Söpöilyn yliannostus!

Pikakertaus - kävimme siellä kilpailuissa silloin hyppäämässä ristikkoluokan (Anssi) ja 50-60cm (Anssi & Rowil). Anssi hyppäsi aivan älyttömän hyvän ristikkoluokan - sen ensimmäinen estekilpailu ja se oli ihan kuin kotonaan! Ikinä ei olisi nelivuotiaaksi uskonut. 50-60cm Anssi hyppäsi myös ihan ok, joskin ensimmäisen esteen jälkeen se sano että kyseessä on aikaluokka jota en vain ymmärrä.... Tulos oli kuitenkin nolla, mutta rata olisi voinut olla vähä tasaisempi. Rowil oli kuitenkin aivan yliupea ja hyppäsi hienon nollan voittaen koko luokan. Sen kanssa pystyi tekemään niin pienet tiet kaahottamatta ettei ole tosikaan!

hevosellani on kiire - kunniakierroksella

Anssi oli seuraavalla viikolla (vai oliko yksi viikonloppu välissä... taisi olla, hyppäsimme kotona - hienosti tottakai!) laatuponikilpailuissa. Sijoitus oli surkealla radalla 2/4. Oikein ärsytti etten onnistunut todellakaan ratsastamaan laatua ponista irti, sillä se on ollut kotona niin uskomattoman hyvä. Kuitenkin kritisoisin hieman tuomareitakin, sillä heidän työnsä oli omaan silmään aika ala-arvoista - selvästi jännittynyt poni laitettiin hyppäämään liian isoa tehtävää. Tiedän toki ettei upea Anssi ota itseensä, mutta joku arempi poni olisi voinut ottaakkin...

Tänään vuorossa oli sitten Orvokin juoksutustreenien aloitus. Orvokki on ollut niin kiltisti etten tiedä mikä siihen on iskenyt - se tuulen mukana lähtevä potkiva hormonihirmu on kadonnut kokonaan kuvasta ja meille on saapunut herrasmies! Kuka myöntää vaihtaneensa mun varsan?

kuolaimet ovat väärinpäin kieroutuneen koulutusmetodin vuoksi - vahingossa siis! ;)

Outi pääsi myös irtohyppäämään muutaman rundin vähän "extempore" meiningillä. Se oli aivan ylihieno ja rohkea! Imi todella lujaa kujaan, ja enemmänkin piti treenata sitä että se jaksaisi pysy käynnissä kunnes on irti, kun sitä että mennäänkö kujaan vai ei. Sen kanssa suurin ongelma on pieni "rynääminen", mutta se on vain oikeastaan patoutunutta energiaa.

Kävin myös sunnuntaina katsomassa HIHSsissä World Cup luokkaa jossa ihana Juuli sijoittui kymmenenneksi! Olemme joskus Juulin kanssa olleet yhdessä maajoukkueleireillä ja olen sieltä asti seuraillut erityisen tarkkaan hänen uraansa. Ihana mimmi ja ihan käsittämätön lahjakkuus! Ja parasta oli vielä oma "dream team" top kolme, eli maailman ihanin heppa omaan silmään - Nino des Buissonnets, toisena suuri lupaus Fuchs ja kolmantena maailman parhain ratsastaja Pius Schwizer. On upeaa seurata rutiinia millä esimerkiksi Pius ratsastaa - hän tekee niin varmaa nollaa jokaisella radallaan!

Nyt jatkan muutaman koulujutun parissa ja jatkan Modern Familyn ja Gossip Girlin parissa iltaani. Palaillaan! :)

- Laura

Kyproksen lämmössä

Palaillaan taas kun suomeen palaan, joka tapahtuu ensi viikon tiistaina! Voittohan sieltä kilpailuista tuli muinoin, mutta sen postauksen aika on joskus.

Toivottavasti tuon lämmön tullessani takaisin!

