Kun elämä muuttuu hetkessä

Kivan dramaattista, mutta ei tää taida kovin paljon muuta olla. Uudenvuoden yönä tosiaan baarista kävellessä liukastuin suojatiellä. Sinänsä huvittavaa - olin ainut kellä oli talvikengät ja olin myös kaikkein vähiten ottanut. Silti se olin minä joka liukastui.

Nilkka vääntyi kipeästi jäädessä kevyesti alle. Joskus vuosia sitten samasta nilkasta meni nivelsiteet tiputtuani hevoselta seinää päin ja luulin nytkin niin käyneen, joten nilkutin kaverille 200m (ja kerrostalon kolmanteen kerrokseen) nukkumaan. Otin muutaman buranan ja laitoin kylmäpussia naureskellen epäonneani. Vasta aamulla aloin katsomaan mustunutta ja turvonnutta jalkaani tarkemmin, mutten silloinkaan uskonut olevan nivelsiteiden venähdystä pahemmasta kyse. Soitin varovasti vanhemmilleni että tulisivat hakemaan auton ja tunaroivan tyttären kotiin.

Vasta 2.1. menin ensiapuun kivun pahetessa. Tuomio oli ankara - jalasta "haarukka" (?) murtunut ja nilkka olisi leikattava. 3.1. odottelin aamusta asti HML osastolla leikkausta jota ei tapahtunut ja vasta neljäs päivä ensimmäisen kerran pääsin kursittavaksi. Niin. Ensimmäisen.

ystävät pelastavat aina <3 

Seuraavana päivänä lääkäri tuli ilmoittamaan, että nilkkaan oli laitettu liian pitkä ruuvi ja se hankaa rustoa. Pakko operoida. Uusi leikkaus oli 6.1. ja sillä kertaa operaatio onnistui ja pääsin kotiutumaan samana iltana. Hämeenlinnan osastolle suuret kiitokset hyvistä hoitajista ja loistavista kipulääkkeistä.

Nyt käyn koulua osittain etänä ja elämäni pyörii oikeastaan nojatuolista käsin läppärin voimin, onneksi on spotify ja netflix. Tässä ollaan niin suhteellisen pohjalla ettei voi kun naureskella tilanteelle.

Kuulumisiin!

- Laura