvin ja Orvokki sai vain kerran paniikin noin 10min lähdön jälkeen. Kuitenkaan se ei päässyt irti muulipannasta, joten sille jäi vain mahdollisuudeksi hyväksyä tilanne.

Klinikalla otimme Orvokin pihalle. Orvokki käyttäytyi olosuhteisiin nähden hyvin, mutta oli selvästi aidosti kauhuissaan tilanteesta. Uusi paikka, asfaltti jalkojen alla... ei kiva! Saimme kuitenkin sille rauhoituksen, ja tutkimus voitiin suorittaa. Takaspäin Orvokki kiipesi tyynen viileästi kyytiin ja seisoi hiljaa koko matkan.

Diagnoosiksi tuli pitkittynyt kaviopaise, joten hoito jatkuu siis kuivahauteella kunnes tilanne paranee. Jossei parane, on uusi matka tiedossa klinikalle. Toivotaan siis hirmusti parantumisia Orvokille! Minun kultapoju <3

- Laura