- Laura

Pitkästä aikaa

En tiedä jatkuuko tauko, mutta ainakin tässä välissä on ihana käydä päivittää kun joku osa hevosasioista sujuu. Palataampa kuitenkin vähän takaisin ajassa...

Kävin hyppäämässä noin kuukausi sitten Laaksolla 110cm ja 120cm luokat. 110cm oli tosi jees - vähän hakemista ja säätämistä, mutta niin hyvä kun sillä kurapohjalla voi olla. 120cm oli taas ihan unelmarata kunnes käänsin viimeiselle linjalle jonka okserista Ipe ei suostunut enää menemään yli, Vieressä oleva pitkä vesi oli vissiin vähän liikaa.

© Nea

© Nea

Meidän piti mennä aluejoukkuemestaruuksiin ja kutsu kävi jopa kansalliseen hallimestaruusjoukkueeseen, mutta sinne nyt ei olla menossa. Siksi koska siksi.

Sittemmin olen loikkinut ihanalla Anssi-ponilla, joka on ollut kaikessa ihanuudessaan ihan paras. Olemme sen kanssa menneet jo 70-80cm rataa, siis ponilla joka aloitti hyppäämisen noin kolme kk sitten kunnolla ja jolle tuo 80cm este on oikeastaan maksimi mitä sen tarvitsee edes yksittäisenä ylittää nelivuotiaana! Ihana <3 ISKÄ HALUAN PONIN

Huomenna suuntana onkin sekä Anssin, että Rowilin kanssa kilpailut Valkeakoskella. Anssi menee ristikkoluokan ja 50-60cm, joista ensimmäinen rata mennään ihmettelemään koko paikkaa ja ravailemme radan läpi. Ajattelin etten verryttelyssä hyppää kun ehkä yhden esteen niin ei varmasti tule liian rankkaa, ja vasta toisessa luokassa otamme asian "tosissaan". Anssilla on välillä vähän pahana tapana olla niin innoissaan loikkimisesta, etten tiedä miten saan sen kääntymään, mutta sen näkee huomenna. Myös Rowil lähtee hyppäämään mielenvirkistykseksi 50-60cm, ja tavoitteena on voittaa luokka ;)

Tämä viikko kuitenkin on mennyt sairastellessa. Viime viikonloppuna olin parhaiden ystävieni 20v synttäreillä, jonka jälkeen ajattelin pienen nuhan kuuluvan asiaan, mutta kun perjantainakaan kuume tai järkyttävä kurkkukipu ei laantunut, marssin työterveyslääkäriin. Angiina. Angiina on syy, miksi kärsin koko viikon. Olin kuin puulla päähän lyöty, mutta jo ensimmäisen antibiootin jälkeen olo oli kymmenen kertaa parempi, ja nyt kolmen tabletin jälkeen olen miltein jo palautunut normaaliin.

Tänään sitten kävimme Outin kanssa pienellä traikkureissulla. Koska näyttelyihin ei päästykkään, olisi helppo ollut jättää tätäkin projektia pidemmälle, mutta koska Orvokin kuljetus meinasi olla vähän turhan haastavaa, emme halunneet tehdä samaa virhettä Outin kanssa. Joten varsa traikkuun ja matkaan. Kävimme bensiksellä kääntymässä ja sieltä tulimme takaisin - ja varsa seisoa nökötti traikussa ihan hiljaa ja onnellisena. Tuo varsa on unelmieni täyttymys ♥

Nyt jatkan kouluprojektin tekoa, mikä piti alottaa jo tunti sitten ... hmm....
palaillaan! :*

- Laura

Teppoilua ja muuta mukavaa

Ajoimme eilen Tepolle hiomaan asioita jotka menivät pieleen tampereella. Tai enemmänkin kysymään mikä meni pieleen. Tampereella 105cm oli siis todella hyvä 0-4 rata viimeisen esteen tuskaisen turhalla pudotuksella, ja 115cm oli täydellinen katastrofi 16 virheellä. Hyvä rata ja neljä keppiä alas. Mikä ei siis täsmää?

