Mitäs kaikkea taas... voittoa ainakin pukkaa

Huvittavaa sinänsä palailla aina parin kuukauden välein ja sitten yrittää edes miettiä mihin viimeksi on jääty. Postauksen kuvat joko instagram / laurakeistinen tai (c) Assilotta Viitala. Kiitos.

No, ensinäkin päädyin extempore käymään Italiassa viime kuun lopussa. Isäni työkaveri kutsui minut huonoja ilmoja pakoon Milanon lähistölle. Lähdin reissuun yksin ja majoituin siis italialaiseen perheeseen. Reissu oli ihan uskomattoman upea - pari päivää makasimme rannalla snorklaillen ja käsittämättömän hyvää ruokaa syöden (ja hei ne jäätelöt?!) ja pari päivää kiertelimme kaupoilla. Jos se tosiaan jotain kertoo reissusta että tulin neljän päivän takaisin 7 kiloa lihoneena niin ymmärtänettevarmaan kuinka hyvin minusta huolehdittiin. Nam.

oli niin kuuma, että vain paikalla makoillessa tuli hiki

Pari viikkoa tätä ennen kilpailin RiRan raviradalla viimeistä kertaa Hallahuhtacupin pisteistä. Meillähän yksi osakilpailu oli mennyt sivu suun töiden vuoksi ja toinen osakilpailu muutenvaan "penkin alle" sen yhden turhan puomin vuoksi, jotenka en lähtenyt voittoa cupista hakemaan, mutta luokkakohtaisia palkintoja toki havittelemaan.

Koska edellisissä kilpailuissa olin saanut 110cm hylätyn (Rowil raukka ei yltänyt millään sarjaväliin), päätimme olla kiusaamatta sitä enempää ja luokiksi valitsin 95cm ja 105cm.

95cm luokassa Rowil oli todella omalla mukavuusalueellaan ja pääsin sen kanssa tekemään nopean nollan. Koska päivä oli kuuma, ja toisille tuli paljon huolimattomuusvirheitä / turhia puomeja, riitti aikamme selvään voittoon. Tässä kohtaa tajusin olevani aika hyvissä asemissa ajatellen taas cup tilannetta, mutta tiesin seuraavan luokan ratkaisevan - enää ei riittäisi se että itse onnistun, vaan se valitettavasti vaatisi muiden (esimerkiksi cuppia johtavan ratsukon) epäonnistumista. Siksipä lähdinkin radalle tekemään vain hyvää omaa suoritustani. Suoritus oli kohtuullinen - sujuva nolla myös tästä luokasta, mutta aika ei ollut kovin hääppöinen.

Kuitenkin kuten ensimmäisessäkin luokassa, myös tässä luokassa tuli todella runsaasti muille turhia puomeja - paristakymmenestä lähtijästä vain 2 pääsi uusintaan. Olimme luokan ainut puhdas suoritus toisen ratsukon hylkäyttäessä itsensä, ja näin sain toisen sinivalkoisen ruusukkeen kotiin. Yllätyksekseni voitin myös Hallahuhta Cup 2015! Palkinnoksi siitä sain 500e lahjakortin Hallahuhdalle.

kuvan laadulle tapahtui jotain äärimmäisen pahaa....

12.09. Outi lähti raviopetukseen vuorostaan. Viime vuonna Orvokki oli Orimattilassa reilun kuukauden ja tuli selvästi henkisesti kasvaneena takaisin, jotenka tänä vuonna oli Outin vuoro päästä samaan hoivaan. Sinne me pikkujättiläisemme jätimme (ja kävimme juhlistamassa El Torossa äidin synttäreitä - nam!). Vain pari päivää hylkäyksen jälkeen meille jo soiteltiin, että Outi vähän on turhan touhukas, voisikohan sen ruunata, mutta päätimme vielä sitä kuitenkin eteenpäin lykätä. Korkeuttahan Outille on siunaantunut varmaan jo reilut 160cm, mutta massaa se tarvitsisi kipeästi itseensä.

Muuten elämä rullaileeki mukavan tasaisesti eteenpäin. Aloin uudelleen seurustelemaan, TOP-harjoittelu alkoi taas ja lisäksi on vähän kouluhommia ollut. Myös yksi ystävä palasi vaihdoista takaisin kotiin ja toinen onkin lähdössä maailmalle. Muutamat pippalot kerennyt pippaoimaan ja paljon kaikkea mukavaa tiedossa. Ah. Nyt sujuu hyvin,

Ihanaa syksyä kaikille ! Älkää antako kylmien ilmojen pelottaa - viimeinkin on syytä hautautua peitteiden alle ja juoda paljon teetä.

- Laura