Mitä kuuluu kun ei kuulu?

kipsi toimii vain asusteena ;)

Hengissä ollaan! Jotenkin...

Jalka on parantunut kuten pitää ja painoa saa varata noin 20-30kg askeleessa. Käytännössä siis jalka ottaa askeleen ja kädet vain tukevat askelta. Kipuja ei ole ollut. Kipsi vaihdettiin ja tikitkin poistettiin - leikkaushaava oli siisti ja mitään ongelmia tai takapakkeja ei ole tullut vielä ainakaan.

Entäs muu elämä? Niin mikä?

Olen katsonut modern familyn loppuun, frendejä monta kautta, aloittanut breaking badia ja senkin jo miltein päätökseen saanut... netflix siis on todella kovassa käytössä! Lisäksi olen ihan hurahtanut ns ruokahifistelyyn, eli siis olen oikein ottanut asiakseni perehtyä erilaisiin ruoka-aineisiin ja opetellut syömään "oikein". Oma fiilis on ollut älyttömän virkeä ja hyvä - suurin muutos on unen tarpeessa. Olen ollut aina ihminen joka tarvitsee sen 10h unta yössä, enkä välttämättä silti ole ollut virkeä päivällä. Nyt unentarve on selvästi pienentynyt ja olen virkeä 7-8h unilla!

Ruokailuni on mennyt tosiaan aivan uusiksi. Olen ollut koko elämäni ajan todella huono syömään aamupalaa ja kokenut fyysistä pahoinvointia esimerkiksi puurosta. Nyt vain päätin että on aika opetella sitäkin syömään ja hitsit että on hyvää! Puuro tällä hetkellä menee yleensä esimerkiksi mehukeiton ja mustikoiden kanssa - lisäksi aamupalalla on rahkaa ja ananasta tai mysliä. Nam! Olen myös kunnostautunut maitotuotteiden ja lisäravinteiden kanssa ja pyrkinyt D- ja C-vitamiinien lisäksi syömään purkista sinkkiä. Ruokavaliosta on nyt ollut karsittuna tammikuun ajan päihteet, kahvi ja kolajuomat - nyt myös uutuutena kaikki herkut ja mätöt on pannassa. Onneksi tätä kurjuutta ei kestä kun parisen viikkoa enää ;)

salaattia ja kalkkuna-tomaatti-pinaattimunakasta

katkarapu-jalapenosalaattia leivän kanssa

alkoholitonta skumppaa aulabaarissa ....

Treenaaminenhan on nyt ollut ihan säälittävän surkeaa reuhtomista - vähän käsitreeniä ja vatsaa. Kuitenkin motivaatio on hetkellisesti touhun suhteen kuollut kun ei esim. juoksemaan pääse ollenkaan, ja ei ole tietoa milloin seuraavan kerran pääsee. Toivotaan siis että paketista kuoriutuu ehjä nilkka...!

Kaiken huippuna on koulu, itsenäisen opiskelun tehtäviä on ihan hyvin ollut. Aika paljon diojen lukemista ja vähän asioiden ulkoa opettelua. Kaipaan jopa koulun penkille, niin tylsistyttävää on vain istuskella kotona.

yhden päivän koulussa kävin vähän sörkkimässä ystävän suuta...

 Tätä siis jatketaan taas vähän aikaa! Josko ite pääsis hevosia katsomaan joku päivä niin voisi kertoa mitä niille kuuluu.... Outi on ainakin suloinen, sen voin kertoa <3

xx, Laura