Teppo katsoi radan ja sanoi pudotusten olevan vähän turhia jokainen. Ok yksi tuli alas vähän ahtaasta paikasta, samoin toinen, mutta mitään kunnollista syytä ei ollut. No, Ipe ei suostunut taaskaan juomaan ja pelleili verkan läpi eli sormet ristiin että se johtui siitä.

Nyt kuitenkin voimistelimme hieman Ipen olemattomia peppulihaksia hereille. Se helposti hieman fuskailee pois takaosan käytöstä, koska se on niin iso että se siihen pystyy. Kuitenkin ravihypyt pakottivat sen ottamaan oikein kunnolla moottorin alleen. SuperIpe kiipesi myös kuskin mokatessa yli, ja loisti oikein tehtävässä. Vaikka se ei aina osaa, se yrittää.

Siirryimme 'helpolle' viiden askeleen linjalle joka sujuikin käytännössä niin, että Ipe kuskasi ja ennakoi - kuski roikkui kyydissä ja sääti liikaa. Meinasi kummallakin palaa käpy siihen kun vuoronperään olimme toivottomia.

Siirryimme viimeiseksi hyppäämään pienen helpon radan ja sitten yksittäistä vähän isompaa estettä. Olen palannut niin pahasti takaisin pahoihin tapoihini - en malta, nypin ja hirtän laukkaa kaarteessa. Lisäksi unohdan pohkeet (koska hevonen tuntuu kuumalta!) ja vielä lisään hevosen epätasaisuutta. Huoh. Hienoa.

Muistilista kaikesta huolimatta kilpailuihin näyttää taas seuraavalta
- Luota. Tämä tulee aina ensimmäisenä, toisena, kolmantena ja niin edespäin. Silti tätä en osaa toteuttaa.
- Kääntävä ulkopohje suoristaa ! Valtava ero.
- Älä himmaile kädellä, anna sujua.
- Odota askelta, anna tulla lähelle / kauas.
- Kun kokoat, kokoa takajalkojen päälle, älä vain lyhennä laukkaa. Tunne kokoamisen ja lyhentämisen ero.

Älkää pliis buuatko mua pois laakson kentältä.

- Laura

ps. Ilmoitin Outin juuri näyttelyihin! Iiiiik

Isolla isoa, pienellä pientä.

Keskiviikkona hyppäsimme Ipellä kotona, ja teemana oli todella "isolla isoa", eli vähän hypätä pois mukavuusalueelta ja yrittää selviytyä yksittäisistä 120< esteistä.

Verryttelin pikaisesti ja hyppäsin ristikoita ja pikkupystyjä ympäri kenttää. Tämän jälkeen nostimme esteet suhteellisen ripeästi 115cm tasolle. Tällä tasolla vielä yksinkertainen rata onnistui ongelmitta, ja keskityin ongelmakohtiin - huolellisiin kurveihin, tiukkoihin vatsalihaksiin ja rauhallisuuteen. Pyrin ratsastamaan pohkeella kaarteessa ja kaarteesta, en vasta suoralla. Välillä toki tulee vielä perusvirheitä, muttei todellakaan niin usein kun muutama viikko takaperin.

Kuitenkin kun rataa nostettiin, ongelmat alkoivat. Videolla ne eivät näy, mutta siis käytännössä hevonen alkoi radan ensimmäisellä esteellä (valkoinen pysty) ylihypätä niin rajusti, etten lainkaan saanut vaikutettua siihen 3 seuraavan laukka-askeleen aikana. Lensin aina kaulalle, ja muutaman kerran kun olin seuraavasta okserista vetänyt sivuun niin kolmannella kerralla Ipe veti jo itse liinat kiinni. Sain siis omalla toheloinnillani kilteimmän hevosen stoppaamaan.

Kävelin tämän jälkeen hetken aikaa ja kokosin itseäni. Aloitin ihan alusta ja pakotin itseni ratsastamaan niin huolella kuin ikinä vaan osaisin. Ja ratsastin radan alusta loppuun, ja pakotin itseni este esteeltä ratsastamaan. Ok, okseri tuli alas (jäi kauas ja jäi vähän potkituksi kohti estettä), mutta olin niin ylpeä siitä että sain koottua itseni!

Radan korkein este oli 135cm pysty, ja se oli ainut mille tuli jokainen kerta virheettömiä hyppyjä. Selvästi kun kuski keskittyy ja hevonen on myös skarppina niin hyvää tulee! 

Meillä on Ipen kanssa vuorossa sunnuntaina Tampereella 105cm ja (iik!) 115cm. wish me luck

***

Edellisenä päivänä hyppäsin pikkuOrilla Anssilla muutamia hyppyjä. Anssi ei ole juurikaan hypellyt ennen minua, jotenka sen kanssa ollaan aloitettu ihan perusasioista. Tällä kertaa treenivuorossa oli kahden laukan sarja jonka poni suoritti oikein kiltisti. Anssi on todella varovainen ja isohyppyinen poni, jolla on suuri tarve miellyttää ratsastajaa. Se korjaa virheitään itse ja on nopea oppimaan. Herralla on ikää vasta 4v, ja silti se hyppää kiltisti jo yksittäisiä 80cm pystyjä (tämä oli Anssin neljäs hyppykerta). Anssi ♥

- Laura

pst työn alla on yksi postaus "epäonnistuneesta" vanhasta Tepon tunnista, mutten ole vielä koonnut itseäni katsomaan edes videota siitä. Olen surkea!

Videot Hyvinkäältä ja Riksusta

Koska olen vähän dementikko, unohdin laittaa videot kumpaankin kisapostaukseen. Tässä siis kummankin kilpailun radat!

RiRa 100cm

RiRa 110cm

HyUra 100cm

HyUra 110cm

Kommenttia saa ja pitää laittaa radoista, omat virheet on osaksi tiedossa, mutta jos joku löytää jonkun asian minkä vuoksi tulee keppejä niin viestiä vain rohkeasti ;)

- Laura

Polo HyUra 3.8

Postauksen kaikki kuvat © Nea Id, Nea Rinnetmäki. Kiitos!

tiimikuva! maskotti mukana ♥ en kestä

En tiedä mistä aloitan, joten aloitetaan ihan alusta....

Mulla on ollut rutkasti ongelmia ratsastukseni kanssa. Kävimme tiistaina Tepolla, ja vaikka meillä ei periaatteessa ollut kuin yksi ongelma, oli se kuitenkin liikaa. Ipe hieman ylihyppäsi vesimattoa ja kaikki mun ratsastuksen palaset mureni ihan käsiin. Lopetin ratsastamisen, jäin nyhtämään ja nypläämään. Pelkäsin. Olin ihan varma, että olin päässyt tuon yli ja pääni jo kestäisi pienet takapakit, mutta turha toivo. Kun epäonnistun kerran, en vain yksinkertaisesti osaa ratsastaa.

Tänään lähdimme Hyvinkäälle kilpailemaan nurmipohjalle. Otin hirveästi stressiä kaikesta - onko hokitus ok? Mitä Ipe tuumaa nurmipohjasta? Selviänkö metristä? Entäs kympistä?

Saavuttuamme paikalle kävin näyttämässä rokotustodistuksen ja kiertämässä kaupat ympäri, se täydellinen kilpailupaita on yhä etsinnässä. Tämän jälkeen hokitimme Ipen ja laitoimme sen vielä hetkiseksi takaisin koppiin odottelemaan. Saimme sen jopa juomaan hieman omenamehun avulla.

Siirtyessämme radankävelyyn nappasin Teppoa hihasta ja kävelimme Saran ja Kian kanssa oikein tiiminä. Vähän erikoisesteet hirvitti ja jo metri näytti kauhean isolta, mutta kuitenkin ihan ratsastettavissa olevalta. Uusintaan vähän tiukempaa tietä jos sinne asti pääsisi.

Verryttelin Ipen todella lyhyen kaavan mukaan, ja pyrin vain hyppäämään minimimäärän hyppyjä. Ipe oli todella kiva ja hyvä ratsastaa, joskin oudon spookeyn tuntuinen. Se tuijotteli aitaa, toisia hevosia, ihmisiä, kajareita.... kaikkea piti katsoa korvat hörössä ja vähän vaikka vinkuilla karkuun. Se ei ollut yhtään Ipen tapaista, joten vähän jänskätti mennä radalle.

Radalla tuijottelu jatkui, muttei onneksi pahentunut. Kävin näyttämässä muutamaa estettä, joista viimeistä (Volswagen) Ipe katselikin oikein korvat höröllä ja pörhällään. Koska olen typerä, kuvittelin sen tietenkin tarkoittavan sitä että Ipe pysähtyy vähintään kaikille esteille, eikä suostu niitä hyppäämään.

Ykkönen oli ok, Ipe hyppäsi sen kivan ilmavasti. Kakkonen sujui hyvin, samoin kolmos-nelos linja. Takaisinpäin tultaessa oli ylämäkeen sarja, josta olin mitannut 7 lyhyttä laukkaa, mutta Ipe imi niin kivasti kurvissa että tulin sen kuudella. Käännöksen jälkeen oli "kauhea" Volswagen okseri, jolle surutta tungin Ipeä (anteeksi heppa...) ja saimme sieltä etupuomin alas. Viimeinen trippeli sujuikin hyvin taas. Teppo sanoi kommentiksi radasta sen juuri mitä itsekin olin miettinyt - luottamusta enemmän, se ei kyttää ja ratsastus oli ok.

Veimme hevosen välissä traileriin, ja juotimme sen. Ipe suostuikin juomaan miltein sankollisen vettä, ja vaikutti oikein hyvältä ja pirteältä. Hokit oli ok, eli siltäkin osalta reissu onnistui. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun Ipe hyppäsi nurmella kunnolla, ja se selvästi piti siitä oikein paljon!

Kymppiä varten verryttelin oikeastaan samalla tavalla, siis erittäin lyhyesti. Kuitenkin jännitys pukkasi päälle ja meinasi taas ottaa vallan. Loppujen lopuksi hyppäsin vain muutaman vähän isomman esteen varmistaakseni että Ipe muistaa omistavansa kaikki neljä kinttua ja siirryin radalle.

Teppo sanoi ennen rataa, että mun tulisi ratsastaa voitosta, tai edes sijoituksesta, joten aloitin ratsastuksen vähän pienemmällä tiellä. Ipe valitettavasti ei ollut yhtään mukana menossa, vaan jäi löysäksi ja nappasi puomin mukaan kakkoselta. Kolmoselle se teki taas todella hyvän hypyn ja nelos-vitoslinja (joka jäi todella ahtaaksi) oli Ipeä parhaimmillaan - isoja ja skarppeja hyppyjä. Seuraavakin linja onnistui oikein hyvin ahtaudesta huolimatta ja iso trippelikin tuntui helpolta. Vikalle esteellä jäin kuitenkin taas nautiskelemaan ja tungin käden eteen ja tyrkkäsin. Kirottu Volswagen este lähti taas mukaan!

Kahdesta pudotuksesta huolimatta rata oli paras tähänastisista, ja tein hiljaa mielessäni päätöksen että starttaan jo tällä kaudella sen 120cm luokan. Vaikka sitten olemalla viimeinen ja ottaen 24vp, mä aion sen startata. Kaikki virheet on musta lähtösin ton hevosen kanssa, ja siispä MINÄ tarvitsen treeniä, tai siis paremminkin me yhdessä. Rutiinia ja isoja esteitä.

Seuraavat kisat onkin vielä vähän auki, mutta yritetään tässä päästä vähän jotain koittamaan ;)

- Laura